Canon PowerShot G1 X

Canon on viimeinen suuri valmistaja, jolla ei ole peilitöntä järjestelmäkameraa. Vahvat huhut ovat kertoneet kuitenkin sellaisen tulevan jo tässä kuussa tai viimeistään Photokinassa tämän vuoden syyskuussa.

Canon on tuonut kiinteäobjektiivisen kameramallistonsa huipulle PowerShot G1 X -kameran, joka on siinä mielessä kiinnostava, että sen kennon koko on hiukan mFT-systeemin kennokoa isompi. Voi toki olla, että tämä kennokoko on Canonilla vain tässä kamerassa, mutta hyvin todennäköisesti Canonin tuleva peilitön järjestelmä rakentuu tämän kennokoon ympärille. Tämän syyn vuoksi halusin testata millaisen kameran Canon on tehnyt G1 X:ssä riittävän ison kennon ympärille.

Kameran kennon koko on 18,7x14 mm, ja se asettuu siis mFT- (17,3x13 mm) ja APS-C (22,2x14,7 mm) -kennojen väliin. Kuvasuhteeksi on valittu 4:3, joten uusi kennokoko on hyvin lähellä mFT:tä. Kennoteknologia vastaa Canonin DSLR-kameroiden kennojen laatua, ja kennossa on 14.3 miljoonaa pikseliä.

Peilittömien kameroiden kennokokovertailu. Canon ja Leica ovat kiinteäobjektiivisia, muut järjestelmäkameroita. Sonylla on myös kiinteäobjektiivinen kamera 1 tuuman kennokoolla.

Muotoilultaan G1 X on selkeästi velkaa Canonin G-sarjalle. Se näyttää hiukan kasvaneelta G12-kameralta tärkeimpien säätimien asettelua ja toimintatapaa myöten. Vaimoni huomasi töistä tullessaan pöydällä G1 X:n. Spontaani kommentti kaikessa lyhykäisyydessään oli tämä: ”Onko sinulla uusi kamera? Näyttääpäs vanhanaikaiselta”. Hän on tottunut siihen, että kameroita on, ja hänellekin on aina sellainen tarjolla käyttöön, kun tarvetta on. Sinänsä mielenkiintoista, että Canon herätti hänessä ylipäätään huomiota olemassaolollaan. Canonin kannalta ehkä ei ole mairittelevaa se piirre G1 X:ssä, joka huomion herätti. Ilmaisu vanhanaikainen ei tässä nimittäin tainnut kyllä sisältää mitään positiivisia viitteitä retromuotoiluun. Käyttökokemusta Canoneista hänellä sinänsä on digijärkkäreiden osalta. Niin, eihän tämä kamera tosiaan ole mikään muotoilun huippu, mutta Canonin kunniaksi on sanottava, että kamera on kädessä paljon parempi kuin miltä se näyttää pöydällä.

G1 X käytössä

G1 X on tosiaan tutun tuntuinen kamera jokaiselle viimeisimpiä G-sarjan malleja käyttäneille. Se on uusin askel samassa, toiminnallisesti pääosin fyysisiin säätimiin perustuvien kameroiden ketjussa. Tärkein kokoero G12-kameraan on paksuuden kasvu lähes kahdella sentillä, kun objektiivi on vaajotettu kasaan virta pois päältä. Isompi kenno vaatii luonnollisesti fyysisesti isomman objektiivin. Tätä kokovaatimusta korostaa vielä se, että pisintä polttoväliä on suhteessa lyhennetty 112 millimetriin (kinoverrannolisesti ilmaistuna) G12:n 140 mm sijaan.

Kuten jo sanoin, G1 X on hyvä kädessä. Tasapainoinen, hyvin tehdyn tuntuinen ja säätimet siellä missä pitääkin. Itse käytän tätäkin kameraa mieluiten A-automatiikalla. Silloin aukon säätö tapahtuu helposti sormikahvan yläosan rullalla ja valotuskorjailu kameran yläpinnan kiekolla. Tämä kiekko on samankeskinen sen päällä olevan valotustavan valintakiekon kanssa. Polttovälin valinta on kompaktien tapaan hiukan epämääräistä laukaisimen tyvessä olevalla powerzoom-keinukytkimellä. Se olisi saanut olla mieluummin vaikkapa objektiivin tyvessä olevassa otepinnoitetussa renkaassa. Siitä etsinkin ensiksi toiminnallisuutta kunnes totesin koko renkaan olevan vain kosmeettinen suojus bajonetille, johon voidaan kinnittää lisävarusteadapteri.  

ISO-herkkyyden (tai Auto-ISO:n) valinta tehdään nyt takaseinän nelikytkimen ISO-näppäimellä. Se tuo (hitaahkosti) LCD-monitoriin ISO-asteikon, josta valitaan haluttu arvo nelikytkimen oikea-vasen-painikkeilla. Ikävä kyllä kuvaamaan ei päästä suoraan laukaisimeen koskettamalla vaan lisäksi pitää valinta kuitata nelikytkimen keskeltä FUNC. SET -painikkeella. 

Samaisella painikkeella monitoriin saadaan nopean näppäilyn pikavalinnat normaalikuvauksessa tarvittaville toiminnoille, minkä vuoksi ei perusasetusten jälkeen tarvitse enää mennä varsinaisiin menuihin.

Canon tarjoaa konfiguroitavuutta sekä kahvan rullaan että nelikytkimeen. Lisäksi takaseinän vasemmassa yläkulmassa on pikavalintapainike (s = shortcut), johon on valittavissa jokin 15 eri mahdollisuudesta. Niistä noin puolet löytyvät myös FUNC-painikkeen kautta. Pikavalintapainikkeen käyttö vaatii erikoisen sijantinsa vuoksi kuvausotteen irrottamisen, joten en oikein osannut keksiä sille järkevää pikakäyttöä valokuvauksessa. Enkä lopulta, kokeilujen jälkeen, osannut muutenkaan konfiguroida tämän kameran mahdollisuuksien ja rajoitusten puitteissa muitakaan säätimiä itselleni paremmin kuin Canon oli oletusarvoksi laittanut. 

Kaikkein eniten kaipasin peukalotarkennusta mutta sellainen ei ole mahdollista G1 X:llä. Takaseinän *-painike toimii valotuksen lukituksena. G1 X:llä tarkennus ja valotus on tyydyttävä erottamaan toisistaan tämän avulla, ja automaattitarkennus jää laukaisimen etuvedolle. Toiseksi paras ratkaisu toki, ja pakon edessä ihminen on mukautuvainen olento.

G1 X:ssä on optinen, zoomautuva etsin G-sarjan tapaan. Siinä on myös okulaarin diopterisäätö. Ikävä kyllä kuva on pieni ja näyttää vain noin 80% kuva-alasta. Etsimessä näkyvillä olevan kuvan ympärille kennolle tulee merkittävästi lisää maisemaa. Etsimessä ei myöskään ole yhtään mitään informaatiota. Okulaarin vieressä (ulkopuolella) ovat tosin merkkiledit tarkennuksen lukittumiselle ja salaman varautumiselle mutta se on laiha lohtu. En oikeastaan keksisi tällaiselle etsimelle muuta käyttöä kuin liikkuvan kohteen seuraamisen, koska siihen tarkoitukseen taas takaseinän monitori on kelvoton. Silloin jopa etsimen pelivara ehkä auttaa kohteen pitämisessä paremmin kuva-alalla.

Rajasin yllä olevan 4:3-kuvasuhteisen kukkataulun niin tarkasti kuin pystyin G1 X:n optiseen etsimeen. Tiedostoon tulee melkoisesti enemmän tavaraa. Suhde pysyy jokseenkin samana polttovälistä riippumatta.

Tässä tullaankin suurimpaan negatiiviseen yllätykseen, jonka G1 X:n kanssa koin. G1 X on jokseenkin kelvoton kamera liikkuvien kohteiden kuvaamiseen. LCD-monitorin päivitystahti on niin hidas, että siitä katsellen en sarjakuvauksessa pystynyt seuraamaan edes muutaman metrin etäisyydellä kadulla kävelevää ihmistä. RAW-kuvauksessa automaattitarkennuksen kanssa kuvaustahti tippuu merkittävästi alle yhden kuvan sekunnissa. En kellottanut tarkemmin mutta tahti lienee lähempänä 0,5 kuvaa sekunnissa kuin yhtä kuvaa sekunnissa. 

Paikallaan pysyviin kohteisiin G1 X:n automaattitarkennus on pääosin hyvä ja tarkka, mutta se on jokseenkin hidas, jos verrataan vaikkapa Olympuksen E-P3:een ja muihin samoihin aikoihin (ja erityisesti myöhemmin) esiteltyihin mFT-kameroihin. 

Canonin Digic V -prosessori on hyvä joissakin asioissa ja kamera tuntuu ripeältä esimerkiksi käynnistyksen suhteen. Siltikin laukaisuviiveen, tarkennusnopeuden, kuvausnopeuden ja livekuvan osalta Canonilla on paljon kirimistä nykyisiin peilittömiin järjestelmiin nähden. Canon ei voi piiloutua edes kameran hinnan taakse, sillä halvemmallakin saa tässä suhteessa reippaampia kameroita kittiobjektiivin kera.

Tiedän toki, että G1 X:stä löytyy täysautomaattinen High-Speed Burst -moodi, jolla JPEG-kuvauksessa päästään 4,5 kuvaan sekunnissa 6 kuvan ajan. Siltikin paras tapa kuvata liikkuvia kohteita G1 X:llä on tarkennuksen ja muiden asetusten ennakointi, ja pyrkiä sitten ottamaan yksi onnistunut kuva tilaneesta. Yllä oleva kritiikki on ehkä jyrkästi sanottu, mutta odotin oikeasti Canonilta enemmän kuvaajan kameraa, koska Canon on suurin ja mahtavin ja pyrkii markkinajohtajaksi jokaisella sektorilla. Olin aikoinaan mukana Canon Europen pyöreän pöydän palavereissa, joissa ammattilaisten vakiotoivomus (yksi niistä) Canonille oli valokuvaajan kompakti. Nyt ollaan siellä kuvalaadun osalta mutta samaan aikaan käytettävyyspuolella muu maailma on juossut jo eteenpäin.

Objektiivi

 

Objektiivia on pidettävänä hyvänä, kun ottaa huomioon sen rakenteen. Absoluuttisesti ajatellen se on normaalia kittiobjektiivitasoa. Objektiivivirheille on automaattinen korjausprofiili Lightroom 4:ssä ja parhaimmillaan objektiivi on aukkoarvoilla F5.6-8. Objektiivin kohdalla tulee esiin valinta kiinteäobjektiivisen ja järjestelmäkameran välillä. Tällainen kiinteäobjektiivinen menee pieneen tilaan ja kattaa hyvän polttovälialueen. Järjestelmäkameraan puolestaan on saatavissa merkittävästi  parempia objektiiveja, jolloin koko ja hinta kasvaa. Valovoima F2.8 toteutuu vain aivan lyhimmillä polttoväleillä. Jo 21mm polttovälillä se on tippunut aukkoon F4.0 ja aukko F5.6 tulee vastaan heti 40mm polttovälin jälkeen.

Testiruudut asettuivat kuva-alalle näin.

OIS

Kamerassa on objektiivin sisäinen optinen kuvanvakaaja. Tämä kymmenen valotuksen kasautuva epäterävyystesti on tehty 53mm polttovälillä. Itselleni G1 X:n kuvanvakaaja tuotti runsaan aukkovälin hyödyn. Vakaajasta saatava hyöty riippuu itse kunkin kuvaustekniikasta ja aiheutuvien värähdysten luonteesta.

ISO-herkkyyksien RAW-testi

Kennon laatua on jonkin verran hankala verrata muihin kameroihin, koska kiinteä objektiivi vaikuttaa omalta osaltaan terävyys- ja kontrastivaikutelmaan. Kaiken kaikkiaan kuvallinen jälki oli juuri sitä, mitä Canonin CMOS-kameralta odotin. Olen käyttänyt lähes kaikkia Canonin DSLR-kameroita kahta uusinta (1D X ja 5D MkIII) lukuunottamatta. Tämän kameran tiedostoissa oli havaittavissa kaikki tyypilliset Canon-piirteet, kun käsittelin niitä Lightroomissa. Canon on jäänyt hiukan jälkeen Sonyn ja Nikon/Aptinan kennokehityksestä. Se näkyy erityisesti voimakkaampana lukukohinana alhaisilla herkkyyksillä. Yllä olevaa testitaulukkoa voi verrata alempana olevaan vastaavaan vertailuun Olympuksen E-M5:n ja E-P3:n välillä, joskin on huomattava, että siellä Olympuksissa oli käytössä huomattavsti parempi objektiivi. G1 X on parempi kuin E-P3 mutta häviää E-M5:lle. Eri asia on sitten missä käytössä nämä erot näkyvät arkisissa kuvissa. Ne eivät näy kuvien normaalissa ruutukatselussa eivätkä vedoksissa A3-kokoon saakka.

Sample-galleriassani on joukko kuvaesimerkkejä normaaleista kuvaustilanteista Canon G1 X:llä.

Mielipide

Pidin kamerasta kädessä, se on parasta tasoa käsiteltävyydeltään kaikista tämäntyyppisistä kameroista. En pitänyt G1 X:stä lainkaan käytössä sen hitauden takia, siltä osin se ei ole muita pokkareita kummempi. Tältä osin Canon joutuu tekemään megaharppauksen, jos aikovat tosissaan kilpailla peilittömien järjestelmäkameroiden kanssa. Tässä kamerassahan ei ole mitään mikä olisi sinänsä estänyt tekemästä siitä nopeaa, ei edes hinta. Objektiivi oli aika odotetun tasoinen, koska konstruktio sanelee liikaa asioita. Toisaalta, jos ostat peilittömän järjestelmäkameran ja tyydyt siinä kittizoomiin, et saa yhtään enempää. Muuten kuvalaatu on erittäin hyvää Canon-tasoa.

-p-