Photokina 2010

Photokina on maailman suurin kamera-alan messutapahtuma. Se järjestetään parillisina vuosina Kölnissä, Saksassa. Tämänvuotiset messut päättyivät eilen.

Nikonin jättikokoinen mainosruutu Kölnin messujen eteläisen sisäänkäynnin päällä lupaa Photokinan olevan nättejä tyttöjä. Todellisuudessa kamera- ja automessut kaikkialla ovat pääosin miehiä farkuissa ja miehiä puku päällä, painotus vain vaihtelee. Samoja miehiä varten messuosastoilla on toki meikattuja naisia silmänruokana, ja kameramessuilla kuvauskohteina, tottakai.

 

Nikonin Apple-vaikutteinen ”I Am ....” mainoskampanja oli messuilla todella näkyvä. Tuntui, että kaikki halusivat sanoa olevansa Nikon tai jotain henkilökohtaisempaakin. niinpä kassivilinästä saattoi löytää hupaisia tilanteita, joissa sanoma ei tosin aina tainnut mennä perille. Messualueen ulkopuolella tosin tuli eteen myös toisella tavalla pysäyttäviä näkymiä, joita Nikon ei ehkä ollut tarkoittanut syntyvän...

3D 

3D-video ja -valokuvat olivat ehdottomasti yksi Photokinan suurista teemoista. Näistä 3D-valokuvat katseltuna TV-ruudulta suljinlaseilla olivat osasto osastolta samaa pettymystä. Hiukan samaa kuin ekaluokkalaiset olisivat askarrelleet kuvista irti muutamia isompia objekteja erillisille tasoille. Kuvien syvyystuntuma ei ollut kertaakaan lähelläkään luonnollista. 3D-videot puolestaan olivat täynnä vautsivau-elämystä: katso miten tuo norsun kärsä tulee ihan kohti! Veikkaisin kuitenkin, että keskivertoperhe kyllästyy katselemaan kohti tulevaa norsun kärsää samaan tahtiin kuin paristot perheenjäsenten suljinlaseista simahtavat. Lapset ensiksi. Telkkarikoossa lisäksi ruudun reunat rajaavat näkökenttään turhan pienen laatikon. Se norsu siis ojentelee kärsäänsä laatikossa, jossa on syvyyttä. Skideinä tehtiin telkkareita samalla tavalla pahvilaatikoista. Sama efekti.

Tapaamisessa toisensa jälkeen tuli esiin kysymys: Mitä arvelet tapahtuvan 3D:n suhteen? 

Ensimmäisessä Photokinassani vuonna 1982 oli esillä yksi 3D:n monista tulemisista. Silloin katseltiin niin 3D-filmejä kuin 3D-diaesityksiäkin punaviherlaseilla. Nekin olivat vautsivau ja kaikki näytti tulevan screenilta suoraan kohti. Mikä on muuttunut? Televisio. Mikä ei ole muuttunut? Sisältö. Jään edelleen skeptisenä odottelemaan.  Omasta mielestäni 3D:tä parempi tapa immersion lisäämiseen on 2D-ruutukoon kasvattaminen ja samalla resoluution lisääminen sekä äänimaailman toteuttaminen. Kuvaa isompi ongelma keskivertokodin TV-katselussa on huono ääni, joka jättää hiljaisuuteen käytännössä koko elokuvan äänisuunnittelijan luoman äänimaailman - ja ylipäätään kuvan ja äänen yhteisvaikutus ei toimi. Oma alakerran kotiteatterin 2,5-metrinen screeni hakkaa toistaiseksi näkemäni 3D-telkut katselumukavuudessa. Lisäksi äänentoisto tarjoaa juuri niin rintalastaa tärisyttävän 3D-äänimaailman, kuin halutaan. Elokuvakokemus toimii parhaiten kokonaisvaltaisena. 

Suomessa 3D:llä on lisäksi yksi lisävastus. Samaan aikaan sen yleistymisen kanssa  pitäisi saada kansa vaihtamaan isolla porulla ostetut digiboxit HD-digiboxeiksi. Voi sitä tulevan nettikirjoittelun määrää!

3D-boomin laajuutta kuvastaa mukanaolijoiden moninaisuus. Minox esitteli pienikokoista konseptikameraansa, jossa kolmiulotteisuus toteutetaan poikkeavasti neljällä päällekkäin olevalla objektiivilla. Neljästä kuvasta muodostettu liikuteltava, syvyysvaikutelman antava kuva on katseltavissa ilman erikoislaseja. Minoxin mukaan kamera on myynnissä ensi kesänä noin 500€ hintaan.

Video DSLR

Hämmästyttävää oli havaita digijärkkien videon  huomaamattomuus kameravalmistajien osastoilla, erityisesti näin oli Canonilla ja Nikonilla. Panasonic oli toista maata, samoin Fuji uusitulla 3D-pokkarillaan. Ruohonjuuritasolla eli tarvikevalmistajien osastoilla sen sijaan DSLR-kamerat loistivat pääosassa. Rigiä ja SteadyCamia oli joka lähtöön. Niihin lisäksi mikrofonit, näytöt, suodinpitimet, maskit ja objektiivit follow focuksineen ynnä muuta. Testaajia oli osastolla kuin osastolla jonoksi asti.

Videovalmiita vaihto-objektiivikameroita löytyy nyt lähes joka valmistajalta. Uusimpana Panasonicin GH-2 vaikutti erittäin mielenkiintoiselta. Automaattitarkennus oli nopea. Eri kuvaformaatit toimivat nyt kunnolla still-kuvauksessakin, kun kamerassa on ylisuuri kenno. Videon nopeutukset ja hidastukset helppoja kuvata. Ruudulta katsellen laatukin näytti vallan mainiolta. Halpaankin rigiin kiinnittämistä tukee joka suuntaan kääntyvä takatelkkari. Hyvä EVF, jossa nopea ruudunpäivitys. 

Zeiss esitteli CP2-sarjan (CP = Compact Prime) elokuvaobjektejaan digijärkkäreihin sovitettuna. Sovitteita on runsaasti m4/3:sta FF:ään. Nämä objektiivit on alun perin suunniteltu 4K-elokuvaukseen, mikä kertonee laatutasosta. Normaaleihin digijärkkäobjektiiveihin verrattuna niiden etäisyys-, aukko- ja zoomausrenkaiden asteikot mahdollistavat paljon tarkemmat asetukset. Follow Focus on helpompaa. Lisäksi asteikot ovat siellä missä niiden pitää olla videokuvauksessa, objektiivin sivulla. Jälleen jonotusta kokeilusettien ääreen.

Peli (tunnettu PeliCaseista) esitteli vaikuttavia LED-videovalaisimia, joiden värilämpötila on 5600K ja käyttöaika PeliCaseen sisältyvällä akulla 3h. Myös valaisinjalusta on integroitu kokonaisuuteen. Keikkavalo interiöörikuvaajallekin. Kukapa toisi Suomeen? 

Canon ei esitellyt aiemmin julkaisemaansa 4K-elokuvakameran mock-upia enkä nähnyt myöskään Panasonicin Pro-videokameraa m4/3-kennolla ja vaihto-objektiiveilla. Tästä huolimatta videokuvauksen läpilyönti still-kameroissa ja niiden lisävarusteissa todella laajalla rintamalla on mielestäni se suurin muutos edelliseen Photokinaan.

Still-kameroiden still-puoli

Nopeammin ja tarkemmin. Ei oikeastaan mitään uutta ainakaan omasta näkökulmastani. Uusia runkoja ja digipokkareita, joissa "vanhat" ominaisuudet tulevat yhä halvempiin kameroihin ja sarjojen huippuja on muuten hiottu. Samaa kehitystä on objektiivisarjojen uudistuminen kautta linjan paremmin digikennoille soveltuviksi. Sigman SD1 mainittakoon kuitenkin uutuusporukassa erikseen. Siinä on uusi Foveon-kenno, jonka (yhden tason) resoluutio on hiukan alle 16 megapikseliä. Sigman mukaan kokonaisresoluutio on 46 megapikseliä, mutta tuossa luvussa ei ole mitään järkeä. Siltä ajalta kun vielä käytin aitoja kolmen valotuksen digiperiä opin, että Bayer-kennoisessa kamerassa pitäisi olla noin 1,7-kertainen määrä pikseleitä, jotta todelliset resoluutiot vastaisivat toisiaan. Tuon kaavan mukaan Sigman SD1:n noin APS-C -kokoinen kenno vastaa terävyydeltään 16 x 1,7 = 27 megapikselin Bayer-filtterillistä APS-C -kennoa. Tässä tapauksessa totuuskin olisi siis aika mahtava mainosvaltti!

m4/3:n kehitys kiinnosti sen verran, että käpäilin osastojen kamerat läpi, kun kerrankin oli mahdollisuus ottaa koko valikoiman vaikutelmat "lihasmuistiin" samassa paikassa. Uusimmista Pansonicin GH-2:n jo kehuinkin, mutta Samsungin NX-100 ei samaa ansaitse. Onhan se halvaksi tehtykin, valokuvaajan asteikolla: rimpula. Esittelijä painotti kovasti objektiivissa olevaa iFn (Intelligent Function) -näppäintä. Sillä saa kierrätettyä kuvauksessa tarvittavia asetusvalikoita ruudussa. Älykästäkö?

Muiden uutuuksien puuttuessa oli aikaa istua rauhassa Leican osastolla ja tutkia M9 Titan -versiota. Se on Volkswagenin pääsuunnittelijan Walter de´Silvan hioma versio M9-kamerasta. Näkyvät metalliosat ovat nimensä mukaisesti titaania. Se oli todella miellyttävä pinta, johon ei jää edes sormenjälkiä. Myös kameran mukana tuleva Summilux-M 35/1,4 Asph on titaanirunkoinen. Titaani on kevyt metalli, joten kameran tasapaino on hiukan erilainen kuin perus-M9:n. Ehkpä ne, joiden mielestä M9:n tasapaino on huonompi kuin M7:n, pitäisivät tästä. Hinta tosin on luokkaa 20.000 €, kameroita tehdään vain 500kpl ja Suomeen tulee tasan 2. M9 Titanista vielä sen verran, että sitä on yksinkertaistettu: USB-liitin pois, jalka-asteikot pois jne. Leican punainen logo taviksista eroava ja etsimen rajaukset on toteutettu LEDeillä. Helokehän vaatimaa ikkunaa ei siis ole. Pyrin itse pitämään kameraa kulkiessa aina rannelenkissä. Loistava oivallus de´Silvalta oli kaksisormilenkki kameran päädyssä ja "pistoolikotelo" vasemmalle kyljelle, todellinen katukuvaajan setti…  

Mitäs muuta? Fujin retrokompakti X100:n hybridietsin toimi yllättävänkin hienosti. Itse asiassa siinä olisi mallia Leicallekin tuleviin M-kameroihin. Kameran muotoilu on makea mutta 1500€:n luokkaa oleva hinta vetää myyntimäärät alhaisiksi. Veikkaisin Suomessa 100-200 kpl ensimmäisenä myyntivuotena. Alpalla oli hauska telakka iPhonelle etsimeksi. Vai miltä tuntuisi 6x9cm filmikoon käsikamera iPhone-etsimellä? Noh, rajansa kaikella, optisilla etsimillä on vielä paikkansa. Jalustalta asia erikseen. Schneiderin TC-objektiivit PhaseOne/Mamiya-sovitteella kiinnostivat itseäni. Linhofit, ArcaSwissit, Cambot ja muut tekevät edelleen hienoja pikkupalkkejaan. Leaf otti haltuunsa megapikseliennätyksen keskikoon perissä: 80MP, who cares?

Photokinan nopein vetäjä löytyi luonnollisesti maailman nopeimmasta kansasta - ja nyt Suomen Turusta. M9 Titanin valmiuskotelokonseptille toivoisin pikaisia kopioijia. Golla?

Kuvia

Kaksi kolmasosaa messumatkasta vietimme kuvia katsellen. Tosin laskin siihen mukaan myös Kölnin modernin taiteen museossa, Ludwigissa vietetyn ajan. Siellä oli kaiken muun lisäksi juuri nyt Roy Lichtensteinin näyttely. Sen teemana oli "Kunst als motiv", ja teokset valittu sen mukaan miten ne näyttivät Lichtensteinin versioivan muita taiteilijoita. Mielenkiintoinen teema ja toteutus, vaikka ei tietenkään olekaan valokuvaa. Ludwigin lisäksi valokuvaa löytyi niin Kölnin gallerioista kuin Photokinan halleistakin. Laitevalmistajien osastoista on mainittava erityisesti Epsonin iso osasto. Se koostui lähes pelkästään valokuvista. Isoja vedoksia niin Epsonin kuin muutamien muidenkin valmistajien papereille. Kaikki kuvat eivät välttämättä mitään suuria taideteoksia, mutta hienosti valittu kokonaisuus esittelemään näyttelykuvien laadullisia mahdollisuuksia. Lisäbonuksena esillä oli preparoidulle alumiinilevylle ja muille ”ei-kaupallisille” materiaaleille vedostettuja töitä. Näin kaupallisen osaston pitää juuri toimia. Epsonin omista uusista materiaaleista suosittelen tutustumaan Hot Press ja Cold Press -matskuihin (kummastakin natural- ja OB-valkaistu versio). Minä testaan ainakin, ja huolellisesti.

-p-