SMF vastaan freelancer

Viime viikkoina on ollut menossa uusin kärhämä asemasodassa Sanoma-konserni vastaan freelancerit. Sanoma News jo voitti oman taistonsa. Nyt Sanoma Magazines Finland (SMF) vaatii sille töitä tekeviä freelancereita allekirjoittamaan alla olevan sopimuksen. Potkastudiosin aikaan tulin nähneeksi moneen kertaan saman perussisällön omaavia sopimusmalleja. Sopimusta vaatineiden yritysten kanssa on tullut väännettyä kättä, joskus jopa kuukausikaupalla. Terveisiä vaan sinne Fasullekin.

Näissä papereissa toistuvat tietyt perusjutut:

A. Yritys vaatii itselleen oikeuden käyttää saamaansa materiaalia kaikessa mahdollisessa omassa käytössään (myös sellaisessa, jota emme vielä edes voi kuvitella!) sekä oikeuden luovuttaa (= myydä/vaihtaa jne) materiaali minne tahansa oikeuksineen.

B. Yritys maksaa yllä olevasta kertakorvauksen.

C. Kuvien toimittaja vastaa kaikista mahdollisista vaateista, joita materiaali herättää.

Edelleenmyyntioikeutta lukuunottamatta valokuvaajan kannalta kaikki nuo kohdat ovat omasta mielestäni ok, JOS kohdan B korvaus on sillä tasolla, että kuvaaja voi perustaa järkevän bisneksen teon kertakorvauksille JA JOS kohta C on jalkautettavissa järkeväksi yhteistyöksi yrityksen kanssa.

Tilaajan oman organisaation ulkopuolelle myynti pitää ehdottomasti olla kiellettyä. Muuten kohtien A ja B yhdistäminen on omasta mielestäni normaalia bisneksen tekoa. SMF:n perustelut sopimukselle (kaikkein alimpana) kertovat kuitenkin selkeästi, että laajat oikeudet SMF:lle eivät todellakaan tarkoita isoja rahoja tekijöille.

Kohta C on mahdottoman vaikea, ja sen kanssa kuvaajien on edettävä todella tarkasti. SMF puhuu lähinnä haastateltavien suhteesta kuvien käyttöön. Tämä sama kohta kattaa kuitenkin sopimuksen mukaan de facto myös valokuvamallit, kuvausrekvisiitat ja kuvauspaikat. Järkevästi toimivan kuvaajan on ilmoitettava kaikkien näiden suhteen asianosaisille tahoille, että SMF:llä on sitten oikeus käyttää kuvia miten tahansa ja oikeus luovuttaa ne käytettäväksi minne tahansa. Jokaiselta henkilöltä, mallilta, jokaisen esineen/asun oikeuksien (design ym) omistajalta ja kuvauspaikan omistajalta on saatava kirjallinen lupa tähän. Muussa tapauksessa SMF:n on annettava kuvaajalle kirjallinen (SMF:n nimenkirjoitusoikeuden omaavan henkilön allekirjoittama) vakuutus, että kuvaaja ei ole vastuussa muusta kuin tässä vakuutuksessa eritellystä käytöstä (jonka kattaa kuvaajan esimerkiksi haastateltavalta saama allekirjoitus) siinä eritellyille kuville. Kuulostaahan vaikealta ja aikaa vievältä, ja sitä se on. Tätä problematiikkaa kävin läpi muutamankin firman johtajan ja lakimiesten kanssa. Yhdessä keskustellen lakimiehet joissakin tapauksissa sorvasivat pykälät järkevämmin arkipäivän työhön sopiviksi, ja joissakin tapauksissa tapauksissa vastaus oli tyly: me toimimme näin, kuvaajia kyllä löytyy. Ja niinhän niitä löytyy, se on nähty.

SMF ja muut yritykset pyrkivät selittelemään sopimusasiat kauniisti, tosiasiaksi jää kuitenkin se, että riitatilanteessa kuvaaja on rosiksessa kaikesta vastuussa. Yhtään sellaista tilannetta en vielä tiedä, mutta näiden sopimusten yleistyessä kysymys on vain milloin se tapahtuu. Olenpa jopa törmännyt sellaiseenkin tilanteeseen, jossa sopimuspaperissa oli tämän kohdan C kaltainen pykälä ja lisäksi ko. yrityksen yleiset tilausehdot kielsivät kaikki sopimuksista poikkeavat toimintatavat (ellei sellaisesta poikkeustavasta sovita erikseen sopimustasolla). Yrityksen johtotaso ilmoitti, että mitään poikkeuksia ei tehdä. Kuitenkin yrityksen päällikkötaso ehdotti, että "sovitaan sitten käytännössä miten tehdään". Kuka on niin hullu, että lähtee suin päin riskeeraamaan tulevaisuuttaan/firmaansa kaksinkertaisella sopimusrikkomuksella? En minä ainakaan. 

SMF:n sopimusteksti ilmaisee mahdollisuuden kuvaajan vastuiden rajoituksiin ja puhuu toisessa kohtaa rajoitusten informoimisesta. Kummassakaan kohdassa ei kuitenkaan määritellä, miten asia käytännössä toteutetaan ja todennetaan. Todella huonoa sopimuskäytäntöä. Finnfoto on esittänyt freelancereille A-nelosen, jossa kuvattava voi lisätä rastia ruutuun ja allekirjoittaa missä missä hänen kuvaansa saa käyttää. Paperilla on merkitystä kuvaajalle vasta sitten, jos siinä on myös SMF:n nimenkirjoittamisoikeuden omaavan henkilön vakuutus rajoitusten hyväksymisestä. Yksipuolisena, kuvien mukana toimitettuna liitteenä lappusella ei ole edes vessapaperin arvoa. 

Kohdan C riskien poistaminen eli lupien hankkiminen on joka tapauksessa niin työläs asia kuvaajalle, että sen hoitamisesta pitäisi saada erillinen korvaus. Potkastudios otti sen huomioon ja laskutti järjestelytyönä, ja sitä työtä tekivät muut kuin kuvaajat.

Muutamia muita huomioita SMF:n sopimuksesta:

- sopimus puhuu freelancerista mutta sitten toisaalta myös freelancerin yrityksestä. Tämä toistuu isojenkin yritysten sopimusmalleissa: oletetaan, että kuvaajat ovat nimen omaan freelancereita. Kuvaa hyvin Suomen tilannetta. Oli miten oli, on erikoista, että SMF ei vaadi osakeyhtiön omaavalta kuvaajalta sopimusta, jossa kuvaaja siirtää oikeutensa laskuttavalle yritykselleen. Näin pitäisi olla.

- sopimuksessa on erikoinen pikku ristiriita kohdassa, jossa SMF lupailee luvan kysymistä muuhun (= muu kuin kaikki Sanoma-konsernin) markkinointikäyttöön vaikka sopimus salliikin rajoittamattoman myynnin konsernin ulkopuoliseen käyttöön. Ei sieltä kukaan koskaan mitään tule kysymymään. Kokemusta on.

- lupaus kuvaajan moraalisten oikeuksien kunnioittamisesta on pelkkää diipadaapaa. Se on sanahelinää, jolla peitellään edellä mainittuja isoja ongelmia. Isompi ongelma: Kuvaaja ottaa kuvan Jörn Donnerista. SMF myy kuvan myöhemmin kondomifirmalle, joka käyttää sitä Jörn-kondominsa markkinoinnissa. Tämä käyttö ei ole kuvaajaa loukkaavaa, kondomimainoksen kuvaaminen on normaali asia tässä yhteiskunnassa. Lisäksi siinä mainoksessa saatetaan jopa mainita kuvaajan nimi (kuten hyvä tapa vaatii), mikä kuitenkin on epätodennäköistä. Tapauksesta raivostunut Jörn Donner ja kuvaaja keskustelevat sitten keskenään todennäköisesti rosiksessa paljonko artisti maksaa. SMF kommentoi tällaista skenaariota todennäköisesti, että eihän me nyt sellaista tehdä. SMF:n selittelyllä ei ole mitään merkitystä ennen kuin sama asia lukee myös sopimuksessa.

- kuvaajalle jää ei-kaupallinen rinnakkaiskäyttöikeus. Olen jopa allekirjoittanut sellaisen sopimuksen, joka kieltää näyttämästä koskaan missään yritykselle kuvattuja kuvia ja jopa mainitsemasta, että ko. taholle on koskaan mitään kuvattukaan. Erilaisia sopimusvaihtoehtoja siis on riippuen siitä millaisista kuvista on kysymys.

Alla SMF:n sopimusteksti ja sen alla SMF:n selittelyä asian tiimoilta. On huomattava, että vain sopimustekstillä on merkitystä. Jos SMF tarkoittaisi jotain juridisesti sitovaa selittelyillään, se olisi myös valmis sisällyttämään samat asiat itse sopimustekstiin. 

Suomen freelance journalistit (SFJ) on kerännyt nyt jo noin 340 nimen listan tekijöistä, jotka kieltäytyvät allekirjoittamasta SMF:n sopimusta. Se on hieno lista. Toivottavasti boikotti myös pitää. Alalla nimittäin on aivan liikaa holtittomasti toimivia pyrkyreitä, jotka eivät ajattele nenäänsä pidemmälle. Älkää kukaan allekirjoittako SMF:n sopimusta ennen kuin se on muutettu muotoon, joka takaa mahdollisuuden kohtulliseen ansiotasoon suhteessa sopimuksen vaatimuksiin ja vastuisiin. Omasta mielestäni olisi jopa SMF:n oma etu, jos sopimus mahdollistaisi tekijöille järkevän toimintamallin vastuidensa osalta. Se säästäisi myös SMF:n omaa työtä pitkässä juoksussa.

-p-

====================================================================

SOPIMUSEHDOT FREELANCE-TOIMITTAJAT

SANOMA MAGAZINES FINLAND OY, Y-tunnus 1615110-2

Allekirjoittaneet _______________, jäljempänä Freelancer, ja Sanoma Magazines Finland Oy, jäljempänä Yhtiö, ovat sopineet seuraavista freelancer-ehdoista:

1. Avustaminen

Freelancer kirjoittaa:

nimellään / nimimerkillä

Nämä ehdot eivät merkitse Yhtiön sitoutumista hyväksymään ja julkaisemaan Aineistoa.

2. Palkkiot

Yhtiön palkkiokäytäntö on allekirjoitushetkellä

_____ €/julkaistu kirjoitus  ☐ korvaus sovitaan kulloinkin erikseen

_____ €/kirjoitukseen liittyväjulkaistu valokuva/piirroskuva   ☐ korvaus sovitaan kulloinkin erikseen

Julkaistu tai julkaistavaksi hyväksytty kirjoitus ja kirjoitukseen mahdollisesti liittyvä julkaistu tai julkaistavaksi hyväksytty valokuva ja/tai piirroskuva yhdessä jäljempänä Aineisto.

Palkkio suoritetaan Freelancerin pankkitilille __________ 14 päivän sisällä siitä, kun Yhtiö on hyväksynyt Aineiston julkaistavaksi ja vastaanottanut Freelancerin laskun.

Viime kädessä julkaisupäivää pidetään hyväksymispäivänä.

Palkkiota tarkistetaan tarvittaessa eri sopimuksella, josta toimitetaan kirjallinen palkkionmuutosvahvistus.

Palkkio kattaa kaikki tämän sopimuksen mukaiset oikeudet.

Mikäli Freelanceria ei ole merkitty ennakkoperintärekisteriin, suoritetaan palkkiosta ennakonpidätys Freelancerin toimittaman verokortin, tai jos verokorttia ei ole toimitettu, 60 %:n mukaan.

Arvonlisäverorekisteriin merkityllä Freelancerilla on oikeus lisätä palkkion arvonlisäverolliseen osuuteen kulloinkin voimassa oleva arvonlisävero. Laskussa on eriteltävä, mikä osa palkkiosta kohdistuu verolliseen (esim. kuva) ja mikä verottomaan (esim. kirjoitus) luovutukseen.

Freelancer on velvollinen ilmoittamaan Yhtiölle merkitsemisestään edellä tässä kohdassa tarkoitettuihin rekistereihin ja poistamisestaan niistä.

3. Luovutettavat oikeudet

Palkkiota vastaan Yhtiö ja sen konserniyhtiöt saavat Aineistoon ensijulkaisuoikeuden ja yksinoikeudella kaikki nykyiset ja tulevat taloudelliset oikeudet mukaan lukien Aineiston muuntelu-, muuttamis- ja edelleenluovutusoikeus. 

Freelancerilla ei ole ilman Yhtiön etukäteistä suostumusta oikeutta käyttää Yhtiölle tekemänsä kuvauksen yhteydessä ottamiaan, Aineistoon sisältymättömiä kuvia muutoin kuin yksityisiin, ei-kaupallisiin tarkoituksiinsa. 

Selvyyden vuoksi todetaan, että Yhtiöllä ja sen konserniyhtiöillä on oikeus käyttää Aineistoa pr-toiminnassaan ja markkinoinnissaan sekä vuosikertomuksissaan. Aineiston muusta markkinointikäytöstä sovitaan erikseen. 

Moraaliset oikeudet aineistoon eivät siirry Yhtiölle tai sen konserniyhtiöille. Niiden on näin ollen Aineistoa käyttäessään ilmoitettava tekijä hyvän tavan mukaisesti. Yhtiö ja sen konserniyhtiöt eivät saa muuttaa Aineistoa tekijän arvoa loukkaavalla tavalla taikka julkaista, välittää tai saattaa Aineistoa muutoin yleisön saataviin tekijää loukkaavassa muodossa tai yhteydessä. 

Freelancerilla on Yhtiön ja sen konserniyhtiöiden kanssa rinnakkainen oikeus käyttää Aineistoa omissa näyttelyissään tai yhteisnäyttelyissä, työnsä portfoliotyyppisessä markkinoinnissa sekä ei-kaupallisissa kokoomateoksissaan. 

Freelancer vakuuttaa tutustuneensa näihin ehtoihin ja ymmärtävänsä, että sen tällä sopimuksella Yhtiölle ja sen konserniyhtiöille luovuttamat oikeudet Aineistoon kattavat myös sellaiset tulevat Aineiston käyttömuodot ja -tekniikat sekä aineiston jakelukanavat ja tallennusalustat (kuten esimerkiksi lehdet, kirjat, erilliset tietokannat, digitaaliset tallenteet, on-line-ja mobiiliyhteydet ym. nykyiset ja tulevat käyttömuodot ja -tekniikat, jakelukanavat ja tallennusalustat), joita ei vielä sopimuksen allekirjoitushetkellä voida yksilöidä ja jotka syntyvät esimerkiksi kansainvälisen tai kansallisen tekijänoikeussopimuksen tai -lainsäädännön tai oikeuskäytännön muuttumisen tai teknologian kehittymisen seurauksena.

4. Freelancerin oikeudet ja velvollisuudet

Freelancer vastaa siitä, että hänellä on valtuudet myöntää edellä kohdassa 3 tarkoitetut oikeudet Yhtiölle ja sen konserniyhtiöille. Freelancer vastaa lisäksi siitä, että hän on hankkinut haastateltavilta ja valokuvattavilta kaikki Aineistoon sisältyvien haastattelujen ja/tai kuvien tämän sopimuksen mukaiseen käyttöön ja luovutukseen liittyvät asianmukaiset luvat ja suostumukset, sikäli kuin se on objektiivisesti arvioiden mahdollista. 

Freelancerin tulee, sikäli kuin se on objektiivisesti arvioiden mahdollista, informoida etukäteen haastateltavaa tai valokuvattavaa Yhtiön ja sen konserniyhtiöiden tämän sopimuksen mukaisista oikeuksista Aineistoon (mukaan lukien se, että Aineistoa voidaan käyttää Sanoma-konsernin laajuisesti sekä luovuttaa edelleen käytettäväksi). Mikäli haastateltava tai valokuvattava haluaa rajoittaa Aineiston käyttöä tämän sopimuksen mukaisesta käytöstä, tulee Freelancerin informoida tästä Yhtiötä ennen Aineiston luovuttamista. 

Freelancer vastaa Yhtiölle ja sen konserniyhtiöille edellä tarkoitettujen velvollisuuksiensa rikkomiseen perustuvista kolmansien osapuolten vaatimista korvauksista ja niihin liittyvistä oikeudenkäyntikuluista sekä muista kustannuksista, mikäli Freelancer on rikkonut velvoitteitaan tahallisesti tai huolimattomaila menettelyllä. 

Freelancer tiedostaa, että Freelancer voi osaltaan olla vastuussa Aineiston sisällön julkaisemiseen perustuvista rikoksista, kuten kunnian ja yksityisyyden loukkaamisista. Freelancer vastaa Yhtiölle ja sen konserniyhtiöille näiden Freelancerin puolesta suorittamista korvauksista kalmansille osapuolille sekä niihin liittyvistä oikeudenkäyntikuluista ja muista kustannuksista, mikäli ne perustuvat Freelancerin tahalliseen tai huolimattomaan menettelyyn.

Freelancerilla on oikeus vapaasti valita aiheensa.

Freelancerilla on oikeus avustaa muita lehtiä tai toimeksiantajia.

Yhtiö ei osoita Freelancerille työvälineitä tai -tiloja.

Freelancer vastaa itse asianmukaisen yrittäjäeläkkeen/vapautuksen hankkimisesta, jos toiminnan laajuus sitä edellyttää.

5. Muut ehdot

Yhtiöllä on oikeus siirtää tämä sopimus Sanoma-konsernin sisäisesti sekä liiketoimintakaupan tai muun yritysjärjestelyn yhteydessä.

Lisätietoja:________

Nämä ehdot koskevat kaikkea allekirjoittaneiden välillä sovittavaa freelancer-toimintaa, ellei toisin ole erikseen sovittu.

6. Allekirjoitukset

__/__20__

Sanoma Magazines Finland Oy PL 100
00040 Sanoma Magazines V-tunnus 1615110-2

Freelancer

====================================================================

Varsinainen sopimus loppui tähän. Seuraa SMF:n selittelyä asian tiimoilta. Siinä mainitut "toimituksen kanssa sovitut pelisäännöt" ovat riitatilanteessa kuvaajan vastuulla, jos ne ovat ristiriidassa yo. sopimuksen kanssa. Kaikkiin poikkeustilanteisiin pitää saada allekirjoitus henkilöltä, jolla on todellinen oikeus tehdä sopimuksia SMF:n puolesta.

Sanoma Magazines Finlandin uutta freelancer-sopimusta koskeva ohjeistus

Tämän ohjelstuksen tarkoitus on tarjota Freelancereille lisätietoa ja täsmennyksiä eräisiin Sanoma Magazinesin uuden freelancer-sopimuksen ehtoihin liittyen. Sanoma Magazlnes soveltaa tämän ohjeistuksen sisältöä freelancer-sopimuksiinsa.

Freelancerin oikeudet toimeksiannon yhteydessä ottamllnsa rinnakkaiskuviin

Sopimuksen mukaan Freelancerilla ei ole ilman Sanoma Magazinesin etukäteistä suostumusta oikeutta käyttää yhtiölle tekemänsä kuvauksen yhteydessä ottamiaan, Aineistoon sisältymättömiä kuvia muutoin kuin yksityisiin, ei-kaupallisiin tarkoituksiinsa.

Mainittu alan tapaa vastaava ehto koskee sovittuun toimeksiantoon liittyviä kuvia, jotka Freelancer on ottanut Sanoma Magazinesille tekemäitään kuvauskeikalla mutta joita Sanoma Magazines ei ole ostanut Freelancerilta. Freelancerilla on oikeus käyttää tällaisia kuvia yksityisiin tarkoituksiinsa sekä osallistua kuvilla esim. valokuvakilpailuihin. Freelancerilla on myös oikeus käyttää tällaisia kuvia omissa näyttelyissään tai yhteisnäyttelyissä, työnsä portfoliotyyppisessä markkinoinnissa sekä ei- kaupallisissa kokoomateoksissaan. Sanoma Magazines myöntää tällä ohjeistuksella Freelancerille lisäksi oikeuden myydä tai luovuttaa maksutta tässä tarkoitettuja kuvia käyttötarkoituksiin, jotka eivät kilpaile Sanoma-konsernin kanssa.

Sanoma Magazines kehottaa Freelancereita sopimaan toimituksen kanssa kuvien käyttöä koskevista pelisäännöistä ja yksityiskohdista.

Freelancer vastaa rinnakkaiskuvien omasta käytöstään itse.

Freelancerin rinnakkaiset oikeudet Sanoma Magazinesin ostamaan Aineistoon

Edellisessä kappaleessa kuvattujen oikeuksien lisäksi Freelancerilla on rinnakkaisia käyttöoikeuksia Sanoma Magazinesin ostamaan Aineistoon.

Lakiin perustuvan yksityisen käytön lisäksi Freelancerilla on ilman Sanoma Magazinesin erillistä suostumusta oikeus käyttää Aineistoa omissa näyttelyissään tai yhteisnäyttelyissä, työnsä portfollotyypplsessä markkinoinnissa sekä ei-kaupallisissa kokoomateokslssaan. Sanoma Magazines pitää sopimuksen tarkoittamana ei-kaupallisena kokoomateoksena esim. omakustannetta sekä tietylle rajatulle piirille, kuten yhdistyksen jäsenille, levitettäväksi tarkoitettuja teoksia. Mikäli Freelancer haluaa käyttää Aineistoa muihin tarkoituksiin, hänen tulee kysyä käyttöön Sanoma Magazlnesin etukäteinen suostumus. Sanoma Magazines ei tule ilman perusteltua, esim. kilpailutilanteeseen liittyvää syytä epäämään suostumustaan.

Freelancer vastaa Aineiston omasta käytöstään itse.

Sanoma Magazinesin oikeus muuttaa Freelancerilta hankkimaansa Aineistoa

Muuttamisoikeuden perusteella Sanoma Magazinesilla on mm. oikeus hyvän tavan mukaisesti lyhentää, muokata ja muuten editoida Aineistoa.

Freelancerille Aineistoon jäävät moraaliset oikeudet rajaavat merkittävästi Sanoma Magazinesin muuttamisoikeutta. Sanoma Magazines ei saa muuttaa Aineistoa Freelancerin arvoa loukkaavalla tavalla eikä julkaista, välittää tai saattaa Aineistoa muutoin yleisön saataviin Freelanceria loukkaavassa muodossa tai yhteydessä. Epäasiallisten muutosten tai lisäysten tekeminen taikka Aineiston esittäminen epäasiallisessa kontekstissa ei luonnollisestikaan ole luvallista.

Sanoma Magazinesin muuttamisoikeus ei myöskään tarkoita sitä, että Freelancer vastaisi koimaosille osapuolille Sanoma Magazinesin Aineistoon tekemistä muokkauksista. Mikäli Sanoma Magazines muokkaa Aineistoa siten, että muokkaus johtaa kolmannen osapuolen oikeuksien (esim. kunnia, yksityisyys tai tekijänoikeudet) loukkaamiseen, Freelancer ei sopimuksen perusteella vastaa tähän IIittyvistä vaatimukslsta.

Freelancerln vastuut ja velvollisuudet

Sopimuksen tarkoituksena ei ole lisätä Freelancerin juridista vastuuta verrattuna Sanoma Magazinesin alempaan sopimusmalliin.

Kuten aikaisemminkin, Freelancer vastaa siitä, että hän on itse luonut Sanoma Magazinesille myymänsä Aineiston.

Freelancer vastaa lisäksi siitä, että hänellä on tarvittavat luvat ja suostumukset haastateltavalta tai valokuvattavalta Aineiston käyttämiseen freelancer-sopimuksen mukaisesti. Sopimus ei muuta vallitsevaa tilannetta myöskään tältä osin.

Freelancerin tulee tehdä sopimuksessa tarkoitettu - myös Journalistin ohjeisiin perustuva - haastateltavan ja valokuvattavan informointi silloin kuin se on objektiivisesti arvioiden mahdollista. Sanoma Magazines katsoo, että informointia ei ole objektiivisesti arvioiden mahdollista tehdä muun ohella kuvattaessa yleisöä tai suurta ihmisjoukkoa taikka tehtäessä katugallupia tai muuta luonteeltaan nopeatempoista haastattelua tai kuvausta. Informointi on sen sijaan mahdollista tehdä varsinkin erikseen sovituissa haastattelutilaisuuksissa, joissa ei ole läsnä muita tiedotusvälineitä.

Helpottaakseen Freelancerin työtä Sanoma Magazines ohjeistaa työsuhteisia toimittajiaan hoitamaan haastateltavien ja kuvattavien informoinnin tilanteessa, jossa jutun tekemisessä ovat mukana sekä työsuhteinen toimittaja että freelancer-kuvaaja. Freelancerilla ei siten ole näissä tilanteissa sopimuksenmukaista informointivelvoitetta edes silloin, kun informointi olisi objektiivisesti arvioiden mahdollista.

Perustelluissa tilanteissa Freelancer voi sopia toimituksen kanssa Aineiston käytön rajaamisesta vain tiettyyn mediaan tai medioihin jo ennen toimeksiannon suorittamista. Tämä on perusteltua erityisesti arkaluonteisia aiheita käsittelevissä haastatteluissa. Rajauksesta sopiminen on suositeltavaa tehdä kirjallisesti, esim. sähköpostitse.

Freelancer vastaa sopimuksen perusteella edellä esitetyissä puitteissa siitä, että Sanoma Magazinesilla on oikeus käyttää ostamiaan kuvia brändiensä markkinoinnissa. Tältä osin on syytä korostaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella henkilöllä ei ole oikeutta rajoittaa kuvansa käyttöä lehden tai sen sisällön markkinoinnissa.

Niissä tilanteissa, joissa Freelancerin tulee edellä todettu huomioiden informoida haastateltavaa tai kuvattavaa Sanoma Magazinesin sopimuksen mukaisista käyttöoikeuksista Aineistoon, hänen tulee saattaa mahdolliset haastateltavan tai kuvan kohteen esittämät käyttörajoitukset Sanoma Magazinesin tietoon viimeistään Aineiston luovuttamisen yhteydessä. Freelancerilla ei ole oikeutta automaattisesti ilmoittaa Sanoma Magazinesille rajoitetusta käyttöoikeudesta.

Voimassaolevan lainsäädännön perusteella haastateltavana tai kuvattavalla ei ole oikeutta määrätä etukäteen haastattelun tai kuvan julkaisuyhteyttä, kun kyse ei ole markkinointikäytöstä. Kun lisäksi huomioidaan edellä markkinointikäytöstä todettu sekä se, että Freelancer ei ole sopimuksen perusteella vastuussa Sanoma Magazinesln Aineistoon tekemistä muokkauksista johtuvista kolmansien osapuolten oikeuksien loukkauksista, tavanomaisella huolellisuudella työnsä hoitavan Freelancerin vastuu on Sanoma Magazinesin sopimuksen perusteella käytännössä varsin teoreettinen.

Lisätietoa Sanoma Magazinesin uudesta freelancer-sopimuksesta

Miksi freelancer-sopimukset uudistetaan?

Mediankulutus on teknisen kehityksen myötä siirtynyt yhä enenevässä määrin painetusta mediasta digitaalisiin jakelukanaviin, kuten verkkoon tai mobiililaitteisiin, joista lukija voi hakea halumaansa sisältöä milloin ja lähestulkoon missä tahansa. Tämän kehityksen myötä myös aikakauslehtien pitää laajentaa läsnäoloaan painetuista tuotteista digitaalisiin kanaviin.

Digitaalisuuden myötä perinteiset mediayhtiöt ovat joutuneet aivan uudenlaiseen, monin paikoin jopa globaaliin kilpailuun sekä lukijoista että mainostajista. Vuoden 2012 alussa voimaan astuvan lehtitilausten arvonlisäveron vaikutukset todennäköisesti edelleen kiihdyttävät mediankäytön muutoksia.

Aiemmin käyttämämme freelancer-sopimukset on tehty painettujen lehtien ja yksittäisten brändien tarpeista lähtien. Tämä malli ei enää toimi. Voidaksemme palvella lukijoitamme meidän pitää pystyä käyttämään aineistojamme joustavasti ja kustannustehokkaasti eri kanavissa ja uusin yhteistyömallein.

Lisäksi erilaisia sopimusmalleja on ollut useita. Se on johtanut hajanaiseen tilanteeseen sisältöjen oikeuksien hallinnan suhteen. Siirtymällä mahdollisimman yhtenäiseen sopimusmalliin voimme tehokkaasti ja järjestelmällisesti suojautua myös freelancereiden tuottaman aineiston oikeudetonta ja epäasiallista käyttöä vastaan.

Mikä on uuden sopimusmallin keskeisin muutos?

Uusi sopimus antaa Sanoma Magazinesille kertakorvausta vastaan oikeuden käyttää freelancereilta ostamiaan aineistoja aiempaa monipuolisemmin eri jakelukanavissa ja Sanoma-konsernin sisällä samoin kuin muuttaa niitä hyvän tavan mukaisesti ja edelleenluovuttaa aineistojen käyttöoikeuksia tarpeen mukaan.

Mitä tarkoittaa edelleenluovutus- ja muuttamisoikeus?

Edelleenluovutusoikeuden perusteella Sanoma Magazinesilla on oikeus luovuttaa kolmannelle osapuolelle tekijäitä hankkimansa, aineistoa koskeva kappaleen valmistusoikeus sekä oikeus saattaa aineisto yleisön saataville esim. julkaisemalla tai välittämällä. Ilman edelleenluovutusoikeudesta sopimista tällaista oikeutta ei olisi. Sanoma Magazines tarvitsee aineiston edelleenluovutusoikeuden mm. voidakseen ilman tulkinnanvaraa tarjota näköislehtiään ja muita tuotteitaan asiakkaille kolmansien osapuolten ylläpitämien jakelukanavien kautta sekä kehittääkseen uusia tuotteita Sanoma-konsernin puitteissa.

Muuttamisoikeuden perusteella Sanoma Magazinesilla on mm. oikeus lyhentää, muokata ja muuten editoida aineistoa saattaakseen sen julkaisukelpoiseksi. Sanoma Magazines tarvitsee aineiston hyvän tavan mukaisen muuttamisoikeuden mm. voidakseen muokata aineistoa vastaamaan kunkin jakelukanavan ja käyttötarkoituksen erityisvaatimuksia. Luovuttamalla muuttamisoikeutensa freelancer ei luovu moraalisista oikeuksistaan, joten epäasiallisten muutosten, lisäysten jne. tekeminen aineistoon ei ole jatkossakaan luvallista.

Mitä tarkoittavat freelancerille jäävät moraaliset oikeudet?

Vaikka freelancer luovuttaakin Sanoma Magazinesille kaikki taloudelliset, edelleenluovutus- ja muuttamisoikeudet aineistoonsa, moraaliset oikeudet jäävät hänelle. Tämä tarkoittaa sitä, että Sanoma Magazinesin ja muiden aineiston käyttäjien on ilmoitettava tekijä eli freelancer hyvän tavan mukaisesti aineistoa käytettäessä. Aineistoa ei myöskään saa muuttaa freelancerin arvoa loukkaavana tavalla. Aineistoa ei myöskään saa julkaista, välittää tai saattaa muutoin yleisön saataviin freelanceria loukkaavassa muodossa tai yhteydessä.

Mitkä ovat freelancerin vastuut ja velvollisuudet?

Uuden sopimusmallin tarkoitus ei ole muuttaa vastuunjakoa toimituksen ja freelancerin välillä. Freelancer on vastuussa siitä, että hänellä on asianmukaiset oikeudet luovuttamaansa aineistoon

sekä tarvittavat luvat ja suostumukset haastateltavalta tai valokuvattavalta aineiston käyttämiseen avustusehtojen mukaisesti.

Freelancerin tulee informoida haastateltavaa tai valokuvattavaa etukäteen siitä, että aineistoa voidaan käyttää freelancer-sopimuksen ehtojen mukaisesti. Mikäli haastateltava tai valokuvattava haluaa rajoittaa haastattelun tai kuvan käyttöä, freelancerin tulee informoida tästä lehteä ennen aineiston luovuttamista. Tämä on luonnollista, sillä lähtökohtaisesti ainoastaan freelancerilla on mahdollisuus saada tietoonsa mahdolliset käyttörajoitukset. Vaatimus tukee myös journalistin ohjeiden noudattamista.

Vaikuttaako sopimusuudistus freelancer-työn korvaustasoon?

Korvaustaso sovitaan tapauskohtaisesti Sanoma Magazinesin ja freelancerin välillä kuten aiemminkin. ·

Digitaalinen teknologia ei juurikaan synnytä uusia yleisöjä, vaan lähinnä rinnakkaisia sisältöjen käyttömuotoja. Siten se vähentää perinteisen median käyttöä ja ansaintamahdollisuuksia. Saman yleisön tavoittaminen vaatii sisällön esittämistä monissa eri kanavissa ja edellyttää siten aiempaa laajempia käyttöoikeuksia aineistoon.

Sisältöjen esittäminen joustavasti ja kustannustehokkaasti eri kanavissa on kustantajalle menestyksen edellytys. Ilman tätä mahdollisuutta kykymme hankkia aineistoa freelancereilta rajoittuu nykyisestä.

Mitä tapahtuu freelancerin aiemmin Iuomaiie sisällölle ja niihin kohdistuville oikeuksille?

Uudella sopimuksella ei muuteta aiemmin luodun aineiston oikeuksia. Uudet freelancer-sopimukset koskevat ainoastaan niiden allekirjoittamisen jälkeen hankittavaa aineistoa.

Mistä saa lisätietoja uuteen sopimusmalliin liittyen?

Lisätietoja uudesta sopimusmallista saa Sanoma Magazinesin päätoimittajilta.

Mitä allekirjoitetulle sopimukselle tulee tehdä?

Allekirjoitettu sopimus pyydetään palauttamaan 14.2.2012 mennessä oheisessa palautuskuoressa. 

CIPA-statistiikkaa järjestelmäkameramyynnistä

Camera & Imaging Products Association (CIPA) on japanilaisten kamera- ja oheistarvikevalmistajien yhdistys. CIPA:n uusin raportti vuoden 2011 kolmannen ja neljänneksen toimituksista erottelee ensimmäisen kerran peililliset ja peilittömät järjestelmäkamerat.  

Kokosin dataa alla olevaan värikkääseen kuvaan.

Kuvassa on Q3 vasemmalla ja Q4 oikealla puolella. Ylhäältä lukien ovat peilijärjestelmien toimitusosuudet Japaniin (punainen), Eurooppaan (vihreä), Amerikkaan (sininen), Aasiaan (keltainen) ja muualle (harmaa). Valkoisen jakolinjan alla samalla tavalla peilittömien järjestelmien toimitusosuudet samoille alueille. Kuvassa on suhteelliset osuudet kummaltakin neljännekseltä. Todelliset kappalemääräiset toimitukset laskivat neljännellä neljänneksellä. 

Peilittömien kokonaisosuus nousi Q3:n 19%:sta Q4:n 27%:iin. Se on nyt hiukan isompi kuin peilijärjestelmien toimitusmäärä Eurooppaan, joka on jälleen suurin markkina-alue järjestelmäkameroille. Japanissa peilittömät menivät peilikameroiden ohi.

Muutenpa kuva herättää enimmäkseen kysymyksiä. Kuten, miksi toimitukset Aasiaan romahtivat, määrällisesti jopa alle 50%:iin? Miten paljon ja millä tavalla Aasian luonnonkatastrofien vaikutukset näkyvät? Miten pitkään Canon kestää katsoa yhä hupenevaa markkinaosuuttaan kotimarkkinoillaan?

Itse arvelisin peilittömien järjestelmien myynnin menevän maailmalla peilillisten ohi alkuvuodesta 2013.

Kuva koskee kamerarunkoja. Vuonna 2011 objektiivien myynti jatkoi kasvua. Täyden kinokoon osalta kasvu oli 12% ja pienempien kokojen osalta tuplat siitä. Täyden koon objektiivien markkinaosuus objektiiveista on nyt 22%. Japanissa muutokset olivat jälleen voimakkaimmat ja täyden koon objektiivien myynti laski samat 12%.

-p-

Valokuvaajan muistosanat Eastman Kodakille

Teksti Michael Chiusano    (Käännös Pekka Potka)

 Uskoisin, että jaan samat tunteet valokuvaajien kanssa ympäri maailman sanoessani, että Eastman Kodakin äskettäisessä vararikossa on jotain uskomattoman surullista. Pieniä ja suuria yrityksiä lopettaa toimintansa joka päivä, sillä tavalla järjestelmämme toimii, ja enimmäkseen kukaan ei kiinnitä juurikaan huomiota. Mutta tällä kertaa se on erilaista. Siinä yksinkertaisesti tuntuu olevan jotain väärin, melkein tuntuu, että ikääntynyt hallitsija on kukistettu pitkän ja uljaan taistelun jälkeen. Me tiedämme tällaista tapahtuvan, tiedämme ettei mikään ole ikuista, mutta jotenkin elämämme tuntuisi kutistuvan menettäessämme "suuren keltaisen isän", valokuvausalan yrityksen, joka kerran hallitsi koko kuvien maailmaa - tyynenä, luotettavana, ajattomana.

Ja kerran oli niin. Noin sadan vuoden ajan, se on ikuisuus liikemaailmassa, Kodakin marssi eteenpäin otettiin itsestäänselvyytenä. Yhtiö näytti pysäyttämättömältä. Jo varhain hallitus ja kilpailijat pitivät sitä jopa uhkaavana petona, kun George Eastman valtasi yrityksiä, ajoi toisia ulos markkinoilta - ja samalla toi valoherkät materiaalit elämän jokaiselle alueelle. 1920-luvulle mennessä sellainen yksinkertainen asia kuin kuvan ottaminen, meille pelkkä itsestäänselvyys, nousi merkittäväksi osaksi elämäntapaa niin rikkaille kuin köyhille. Eikä Eastmanin valtava kemianteollinen kompleksi Rochesterin Kodak Parkissa pystynyt tuottamaan tavaraa tarpeeksi nopeasti.

Jo 1930-luvulla Rochesterin tuotantolinjat valoivat kilometrin kilometrin perään filmiemulsiota, vedostuspaperia, elokuvafilmiä, röntgen- ja muita lääketieteellisiä filmejä, puhumattakaan kemikaaleista tai itse kameroista, eikä missään tuntunut olevan jäljellä sellaista modernin elämän aluetta, jota valokuvauksen ihme ei olisi muuttanut jollakin tavalla.

Sain ensimmäisen kosketukseni Kodakiin noin 11-vuotiaana poikana. Asuimme yhdessä New York Cityn ympärillä olevista esikaupunkityylisistä kaupungeista, jossa isäni työskenteli valtion palveluksessa. Yhtenä päivänä seikkailin talon ullakolla ja tulin osaan, jota vanhempani käyttivät varastona. Varastoon hautautuneina oli pimiölaitteita. Isäni oli käyttänyt niitä ennen kuin veljeni ja minä olimme syntyneet ja pimiö oli purettu. Nytkin, viisikymmentä vuotta myöhemmin, voin vielä muistaa kuinka salaperäisiltä ja kiehtovilta esineet minusta tuntuivat: suurennuskoje, hassut oranssit pimiövalot, keltaiset kehitysaltaat (luultavasti Kodakin valmistamia) sekä ne ruskeat lasipullot, jotkut vielä täynnä eksoottisia nesteitä ja ympärillään tuttu keltainen Kodak-etiketti ja -logo, joka oli vuosikymmeniä (ja on edelleen) yksi tunnetuimpia brändi-identiteettejä.

Onneksi minulla oli isä, joka kannusti minua aina. Niinpä, kun kysyin häneltä minkä aarteen olin löytänyt siellä pölyisellä ullakolla, hän kertoi minulle mihin sitä käytettiin. Kun kysyin häneltä, voisiko osia vielä käyttää ja voisinko tehdä pimiön itselleni, hän oli valmis auttamaan minua. Ennen pitkää tuijotin hämmästyneenä kuinka mustavalkovedos ilmestyi esiin kehitealtaan nesteessä, ja siitä lähtien Eastman Kodakin tuotteet määräsivät tulevaisuuteni. Kuten niin monet muut, rakastuin valokuvaukseen. Siitä tuli minulle poikavuosien harrastus, ja myöhemmin aikuisiän ammatti, ja nyt viisikymmentä vuotta myöhemmin, suren minut sille tielle saaneen yrityksen kuolemaa.

Jokainen, joka viitsii tutkia yhtiön historiaa tietää, että Kodak oli perustajansa, George Eastmanin pidennetty varjo. Hän oli varsin mainio mies kaiken kaikkiaan. Samalla hän on yksi Amerikan vähimmin tunnettuja teollisuusmiehiä, pääosin tutkimaton ja hieman salaperäinen. Kuitenkin voidaan oikeutetusti sanoa, että hänen rakentamansa yhtiö muutti maailmaa. Ainoat samankaltaiset vertailukohteet tänään voisivat olla Steve Jobs ja Bill Gates.

Kun olin lukiossa, ja vastasin vuoden 1962 vuosikirjan valokuvaamisesta, Kodak oli sama kuin valokuvaus, ja kuten mainittua, se hallitsi koko toimialaa. Se tuntui valloittamattomalta yritykseltä, ja se määritteli kehityksen. Sen asema ja valta olivat niin vahvoja, että yhtiöllä oli varaa suoda ylenpalttisia etuja työntekijöilleen, ja se saattoi melkeinpä taata elinikäisen työllisyyden. Yrityksen perustuotetta, valokuvausfilmiä, myytiin kaikkialla maailmassa, ja sen laatu oli niin korkea ja muuttumaton, ettei kukaan, amatööri tai ammattilainen, edes ajatellut koko asiaa.

Siinä vaiheessa, kun ansaitsin turvallisesti elantoni mainoskuvaajana, noin vuoden 1980 jälkeen, Kodak oli ammattikuvaajan luotettu ystävä. Yhtiö ylläpiti palveluverkostoa, josta sain halutessani teknisen asiantuntijan käymään luonani aina tarvittaessa, ja usein he jakoivat filminäytteitä ja ylipäätään yrittivät parhaansa mukaan selvittää ongelmat. Rochesterissa oli mahdollisuus tavata eri alueiden filmiasiantuntijoita ja hyödyntää erittäin valaisevaa teknisten julkaisujen kirjastoa; Kodakilta sai vastauksen lähes aina ja se rakensi uskomattoman merkkiuskollisuuden.

Paljon ennen digitaalisen kuvaamisen tuomaa uhkaa Kodak kuitenkin sai jo ensimmäisen haavansa japanilaisen Fuji Filmin aiheuttamana. Ammattikuvioissa, ainakin kaupallisessa työssä, väridia oli normi, ja juuri täällä Kodak teki vakavan virheen. Mainoskuvauksen maailma oli kehittynyt 1980-luvulle tultaessa melkoisen ylikuumentuneeksi ja hohdokkaaksi alueeksi, jossa kuvien ja niiden aiheiden ohessa melkeinpä yhtä tärkeää oli miltä filmi näyttää, mikä on sen "lookki". Kodakin "DNA":han oli sisäänrakennettuna ajatus, että filmien olisi oltava teknisesti tai tieteellisesti "tarkkoja", ja Kodakin diafilmit olivat juuri sen tyylisiä. Se oli vuosikymmenten filmituotannon ja väriosaamisen perintö. Kodakin markkinointi-ihmiset eivät huomanneet, että kaupallisessa kuvauksessa hallitseva asema oli siirtymässä sellaisille Art Directoreille ja muille luoville ihmisille, jotka omasivat paljon mahtipontisemman näkemyksen siitä, miltä värifilmin pitäisi näyttää.

Tämä avasi oven Fujille astua markkinoille filmeillä, joilla oli täysin uusi "lookki", ne eivät ehkä olleet väreiltään yhtä tarkkoja, mutta ne näyttivät paremmilta valopöydällä. Ei kestänyt kauaa ennen kuin monet mainosammattilaiset siirtyivät Fujin filmeihin, ja yhtiön kunniaksi sen tuotteet olivat laadukkaita ja pystyviä kilpailijoita Kodakille. Minulla on aavistus, että näimme silloin ensimmäiset merkit Kodakin tietystä ylimielisyydestä, yritysasenteesta: "me tiedämme parhaiten", eikä japanilainen nousukasfirma kykenisi missään tapauksessa olemaan fiksumpi tai tekemään haluttavampaa tuotetta. Oli miten oli, Kodakilta kesti lopultakin vuosia herätä Fujin uhkaan, ja silloin merkkiuskollisuus olikin jo heikentynyt ja Kodak pakotettu takaa-ajajaksi.

Itse jatkoin Kodakin tuotteiden käyttämistä enkä koskaan siirtynyt Fujiin. Kuulin kuitenkin juttuja, miten Kodak painosti jälleenmyyjiä ja laboratorioita, mikä johti rapautumiseen Kodakin asiakasketjussa. Nämä olivat vuoteen 1990 tultaessa ensimmäinen myrskypilvet, joita alkoi kulkea kirkkaan sinisellä Kodachrome-taivaalla. Yhtiö oli joutumassa eristyksiin, jähmettymässä ylettömän itseluottamuksen ja omahyväisyyden kuplaan.

Yhä vain täytyy ihmetellä, miksi yritys ei koskaan ottanut vakavasti digitaalisen kuvaamisen uhkaa. 1990-luvun puolivälissä olin mukana Kodakilla konsultointihankkeessa, jossa käsiteltiin joitakin digitaalisen kuvaamisen aloitteita. Ryhmämme, mukana myös korkea-arvoinen Kodakin tuotejohtaja, istui hienossa kokoushuoneessa korkealla Rochesterin kattojen yläpuolella Kodakin pääkonttorissa. Seiniä täyttivät kellot. jotka oli merkitty Kodakin kansainvälisten toimipaikkojen nimillä, ja ne näyttivät kunkin aikavyöhykkeen oikean ajan. Tietyssä keskustelun vaiheessa tuotejohtaja esitti seuraavan näkökannan digitaaliseen kuvaamiseen: "Miten me pysäytämme tämän jutun?" Vielä kaksikymmentä vuotta myöhemmin voin yhä muistaa hämmästyksellä tämän täydellinen kieltäytymisen tunnustamasta digitaalista pikajunaa, joka lähestyi uhkaavasti Kodakin tulevaisuutta. Kodak aikoi pidätellä digitaalista kuvaamista ja se siitä.

Voi siis olla totta, että vuonna 1995 tai niillä main, yhtiön tulevaisuus oli tuomittu. Toisaalta kuvausmarkkinat olivat sen täydellisessä hallinnassa tuotteilla, joita se teki ja möi tavattomia määriä, saaden huikeita voittoja, jotka pitivät koko koneiston pyörimässä sujuvasti. Mutta toisaalta, tämän saman tuloksentekokoneen rattaisiin oli heitetty digitaalinen jakoavain, ja sille Kodakin johto ei voisi tehdä mitään, tai paljon pahaenteisemmin, ei haluaisi tehdä mitään.

Oikeasti on kysyttävä oliko olemassakaan mitään tapaa, jolla Kodak olisi kyennyt siirtymään onnistuneesti digitaalisuuteen. Miten he olisivat voineet sulkea vähitellen Kodak Parkin, jonka valtava infrastruktuuri oli rakennettu vuosikymmenten aikana, ja kaikki se perustui hopeahalidien käyttöön kuvantamisessa ja oli valtavan kannattavaa? Millä markkinointistrategialla yhtiö olisi voinut tuoda markkinoille digitaalisia tuotteita uhkaamatta samanaikaisesti analogisten filmituotteidensa markkinoita?

Siitä huolimatta kesti 20 vuotta kaiken menettämiseen, se on osoitus Kodakin filmituotteiden luontaisesta suuruudesta. George Eastman löysi aikanaan yhden kestävimmistä teollisuustuotteista, sellaisen joka oli elinkelpoinen ja moderni 100 vuotta, jatkuvasti parannettavissa, ja joka samalla löysi tiensä modernin yhteiskunnan jokaiseen kolkkaan. Loppua kohti, kun yhtiö sulki emulsiovalulinjoja ja tuhosi suuria rakennuksia saadakseen ne pois verotettavasta omaisuudesta, työntekijät ja eläkeläiset tulivat katsomaan tuhoamista. Kun hävitys loppui, jotkut saatettiin nähdä avoimesti itkevinä, kuin pala heidän sieluaan olisi murskattu. He muistivat ajan, jolloin yhtiö oli vahva ja hyvä heille.

Jollakin tasolla, varmaan tiedostamattomalla ainakin, nimi Kodak ja yhtiön tuotteet ovat kiinnittyneet historiamme suuriin ja pieniin vaiheisiin, avaruuden valloittamisen kuvista vastasyntyneen vauvan albumikuviin. Kodak oli läsnä kaikissa näissä tapahtumissa, ja tämä on syynä siihen outoon surun tunteeseen, jota tunnemme sen vararikon vuoksi.

Mielestäni on harvinaista, että sellaista voi tuntea liikeyrityksen puolesta. Mutta hienot yritykset, kuten hienot ihmisetkin, kohtaavat väistämättä loppunsa, ja elämä jatkuu, parempana tai huonompana, ilman näitä. Silti, se tuntuu suurelta menetykseltä.

© 2012 Michael Chiusano, Helmikuu 2012

Michael Chiusano on eläkkeellä oleva mainosvalokuvaaja, joka vei läpi oman studionsa siirtymisen filmistä digitaalisuuteen. Nyt hän työskentelee henkilökohtaisten kuvausprojektiensa kanssa, opettaa valokuvauksen historiaa ja viettää aikaa kahden lapsensa kanssa.

michael.chiusano (at) comcast.net

www.chiusanodigital.com

Muistosanat on julkaistu englanniksi sivustolla www.luminous-landscape.com

Olympus OM-D E-M5 ensivaikutelmat

Olympus esitteli tänään uuden m4/3-kamerasarjan ensimmäisen rungon, E-M5:n, sekä joukon uusia lisälaitteita mukaan lukien kaksi uutta objektiivia. 

Jokin aika sitten minulla oli tilaisuus kokeilla uutuutta. Silloin koko Euroopassa oli vain kaksi E-M5-kameraa ja kaikki oli hyvin salaista. Kameraa ei saanut viedä pois neukkarista.

Lisäksi kyseessä oli esituotantoyksilö, jotka ovat hyödyttömiä testauksen kannalta. Saatoin kuitenkin kokeilla kameraa ja sain ensivaikutelmat sen uusista ominaisuuksista. Kerron tässä mikä kamerassa on kiinnostavinta omasta näkökulmastani. Jos luet ilmauksia parempi tai huomattavasti parempi, ne viittaavat yhdistelmään E-P3 + VF-2. Käytössäni ei siis ole mitään tarkkaa testi- tai vertailudataa. Saan kahden viikon kuluttua testattavaksi tuotantokameran, jolloin pääsen todella kokeilemaan E-M5:ä.

Koko

Kuten näistä kahdesta kuvasta näkyy, E-M5 on pieni. Se on paljon pienempi kuin itse kuvittelin Olympuksen tuotekuvat nähdessäni. Mitoillaan, 121 x 89 x 42 mm se on pienempi kuin yhdistelmä E-P3 + VF-2 KAIKISSA suunnissa. Alla E-M5 kokovertailussa Olympuksen OM-4:n, E-620:n ja E-5:n kanssa.

Rakenne

E-M5:n runkokehikko on magnesiumvalua. Runko on pöly- ja roiskevesitiivis samalla tasolla kuin Olympus E-5. Yllä olevassa kuvassa punaiset linjat osoittavat missä tiivistysosat ovat niin rungossa kuin lisävarusteina saatavissa akkukahvoissa. E-M5 on tällä hetkellä pienin pöly- ja roiskevesitiivis kamerarunko kaikista järjestelmäkameroista. Kokeilemani esituotantokamera tuntui vankalta ja hyvin tehdyltä vaikka nämä eivät aina olekaan tuotantolaitteiden tasolla. Tässäkin rungossa oli pari nappia, joiden sanottiin olevan vielä muuttumassa.

Sähköinen etsin

E-M5:n sähköisen etsimen (EVF) resoluutio on samat 1.44M pistettä (800x600 RGB-pikseliä) kuin Olympus VF-2:ssa. Olympus ei kerro panelivalmistajaa mutta arvaisin E-M5:ssä olevan uusimman version samasta panelityypistä kuin VF-2:ssa.

Uutena ominaisuutena etsimessä on mahdollisuus saada kaikki numeroinformaatio kenttään kuvan alle. Infokentässä voi olla tähän tapaan sininen tausta tai sitten kaikki voi olla mustaa kehystä vasten. Tässä kuvassa on vain osa kaikesta mahdollisesta infosta. Erillisen infokentän vuoksi itse kuva on luonnollisesti pienempi. Tässä musta osoittaa etsinkuvan koko alueen, ja kuvasuhteeksi on valittu 3:2. Tällöin kuvan suurennus on 1,0X (50mm objektiivilla). Natiivilla 4:3 kuvakoolla suurennus on 0,92X. Kuva voi myös täyttää etsimen koko alan (4:3) ja silloin suurennus on 1,15X. Tässä tapauksessa numeroinformaatio on kuvan päällä samassa perusasettelussa kuin yhdistelmällä E-P3 + VF-2. Kaiken informaation saa myös pois päältä. Etsimen kuva-ala on luonnollisesti 100%.

Etsimen optiikka on uudenlainen. Itselleni oli helppoa nähdä koko alue terävästi myös silmälaseillani. Uusi optiikka mahdollistaa laajemman diopterin säädön alueella -4 - +2 diopteria. Pintaväli on 18mm diopterilla -1

Etsimen kuvataajuus on tuplattu, se on nyt 120 fps. Aiempi 60 fps on myös valittavissa. Olympuksen mukaan etsimen absoluuttinen kuvalaatu on parempi 60 fps:llä. Siinä katsellessa en huomannut eroja tässä suhteessa. Todellinen etu on 120 fps:n puolella paljon pehmeämpänä liikkeenä kameraa käännettäessä ja liikkuvien kohteiden osalta.

Liikkuvia kohteita kuvattaessa toinen merkittävä parannus on etsimen selvästi lyhyempi virkistysaika. E-M5:n uudessa TruePic VI -kuvaprosessorissa on erilliset prosessorit kuvien tallennusta ja live-kuvaa varten. Nyt EVF näyttäisi olevan mukana melkein koko ajan. Olympuksen mukaan viive on lyhentynyt 29 millisekuntiin.

Vakautettu etsinkuva on todellinen läpimurto. Etsinkuva on vakautettu aina, kun runkovakaaja (IBIS) on päällä. ”Aina” kattaa tässä myös videokuvauksen ja jokaisen kameraan kiinnitetyn objektiivin. Tästä on selvää hyötyä pitkillä polttoväleillä, makrokuvauksessa ja etsinkuvan suurennuksilla manuaalitarkennuksen yhteydessä. Etsinkuvan vakautus kytkeytyy, kun painat laukaisimen puoliväliin.

Etsin on nyt varustettu silmätunnistimella. Kuva tulee etsimeen, kun viet kameran silmälle. Kameran etääntyessä silmältä takaseinän monitori näyttää Olympuksen Super Control -valikon. Etsimen oikealla sivustalla on monitoripainike, jolla valitaan kuvan näyttö etsimessä tai monitorissa.

Etsin ei ole kääntyvä. E-M5:n kanssa voidaan käyttää Olympuksen (4/3) kulmaetsintä. Voit myös irroittaa varusteportin (accessory port yllä) kannen ja kiinnittää varustekenkään kääntyvän VF-2-etsimen. Yhdistelmä saattaa näyttää hupaisalta mutta se on täysin toimiva.

16MP Live MOS -kenno

E-M5:ssä on uusi (ainakin Olympukselle) 16 megapikselin kenno E-P3:ssa olleen aiemman 12MP kennon sijaan. Se voi olla sama kenno kuin Panasonic GX-1:ssa tai sitten ei. Olympus ei kerro asiaa. Joidenkin näihin kameroihin liittyvien speksien vertailu saa minut olettamaan, että peruskenno voisi olla samaa alkuperää. Kennokokonaisuus on kuitenkin monimutkaisempi asia. E-M5:ssä on käytössä versio Olympuksen ”Fine Detail Processing” -teknologiasta, joka esiteltiin E-5:ssä. Se on osoitus siitä, että E-M5:n AA-suodin on ohut, mikä on hyvä kuvan terävyyden kannalta. Olympus käyttää E-M5:ssä ”Real Color” -teknologiaansa, joka liittyy käytettyyn RGB-matriisiin. E-M5 lukee kennoa jopa tuplanopeudella aiempiin kameroihin verrattuna, mistä on etua kuvataajuudessa, jatkuvassa automaattitarkennuksessa ja videon laadussa. 

Vasta tuotantokameran koekuvaus kertoo itselleni totuuden kennosta suhteessa kuvalaatuun. Nyt voidaan vain sanoa, että kuvalaatu on parempi kuin E-P3:ssa. Olympus itse puhuu korkeimmasta herkkyydestä, alhaisimmasta kohinasta ja laajimmasta dynaamisesta alueesta omassa E-sarjassaan. ISO-alue on nyt 200 - 25600.

Viisiakselinen kuvanvakaaja

Viisiakselinen, juuri kehitetty kennovakaaja (IBIS) on hurjan iso elementti verrattuna E-M5:n tilavuuteen. Olen merkinnyt sen tässä punaisella kehyksellä. Se sisältää myös Olympuksen SSWF-kennopuhdistuksen. En ole nähnyt itse elementtejä enkä niiden kuvia rinnan mutta arvioni mukaan tämä IBIS on noin kolminkertainen kooltaan E-P3:ssa olevaan verrattuna. Se pakottaa myös etsimen elektroniikan etsimen päälle, mikä puolestaan yhdessä lisävarusteportin kanssa sanelee etsinkotelon korkeuden.

Tämä on ensimmäinen ja ainoa 5-akselinen kuvanvakaaja järjestelmäkametoissa. Nämä viisi vakautettua liikesuuntaa on esitetty yllä. Tähän saakka Olympuksen IBIS on pystynyt kompensoimaan kiertoja vaaka- (pitch) ja pystyakselin (yaw) suhteen. Canonilla on joissakin objektiiveissa vakaaja, joka pystyy kompensoimaan vaaka- (horizontal) ja pystysuuntaisia (vertical) liikkeitä. Objektiiviakselin ympäri tapahtuvan kiertoliikkeen vakauttaminen on täysin mahdotonta optisella vakaajalla. Olympus ilmoittaa tämän uuden kennovakaajan olevan tehokas jopa 5 täyden EV-portaan yli. Olympuksella oli sama ilmoitus E-5:n vakaajan suhteen mutta se kattoi liikettä vain kahden akselin suhteen.

IBIS toimii kaikkien objektiivien kanssa, ja tämä uusi MSC-tyyppinen vakaaja on yhtä hyvä niin video- kuin valokuvauksessa. Olympuksen mukaan uusi IBIS poistaa ”rolling shutter”-ilmiötä ”dramaattisesti” videokuvasta. Se vakauttaa videokuvasta myös kävelemisen aiheuttamat tärähdykset.

FAST AF -automaattitarkennus

FAST AF on Olympuksen nimitys automaattitarkennusjärjestelmälleen. F.A.S.T on kirjainlyhennys sanoista Frequency Acceleration Sensor Technology. Olympus ilmoittaa E-M5:n automaattitarkennuksen olevan maailman nopein AF-systeemi järjestelmäkameroissa. 

Yhden kuvan automaattitarkennus, S-AF, lienee jokseenkin samaa nopeusluokkaa kuin E-P3:ssa. Se perustuu samaan 120 fps lukunopeuteen kennolta kuin E-P3:ssakin. Ehkä uudet algoritmit ja uusi prosessori tekevät sen vielä nopeammaksi ja käynnistysaika on lyhyempi. Sitä oli vaikea havaita, koska Olympuksen MSC-objektiivit tarkentuvat niin nopeasti myös E-P3:lla. 

Jatkuvan automaattitarkennuksen (C-AF) ja AF-seurannan (Tr) osalta kaikki on muuttunut. Ensinnäkin systeemi lukee videosignaalia kennolta tuplanopeudella, 240 fps. Käännellessäni kameraa kaukaa lähelle ja takaisin C-AF kytkettynä kamera piti kuvan tarkennettuna huomattavasti nopeammin kuin E-P3. TruePic VI -prosessorissa on uusi, erillinen kohteen seurantayksikkö nimen omaan kohteen liikkeen laskentaa varten. Sen pitäisi tuottaa ennustavaan AF:ään ”huomattava parannus”, kuten Olympus asian ilmaisee. Systeemi perustuu kasvojen, värin ja kuvioiden tunnistukseen. Se pystyy laskemaan niin liikkeiden muutoksia kuvan vaaka- ja pystysuunnassa kuin kohteen koon muutostahdin. Tämä tarkoittaa kolmiulotteista seurantaa, 3D Tracking AF. Jatkuva 3D tracking AF toimii sarjakuvausnopeuteen 4.2 kuvaa sekunnissa asti. Tämä tulee olemaan yksi kiinnostavimpia testauskohteita myöhemmin!

Tiedän monien 4/3-järjestelmän käyttäjien olevan pettyneitä kuullessan, että C-AF ja Tr eivät toimi 4/3-objektiiveilla. Vain S-AF on niillä käytettävissä. En kokeillut vielä S-AF -nopeutta millään 4/3-objektiivilla.

Manuaalitarkennus on paljon helpompaa vakautetun etsinkuvan kautta. Tarkennussuurennoksen vaihtoehdot ovat 5X, 7X, 10X ja 14X.

Sarjakuvaus

Sarjakuvauksessa on kaksi asetusta, L ja H.

L: 3,5 k/s; tai 4,2 k/s, kun IS OFF. Kuvapuskurin kapasiteetti on 17 RAW-kuvaa. JPG-kuvauksessa ei ole rajoitusta.

H: 9 k/s (IS ja C-AF OFF). Kuvapuskurin kapasiteetti 11 RAW-kuvaa tai 17 JPG-kuvaa parhaalla laadulla.  

Video

Videon uusi tallennusformaatti on nyt MOV, MPEG-4 AVC/H.264. Tosin myös AVI on käytettävissä. Paras laatu on Full HD, 1920x1080, 60i. Sensorin lukunopeus on 30 fps, tallennus 20 Mbps. Maksimi tallennusaika on 29 minuuttia. Kuten yllä todettiin IBIS vakauttaa myös videon, eikä ole enää tarvetta ohjelmalliseen vakautukseen. Videokuvan lopullinen laatu kennon, prosessorin (Fine Detail Processing, Real Color, viistojen linjojen antialiasing) ja vakaajan (rolling shutter -efektin häviäminen) yhteistyönä jää nähtäväksi. 

Etsinkotelon sivuilla on sisäänrakennetut mikrofonit, kuten alla olevassa kuvassa näkyy. Mikrofoneihin on kytketty tuulikohinan poisto.

Konfiguroinnista ja käsiteltävyydestä

Tässä esimerkissä olen valinnut vasemmalla aukon esivalinnan (A), kuten normaalisti käytän. Peruskäytössä valitsisin aukon pääkiekolla (main dial, peukalo) ja valotuskorjailun apukiekolla (sub dial, keskisormi). Laukaisin on apukiekon keskellä. Automaattitarkennus on mapattu Fn1-painikkeeseen. Tämä tekee hallinnan hyvin helpoksi ja voin pitää kameran koko ajan silmällä. Enimmäkseen ei ole mitään tarvetta keskeyttää kuvaamista kameran vuoksi.

E-M5:n ollessa tehdasasetuksilla, Fn2:n painettuna pitäminen ja jomman kumman kiekon kiertäminen toisi etsimeen esiin ja aktivoisi jonkin toiminnoista: huippuvalon/varjon säätö, valkotasapainon säätö, suurennuksen valinta, ja kuvasuhteen valinta. Kaikki nämä voisin säätää lennossa, vaikka kuva kuvalta, kamera silmällä. Mutta toisaalta, Fn2 ja monet muut painikkeet ovat konfiguroitavissa. En todellakaan vielä tiedä millainen tulee olemaan oman E-M5:n säätimen lopullinen konfiguraatio.

E-M5 on pieni kamera. Sen käsittelyominaisuuksia voidaan muuttaa lisävarusteena saatavalla kahvasarjalla. Vaakakuvakahva (HLD-6G) ja pystykuvakahva (HLD-6P) muuttavat E-M5:n luonteen työkaluna. Vaakakuvakahvaa voidaan käyttää yksin yhdessä kameran kanssa. Pystykuvakahvaa puolestaan vain vaakakuvakahvan jatkona.  Vaakakuvakahvassa on oma laukaisin ja apukiekko. Pystykuvakahvassa on samat ja pääkiekko. Siinä on myös Fn1- ja Fn2-painikkeet, jotka voidaan konfiguroida samoiksi kuin kameran vastaavat painikkeet tai joksikin muuksi. Pystykuvakahvassa on paikka toiselle akulle. Akkujen käyttöjärjestys on valittavissa. Kaksi akkua riittää noin 650 kuvaan. Edelleen 6P-kahvassa on virtapistoke verkkovirta-adapteri AC-3:a varten. 

Yllä olevassa kuvassa näkyy miten vaakakuvakahva HLD-6G muuttaa oikean käden otetta. Itse haluan kamerassa olevan enemmän kahvaa kuin E-M5-rungossa on, joten tämä tullee olemaan normaalitilanteeni E-M5:n kanssa. Siitä voi sitten riisua pienemmäksi, jos tarvis.

GS-4 rannehihna on lisävaruste kahvojen tueksi.

E-M5:ssä on 610.000 pisteen 3” OLED-monitori, joka on käännettävissä 50º saakka alaspäin ja 80º saakka ylöspäin. Tämä OLED-monitori on kosketusnäyttö. Siinä voidaan käyttää Olympuksen Live Guide -opastusta tai siitä voidaan valita tarkennuspiste (myös 5, 7, 10 tai 14X suurennuksilla) ja laukaista kamera koskettamalla. Kuvauksen jälkeen sitä voidaan käyttää otosten katseluun ja sen ohjaamiseen sormieleillä. 

Live Bulb ja Live Time

E-M5:ssä Olympus esittelee uuden tavan valottaa kuva ja määritellä valotus. Sitä kutsutaan nimillä Live Bulb ja Live Time. Asia on ehkä helpoimmin ymmärrettävissä, jos ajattelet ilotulitusta. Painat laukaisinta ja suljin aukeaa. Näet ilotulitusraketin nousevan, mutta nyt voitkin nähdä sen tulisen vanan kehittyvän OLED-monitorilla. Seuraat raketin räjähtävän ja räjähdyksen laajenevan isommaksi monitorissa, ja kun kaikki on parhaimmillaan painat laukaisinta uudelleen ja suljin menee kiinni. Olet siis oikeasti nähnyt ja tiedät millaisen kuvan sait! Tässä katseluun voidaan käyttää vain monitoria, ei etsintä.

Systeemissä on vielä joitakin teknisiä rajoitteita, joiden vuoksi kaikki ei tapahdu täysin jatkuvana. Monitoria ei voida päivittää nopeammin kuin kerran puolessa sekunnissa. Päivitysten lukumäärä on myös rajoitettu 25 kertaan (ISO 200). Tämä tarkoittaa, että puolen sekunnin päivitysväleillä valotusaika on rajoitettu 13 sekuntiin. Pisin valotusaika on 30 minuuttia, kun käytetään pisintä päivitysväliä. Kaikki nämä parametrit ovat asetettavissa menussa.

Salamat

E-M5:n mukana tulee pieni salamalaite, FL-LM2. Sen ohjeluku on GN 10 (ISO 200). Tämä salama on rungon tapaan pöly- ja roiskevesitiivis. Yllä oleva kuva osoittaa tiivisteet. FL-LM2 soveltuu salamasysteemin langattomaan ohjaukseen. 

Olympus esittelee toisenkin uuden salamalaitteen, FL-600R. Sen ohjeluku on GN 50 (ISO 200). Välähdyspään alla on LED-valo videokuvausta varten. LEDiä voidaan käyttää myös tarkennuksen apuvalona valokuvauksessa.

Uusia objektiiveja

Kyllä, lista vain jatkuu ja, ainakin minulle, tässä on yksi merkittävimpiä uutisia. Olympus esittelee kaksi uutta kiinteäpolttovälistä objektiivia: M.Zuiko ED 75 mm 1:1.8 ja M.Zuiko ED 60 mm 1:2.8 Macro.

75-millisessä on sama kaunis metalliviimeistely kuin 12-millisessä M.Zuikossa. Se on hyvin kiinnostava yhdistelmä ulottuvuutta (vastaa täyden kinooon 150mm polttoväliä) ja valovoimaa.

60-millinen makro on pöly- ja roiskevesitiivis. Kuten kuvasta näkyy, se tarjoaa 1:1 kuvautumissuhteen lyhimmällä kuvausetäisyydellään 19 cm. Tarkennuksen rajoittimet ovat putken vasemmalla sivulla. E-M5:n uuden vakaajan heilahduskompensointien pitäisi olla parhaimmillaan yhdessä tämän objektiivin kanssa

Sälät ja hinta

Vielä pari lisävarustetta: 

• MMF-3, pöly- ja roiskevesitiivis adapteri 4/3-objektiiveille
• Vaihdettava okulaarinsuojus (eyecup) EP-11

E-M5:n akku on uusi, BLN-1 ja sen kapasiteetti on 1200 mAh.

Art filttereitä on lisätty yhdellä, Key Line, ja videokuvaukseen tulee ääniefekti Echo eli kaiku.

Loppuja yksityiskohtia en jäljennä tähän, ne löytyvät Olympuksen webbisivustoilta, esimerkiksi www.olympus.fi

Kuten nähdyistä kuvista ilmenee, E-M5 tulee kahtena versiona: kokomusta ja hopea. Tekonahat ovat niissä erilaiset, hopeassa perinteisemmin kuvioin ja mustassa teknompi. Kauppoihin kamera tulee huhtikuussa. Hintataso:

• runko (pikkusalaman kera), 1100 €
• runko (pikkusalaman kera) plus M.Zuiko ED 12-50mm, 1300 €

Ja mitä vielä

Kai se on pakko sanoa, että olen todella kiinnostunut E-M5:stä kamerana, jossa on lupaus mennä pitkälle E-P3:n mahdollisuuksien ohi niin monessa kohdassa. Olympus on paneutunut niihin etsimen ja AF:n toimintakuvauksen käytettävyysasioihin, joita olen kritisoinut aiemmissa blogeissani. En tosiaankaan ole action-kuvaaja mutta aina silloin tällöin E-P3 jää jalkoihin omassakin vauhdissani. Nuo uudet vaakajatoiminnot ovat todella tärkeitä itselleni, olen nimittäin jo tehnyt 99,9% yhden ihmisen jalustakuvauksista. Pidän E-M5:n pienuudesta yhdistettynä Olympuksen järjestelmäajatteluun. Mahdollisuus saada yksi pieni runko taipumaan moniin tarkoituksiin on houkutteleva. Miten hyvä E-M5 sitten on omaan kuvaukseeni tullaan näkemään, kunhan saan tuotantorungon käsiini. Kaksi viikkoa... hopea...

-p-

BCN Awards 2012

BCN seuraa "kaiken digitaalisen" myynnin kehitystä Japanissa. BCN Awards 2012 kertoo yksinkertaisesti firmojen järjestyksen vuoden 2011 kokonaismyynnissä. Alla top-kolmoset eri kamera ja printterikategorioissa. Lisää kategorioita ja informaatiota löytyy järjestäjän sivustolta: BCN Awards web site.

Category: Digital Camera, Integrated Lens (Kiinteäobjektiiviset digikamerat)

Category: Digital Camera, SLR (Digitaaliset peilijärjestelmät)

Category: Digital Camera, SLR mirror-less (Peilittömät digijärjestelmät, SLR:n sijaan tuossa oikea termi olisi ILC)

Näissä skaboissa ei ole yhteislistausta kaikille vaihto-objektiivikameroille, mutta muuta kautta tiedän Canonin olevan markkinajohtaja. Yllättäen m4/3-systeemi on kuitenkin noussut jo ykköseksi, jos katsotaan myyntiä objektiivibajonetin mukaan. Olympus ei ole tällä hetkellä kaukana Nikonin takana.

Category: Lenses (Vaihto-objektiivit)

Category: Digital Video Cameras

Category: Inkjet Printer (Mustesuihkuprintterit)