Artikkelit

Kuva&Kamera 2013

2013-03-05T13:05:37Z

Julkiset esitelmäni ovat harvassa tänä vuonna. Ensi viikonvaihteessa on kuitenkin Kuva&Kamera -messutapahtuma Helsingin Messukeskuksessa.

Minulla on Kuva&Kamerassa sekä perjantaina että lauantaina luento, jonka aiheena on vedostaminen. Käyn siinä läpi asioita, jotka omasta mielestäni ovat tärkeitä onnistuneen lopputuloksen aikaansaamiseksi. Puhun hiukan kuvaamisesta, kuvankäsittelystä, värinhallinnasta, profiileista, vedostusmateriaaleista sekä katselu- ja työskentelyolosuhteista.

Kummankin esitelmän jälkeen olen pari tuntia tavattavissa eli vastaamassa kysymyksiin ja kertomassa lisää Hanart / Canson Iinfinity -osastolla. Messujen ajan siellä on myös nähtävillä messuille tekemäni pieni portfolio, jossa on hiukan eri tyylisiä aiheita vedostettuna käyttämilleni eri Canson Infinity -materiaalille.

Luentojeni tarkemmat ajat ovat:

Perjantai klo 12.00-12.55, paikka: Kuva&Kamera -lava

Lauantai klo 11.00-11.55, paikka: Top-Shot -studio

Istanbul, Turkey, 2012

Fotonetti: valokuvakirja valokuvapaperille

2013-02-27T17:18:04Z

Fotonetti on varmaan monien tuntema yritys netissä tilattavien valokuvien osalta. Heillä on sortimentissa myös "aidolle" valokuvapaperille tehty kuvakirja. Olin sen verran kiinnostunut tästä, että tein testikirjan nähdäkseni miten tällaisen kirjan laatu eroaa tavallisista kuvakirjoista ja pigmenttivedoksista.

Fotonetti löytyy osoitteesta fotonetti.fi. Sivustolta löytyvät normaalit tiedot kirjavaihtoehdoista koon, kansien ja hintojen osalta. Kirjan teossa tarvittava Fotonetti Book Creator -ohjelmisto on myös siellä ilmaiseksi ladattavissa.

Ohjelmisto

Book Creatorin käyttöliittymä. Käyttöliittymän kieli määräytyy automaattisesti tietokoneen käyttöjärjestelmän kielen mukaan.

Tämä ohjelmisto on hyvin tyypillinen kuvakirjaohjelmisto. Se on yksinkertainen taitto-ohjelma, jonka avulla voit sommitella kuvat ja tekstiä sivuille ja ehkä käyttää myös ohjelman mukana tulevia taustoja, ikoneja ja kehyksiä. Siellä on myös valmiita sivupohjia kokeiltaviksi, jos mielessä ei ole omaa ilmettä kirjalle. En mene tässä syvemmälle ohjelman käyttöön. Book Creator on sen verran yksinkertainen ja suoraviivainen ohjelmisto, joka sisältää taiton teon yksinkertaisimmat työkalut. Se ei ole hyvä työkalu, jos haluat paljon elementtejä sivuille. Omasta mielestäni parasta on rajoittua laittamaan kuva tai pari ja hiukan tekstiä per sivu. Jos haluat paljon tekstiä kirjaasi, tämä työkalu ei ole sitä varten.Tekstin suhteen on vielä huomattava, että Book Creator ei noudata fontin pistekoon määritelmää. Vaikka siellä käytetäänkin pisteitä kirjasimia valittaessa, tekstin koko kirjassa ei ole sitä mitä pistekoko sanoo. Onneksi ohjelman avulla saa varsin hyvän käsityksen siitä miltä sivut tulevat näyttämään. Itse keskittyisin kuviin ja käyttäisin tekstiä vain otsikkoina ja kuvateksteinä.

Book Creatorin rajoitukset voi kiertää tekemällä sivut jossain toisessa ohjelmassa ja tallettamalla ne 1:1 kirjan sivun kokoon jpeg-kuviksi. Näitä kuvia voi sitten käyttää sivun kokoisina kuvina Book Creatorissa.

Kuvat

Fotonetin käyttämä paperi on Kodakin lisensioimaa valokuvapaperia, jossa on hienoinen helmiäispinta. Värit ovat hyvät ja terävyys 300 ppi:n kuvilla on erinomainen. Tämä kaksipuolinen paperi on hyvin läpikuultamatonta ja myös paksuhkoa. Läpikuultamattomuus on hyvä seikka, koska voimakkaat värit tai paljon mustaa sisältävät kuvat eivät silloin pilaa toisella puolella olevaa vaaleaa kuvaa. Vaikka paperi on paksuhkoa, se ei tuntunut turhan jäykältä. Materiaali on muovipohjainen, se ei näyttäisi likaantuvan helposti ja sivut voidaan pyyhkiä pehmeällä, kostealla liinalla. Tämä vaikuttaa hyvältä materiaalilta kirjaan, jota haluaa näyttää moninaisissa paikoissa.

Sama aukeama kuin edellä. Kirjan sivut saattavat olla aluksi hiukan kaarella, koska ne leikataan rullapaperista. Onneksi ne suoristuvat pian.

Fotonetti käyttää sRGB-väriavaruutta, joka tuntuu olevan eräänlainen normi kuvakirjoissa. Valitsin testikirjaani erilaisia kuvia. Joissakin oli voimakkaita ja saturoituneita värejä, toiset vaaleita ja hillitympiä, muutamat mustavalkoisia ja niin edelleen. Sain mitä odotinkin. Kuvien värit ja tummuus olivat juuri sitä mitä kohtuudella voi odottaa. Jokainen värihallitusti kuvia käsittelevä voinee olla täysin tyytyväinen laatuun. sRGB:n kanssa on luonnolliseti oltava hiukan varovainen, kun muokkaa kuvia RAW-tiedostoista lähtien. Sosittelen käyttämään Lightroom 4:ää ja sen näyttövedostusominaisuutta (Soft Proofing), tai jotain muuta ohjelmaa, jossa on näyttövedostusmahdollisuus. Muuten voi helpostikin törmätä värigamutin rajoihin. Tätä ei yleensä tule huomattua yhtä selvästi ruudulla kuin sitten paperilla, jos ei ole tottunut tekemään kuvia painettavaksi tai vedostettavaksi. Vähemmän tarkoin laatuodotuksin tekeville Fotonetin ohjelmisto tarjoaa myös automaattisen kuvakorjailun mahdollisuuden. Tällainen toiminto laittaa yleensä kuvia teknisesti oikeaan kuosiin, mutta samalla menetetään todelliset omien hienosäätöjen mahdollisuudet. En kokeillut miten korjailut toimivat.

Fotonetin laitteistosta

Muutama sana siitä mten kirjan sivu syntyy Fotonetissä: Kuten sanottua, paperi on perinteistä hopeahalideihin ja kromogeeniseen prosessiin perustuvaa valokuvapaperia ja se kehitetään perinteisessä märkäprosessissa. Sivut näyttävät ja tuntuvat juuri siltä kuin tätä taustaa vasten pitääkin. Kuva valotetaan paperille lasersäteellä. Arkki (sivu) leikataan rullasta ja tuodaan rummulle, johen se imetään alipaineella. Lasertykki liikkuu kohtisuoraan rumpua ja paperia vasten ja valottaa siihen vähitellen koko kuvan. Kohtisuoruus koko sivun alalla poistaa geometriset ongelmat, joita on nähty ja softakorjataan joissakin systeemeissä. Valotuksen jälkeen paperi käännetään ja toinen puoli valotetaan vastaavasti. Tässäkin on siis todella tärkeää, että paperi on riittävän läpikuultamaton ja estää laserin valon tunkeutumisen toiselle puolelle. Valotusten jälkeen arkki viedään kehitykseen. Kaikki tämä tapahtuu automaattisesti koneen sisällä. Kyseinen laitteisto tuli Fotonettiin ensimmäisenä Euroopassa.

Miltä tuntuu?

Tavallisiin värilaserilla printattuihin kuvakirjoihin verrattuna kuvalaatu on selvästi parempaa ja uskoakseni myös ennustettavampaa ja toistettavampaa. Kysyin Fotenetistä kalibroinnista, ja he kertoivat kalibroivansa systeemin joka päivä. Olen kaiken kaikkiaan mielissäni kokeiluni tuloksesta. Toisaalta taas omiin pigmenttivedoksiini (Epson 9900 -tulostimella ja Canson Infinity -papereille) verrattuna Fotonetti puolestaan jää jälkeen, koska oma systeemini antaa merkittävästi isomman värigamutin ja voin olla vielä tarkempi profiilien ja systeemin muuttumattomuuden ansiosta. Säätövaraa on paljon enemmän ja paperipintoja on enemmän valittavaksi kuvalle halutun fiiliksen mukaan. Mutta tässäpä nyt jo laitankin riviin asioita, jotka eivät ehkä enää ole ollenkaan yhteismitallisia.

-p-

There are a few options for covers. One is real leather.

Askel uuteen vuoteen, 2013

2013-01-06T12:49:55Z

Viime vuosi oli itselleni erittäin hieno ja paljon tapahtui. Loppuvuodesta jopa liikaakin. Ei sille vain voi mitään, iän mukana ei enää jaksa kuin ennen. Ei auta vaikka kuinka tykkäisi ja haluaisi. Siksipä olen hetken halunnut pysyä etäällä erinäisistä jutuista, tämä sivusto mukaan lukien. Nyt voisi taas alkaa katsella eteenpäin ja miettiä myös mikä on tämän sivuston tulevaisuus.

Viime vuosi oli ensimmäinen tällä uudella alustalla. Admin-työkalu näyttää aitojen vierailijoiden lukumääräksi yli 260.000! On varsin huikeaa ajatella yli neljännesmiljoonaa lukijaa. Yhtä hämmästyttävää on nähdä miten he tulevat eri puolilta maailmaa. Valtioden rajat eivät vaikuta valokuvaukseen, se on yhteistä meille kaikille. Tämä kaikki on luonnollisesti mahdollista vain sen vuoksi, että niin monet sivustot niin monissa maissa linkkaavat tälle sivustolle. Osaisinpa lukea kaikkia noita kieliä, joilla blogeistani keskustellaan! Enpä arvannut mitään tällaista vuosi sitten... Suuri kiitos kaikille lukijoille ja kaikille, jotka linkittävät sivustolleni!!!

Tähän saakka minulla ei ole ollut ajatuksia mainoksista tai muunlaisista tulonlähteistä tämän sivuston kautta, koska itse sivuston olemassaolo ei ole sinänsä kallista. En ole myöskään asettanut sivustolle mitään missiota tai varsinaisia tavoitteita. Tämä on ollut enemänkin muistikirjamainen harrastus, joka on kehittynyt kuten on. Olen suorastaan välttänyt sitoumuksia ja rajoitteita. Testaaminen erityisesti ja kaikenlaisen kokeileminen ylipäätään on erittäin aikaa vievää touhua, mutta näköjään juuri tällaiselle on kaikkein suurin kysyntä ja tällaiseen liittyviä artikkeleitani luetaan eniten.

Monet ovat varmaan huomanneet, että suomenkielinen kirjoittelu on vähentynyt. Vuosi sitten tarkoitukseni oli kirjoittaa kaikki sekä suomeksi että englanniksi. Paitsi jättää vain suomalaista todellisuutta koskevat asiat pelkästään meidän keskeisiksi. Toisin on käynyt. Tarkoitukseni oli myös kirjoittaa paljon enemmän valokuvanäyttelyistä ja suomalaisesta valokuvasta. Sekin on jäänyt. Jälkimmäiseen on vaikuttanut pääosin ajan niukkuus. Toinen syy on, että kaikki näyttävät haluavan lukea laitteista, vain harvat valokuvasta. Ero on järkyttävän suuri, paino sanalla järkyttävä. Suomenkielisten artikkelien lukijamäärät ovat myös vähäisiä verrattuna englanninkieliseen puoleen. Suomalaiset eivät myöskään juurikaan keskustele, tuntuu hiukan kuin kirjoittaisi tyhjälle seinälle verrattuna englanninkielisen puolen jatkuvaan palautteeseen. Jatkossa kirjoitan kaiken ei-suomalaisen ja teknisen aihepiirin pääsääntöisesti vain englanniksi. Katsotaan ehdinkö ja jaksanko kirjoittaa suomenkielisiä lyhennelmiä. Näyttelyiden ja ylipäätään valokuvan suhteen haluan yrittää uudelleen, ehkäpä lukijakuntaa ja keskustelua muodostuisi sille puolelle vähitellen. Muuten en tässä tee mitään päätöksiä ja lupauksia. Sivuston vaikutus on huomattu ja se on johtanut yhteydenottoihin, katsellaan pikku hiljaa...

Vilkaistaan vielä taaksepäin kaikkein suurimpaan pettymykseeni itselleni. Se on sivustolla olevien portfolioideni tila. Olen kyllä tehnyt printtejä mutta noiden portfolioiden työstäminen on jäänyt. Siihen tulee muutos. Ylipäätään tulen tänä vuonna enimmäkseen kieltäytymään työtarjouksista. Teen vähemmän luentoja, koulutusta, mitään, ja keskityn pääosin omaan valokuvaukseeni.

Vuoden vaihtuessa on tapana tehdä kaikenlaisia listoja edellisen vuoden parhaista. Niinpä minäkin: Minulle henkilökohtaisesti vuoden 2012 paras uusi kamera oli Olympus OM-D. Vuoden alkaessa minulla oli kaikenlaista kamerakalustoa, nyt enää Olympus. Täyden kinokoon ja keskikoon digijärjestelmät ovat saaneet mennä, en yksinkertaisesti enää käyttänyt niitä OM-D:n tulon jälkeen. Toisena kamerana mainitsisin Sonyn kiinteäobjektiivisen RX-1:n. En ole vielä kunnolla kokeillut mutta vaikuttaa hyvin vakuuttavalta peliltä. Objektiiveista on myös yksi ylitse muiden: M.Zuiko 75mm f/1.8. Se on yksi ehdottomasti parhaista vuosien saatossa käyttämieni ja omistamieni kymmenien ellei (studio mukaan lukien) satojen objektiivien joukossa. Vuoden softan on pakko olla Adobe Lightroom 4, niin tylsältä kuin tällainen valinta tuntuukin. No, vuodet ja kamat tulevat ja menevät. Kokemukset ja kuvat jäävät.

Vielä kerran, vilpittömät kiitokset kaikille lukijoilleni! Mitä parhainta vuotta 2013!

-p-

Syksyn luentoja - päivitetty 27.11.

2012-10-11T15:08:36Z

Päivitys: 3.12. vielä yksi Rajala ProShopin kuvakirja-kurssi

-----------------------

Tätäkin syksyäni täplittää joukko yleisöluentoja ja -koulutuksia. Syyskuun Klik-tapahtuman jälkeen menossa on jo tällä viikolla alkanut ja tämän ja ensi kuun kestävä koulutussarjani Helsingin Sanomatalon Rajala ProShopissa.

Ensimmäinen koulutus oli jälleen kerran tiivis kaksituntinen täydelle salille, aiheena Lightroom 4. Kurssilaiset olivat niin innoissaan, että aika suorastaan hurahti käsistä kysymysten sadellessa. Hienoa!

Rajala ProShopin koulutukset jatkuvat näin:

16.10. Rajalan Kuvakirja
24.10. Värinhallinta
13.11. Lightroom 4
15.11. Photoshop 6
20.11. Rajalan Kuvakirja
27.11. Värinhallinta
29.11. Lightroom ja vedostus
3.12. Rajalan Kuvakirja

Nämä luennot ovat maksullisia (Kuvakirja kuitenkin ilmainen) ja niihin ilmoittaudutaan Rajala ProSopin webbisivuilla http://www.rajalacamera.fi/extra-kurssit/577/dg?openGroup=577

Viimeinen kurssi on tarkoitettu Lightroomin perusteet jo hallitseville. Muissa lähdetään perusteista liikkeelle. Tosin Photoshop-kurssilla oletan kurssilaisten osaavan kuvien säätämisen yleiset perusideat, mutta Photoshop-osaamista ei sinänsä tarvita.

DigiExpo

DigiExpo on jälleen marraskuun ensimmäisenä viikonvaihteena, 2-4.11. Oma ohjelmani on neljä luentoa sekä lauantaina että sunnuntaina Rajala ProShopin Kuvalavalla.

Lauantai 3.11.

9.30 Olympus: uudet PEN-kamerat ja OM-D
12.40 Lightroom 4
13.10 Rajala Kuvakirja
16.00 Olympus OM-D

Sunnuntai 4.11.

12.00 Olympus: uudet PEN-kamerat ja OM-D
13.10 Lightroom 4
13.40 Rajala Kuvakirja
16.00 Olympus OM-D

Lähde mukaan kuulemaan ja kysymään!

-p-

Olympus 15mm f/8 - Koiranlenkkejä ja visuaalista huvia

2012-10-08T12:13:36Z

Olympus 15mm f/8 on pieni objektiivi, se nousee vain 9 mm kameran rungosta. Siinä on sisäänrakennettu objektiivinsuojus, jolloin suljettuna se toimii kuin runkotulppa. Olympus jopa kutsuu sitä runkotulppaobjektiiviksi (Body Cap Lens). Objektiivn alareunassa on (1970-luvun Olympus XA:n tyylinen) säätövipu, jolla suojus avataan ja suljetaan. Objektiivin näkyessä se voidaan tarkentaa samaisella vivulla. Ääriasennot ovat ääretön ja 30 cm. Äärettömän vieressä on asetus hyperfokaaliselle tarkennukselle, jolloin terävää saadaan 1 metristä eteenpäin. Aukko on kiinteä f/8. Ideana tällä objektiivilla ei ole tarkennella normaalikuvauksessa vaan käyttää hyperfokaalista asetusta koko ajan. Lähikuvauksessa 30 cm:ä lähestyttäessä tarkennuskin onnistuu, mutta käytännössä on parempi asettaa vipu 30 cm:iin tai sen lähelle ja tarkentaa kameraa liikuttamalla.

Objektiivissa on kolme linssiä. Optisesti se on ihan ok, sanoisin melkein mutta ei aivan yhtä hyvä kuin kittizoom samalla polttovälillä. En tosin ole kokeillut niitä rinnan mutta kokeilen tämän myöhemmin.

Ja mihin se sitten sopii?

Netistä voi löytää useita keskustelunavauksia tyyliin: En tajua mikä tämän objektiivin pointti on. Ehkäpä se ei sovikaan niille, jotka eivät tajua. Muiden kohdalla riippuu hiukan mitä on hakemassa. Jos sinulla jo on Zuiko M. 17mm f/2.8 tai Lumix 14mm f/2.5, et hyödy tästä objektiivista muuta kuin vielä paremman taskuunsopivuuden ja nopean objektiivinsuojuksen. Voit käyttää mainittuja objektiiveja vallan hyvin aukolla f/8, kiinteällä tarkennuksella ja saat jokseenkin saman kuvakulman sekä tietysti paljon muita mahdollisuuksia. Ja terävämpiäkin ne taitavat olla. On kuitenkin niin, että joillakin laitteilla on oma tatsinsa. Sellainen juttu, joka muokkaa miten kuvaat niillä. Tämä on sellainen objektiivi. Se pakottaa kuvaamaan omilla ehdoillaan, muuten ei ole ollenkaan kivaa. Se on jonkinlainen yhden hitin ihme, mutta mielenkiintoinen sellainen.

Olympus markkinoi sitä englanninkielisillä sivuillaan jotenkin niin, että se "on valmis taltioimaan laajakulmakuvat aina kun kuvaustilaisuus tulee vastaan". Oikeasti ei ollenkaan. Aukko f/8 on aivan liian pimeä ollakseen aina käyttökelpoinen (ilman salamaa) normaaliin näppäilyyn, jos haluat tavallisia, teräviä kuvia. Omasta mielestäni tämän objektiivin kanssa täytyy asettua aukon f/8 mielentilaan ja työskennellä siitä lähtien ja sen seurauksilla, nimittäin erilaisilla epäterävyyksillä. Tai sitten käyttää salamaa antamaan ilmettä, mikä myös on kiinnostavaa, joskaan en ole vielä ehtinyt sinne saakka tämän objektiivin kanssa.

Koiran kanssa lenkillä

Joka aamu. Ja sehän antoi nimen omaan tämän objektiivin kanssa hyvän mahdollisuuden testata yhtä ideaa tälle objektiviille sopivaksi kuvaustyyliksi. Kiinnitin 15-millisen vanhaan, luotettavaan E-P2:eeni. Asetin kameran kuvaamaan mustavalkoista jpegiä aukon esivalinnalla ja ISO-automatiikalla (max ISO 1600). Alla olevat 34 kuvaa kertovat tarinaa neljästä aamukävelystä:

-p-

SMV:n sopimusoikeusilta

2012-10-05T09:08:08Z

Suomen mainosvalokuvaajat ry järjesti eilen AV-Heltechissä, Helsingissä, kaikille avoimen informaatiotilaisuuden valokuvaajien ja asiakkaiden välisiin sopimuksiin liittyvistä seikoista.

Tilaisuudessa olivat alustamassa valokuvaajat Lauri Eriksson, Kari Kuukka sekä allekirjoittanut. Lakiasiantuntijana mukana oli varatuomari, asianajaja Markku Varhela, ja tilaisuuden vetäjänä mainoskuvaajien puheenjohtaja Rami Salle.

Lauri Eriksson keskittyi alustuksessaan talouteen ja rahaan immateriaalioikeuksien arvon kautta. Myös valokuviin liittyvät immateriaalioikeudet ovat nimen omaan pääomaa, jota hyvin monelaiset yritykset pyrkivät keräämään itselleen. Valokuvaajat puolestaan ovat jäämässä häviäjän osaan, jos he luovuttavat nämä oikeutensa asiakkailleen. Käykö kuvaajille niin, että uran loppuvaiheessa ollaan edelleen köyhiä ja samaan aikaan asiakkaat hyötyvät koko ajan urana varrella syntyneiden kuvien oikeuksista?

Omassa alustuksessani halusin painottaa kirjallisen sopimisen ja asioinnin merkitystä sekä näyttää miten nykyisin kovasti esillä olevan SMF:n freelancer-sopimuksen kaltaiset ja paljon rankemmatkin (kilpailua rajoittavat) sopimukset ovat olleet arkipäivää jo vuosikaudet kaupallisen kuvauksen puolella. Ensimmäisessä kohdassa näytin miten oikein tehdyt paperit pelastavat saatavat mainostoimiston konkurssipesästäkin. Toisessa tuli esiin miten sopimusneuvottelun kautta voidaan aluksi aivan mahdottomilta näyttävät ehdot kääntää hyvin toimivaksi käytännön toiminnaksi. Se tosin vaatii neuvotteluhalua ja yhteisen hyvän tunnustamista molemmilta osapuolilta. Ja aikaa, paljon aikaa, mikä tekee tilanteen yksin toimivalle kuvausyrittäjälle käytännössä mahdottomaksi.

Kari Kuukka lähestyi tilannetta moraalin ja moraalisten vastuiden näkökulmasta. Hänellä oli esimerkkinä mm. tilanne, jossa Ruotsi-Suomi yleisurheilumaaottelussa toimeksiannosta otetusta kuvasta oli toimituksessa rajattu pelkkä takapuoli. Jälkeenpäin paljastui, että urheilijatyttö oli vasta 14-vuotias. Kari pohti sopimustilanteita myös kustantajien paniikkireaktioina, koska kustannusala on nykyisessä muodossaan merkittävältä osaltaan kuoleva ala. Julkaisutoiminta on muuttumassa kokonaan. Sekin avaa kuvaajille aivan uusia mahdollisuuksia.

Jokaisen alustuksen jälkeen ja lopuksi syntyi vilkas keskustelu ja kysymysten tulva. Mukavan runsas yleisö oli harvinaisen aktiivisena ja valppaana koko tilaisuuden ajan. Ilmeisesti tilaisuuden anti miellytti. Tilaisuus videoitiin mutta video ei tule julkiseen levitykseen. Pääkohtia voidaan hyödyntää tulevissa tilaisuuksissa.

Järjestäjien puolelta tämä oli avaus uuden luomiseen. Tarkoitus on saada aikaan yritysasiakkaille (lehdetkin ovat kustannusyrityksen osia) työtä tekevien kuvaajien etujärjestö, joka voisi tarjota jäsenkunnalleen apua ja voimaa ammatin taloudellisissa ja sopimusoikeudellisissa väännöissä. Nythän tällainen järjestö puuttuu valokuvausalalta kokonaan. Yksittäin ja hajanaisena toimiva kuvaajakenttä ei pärjää enää tästä eteenpäin.

-p-

Olympus OM-D firmware-päivitys 1.5

2012-10-03T09:33:56Z

Olympus julkaisi eilen uuden firmware-päivityksen OM-D-rungolle. Olympuksen japanilainen sivusto kertoo mitä on muutettu:

Taulukon linkki http://www.olympus.co.jp/en/support/imsg/digicamera/download/software/firm/omd/em5.html

Ehdottomasti tärkein muutos on: "Use of the Image stabilizer function by setting the Focal length of an OM lens attached with an adapter was enabled even in Movie mode". Käytännössä se tarkoittaa, että rungon kuvanvakaaja (IBIS) toimii nyt kaikkien adapterilla liitettyjen objektiivien kanssa myös videokuvauksessa. Teksti sanoo, että OM-objektiivien kanssa, mutta se on kyllä vain Olympuksen varovaisuutta. Kuvaajan on kuitenkin itse asetettava aina käytetyn objektiivin polttoväli kameran menussa, jos adapterissa ei ole sähköisiä kontakteja.

Gyrojen humina (operating sounds in the photo ready mode) häipyy käytännössä kuulumattomiin lupauksen mukaisesti. Joissakin tilanteissa esiintynyttä ongelmaa rungon heräämisessä energinasäästötilasta on korjattu (improved sleep recovery operation), mutta sen kattavuus jää nähtäväksi käytännössä.

Firmware-päivitys aloitetaan lataamalla uusin päivittäjä esim osoitteesta http://www.olympus.fi/site/fi/c/cameras_support/help/firmware_updates/index.html

Siellä on myös ohjeistusta päivittämiseen. Kameran firmware-versiosta riippuen joudut tekemään ehkä muutamankin päivityskerran kunnes versio 1.5 tulee asennettavaksi.

-p-

Näyttövedostus ja tulostus Lightroomilla

2012-08-29T17:09:40Z

Edellisessä blogissani oikealle valottamisesta ja Lightroomista kerroin lyhyesti Lightroom 4:n näyttövedostusominaisuudesta (Soft Proofing).

Katsotaan tässä hiukan tarkemmin näyttövedostusta ja sitä miksi tämä työkalu Lightroomissa on niin tehokas ja tärkeä, erityisesti kaikille, jotka vedostavat.

Muokkaan usein kuvieni värit voimakkaiksi. Hyvin kalibroitu ja profiloitu monitori, väriarvojen mittaaminen kuvasta ja paljon kokemusta vedostamisesta tekevät mahdolliseksi ennustaa suhteellsien tarkasti missä voimakkuuden rajat menevät. Mutta ei tasapainoilu noin onnistu aina. Tärkeä asia huomata tässä yhteydessä on myös se, että Lightroomin normaalit varoitusvärit eivät anna mitään vihjettä siitä, miten värit tulevat toimimaan suppeammassa väriavaruudessa kuin ProPhoto RGB. Punainen varoitus polkupyörän rapakaaressa ja sininen varjoissa antavat tässä vain lupauksen kuvan hyvästä kontrastista. Kuitenkin, kokemus sanoo, että tämän kuvan voimakkaat siniset ja syaanit värit ovat nyt vähintäänkin keikahtamassa liian kylläisiksi vedostamista ajatellen.

Siirrytään näyttövedostukseen

Saadakseni tarkemman ja konkreettisemman tiedon asioiden oikeasta tilasta olen kytkenyt päälle näyttövedostuksen. Tulen vedostamaan tämän kuvan Canson Infinity Rag Photographique 310g -paperille. Siksipä profiiliksi on valittu Profile: cifa_3800_ragphot310_M... Tässä "cifa" merkitsee valmistajaa, Canson Infinity Fine Art, "3800" tarkoittaa Epson 3800 -printteriä ja "ragphot310" on äsken mainittu paperi. Profiilin nimi jatkuu sanoen, että sen yhteydessä pitää käyttää mattamustaa (Matte Black) mustetta. Tämä profiili on Cansonin tekemä ja ladattavaissa heidän webbisivuiltaan canson-infinity.com. Lisäksi ohjeet Cansonin sivustolla kertovat mitä Epson 3800:n driverin asetuksia tulee käyttää tämän paperin kanssa. Näköistykseksi (Intent) olen valinnut vaihtoehdon Perceptual. Näköistys määrittelee miten (tai oikeastaan minne) kuvan väriarvot muunnetaan suhteessa paperin väriavaruuteen. Käytännössä on vain jonkin verran eroa miten näköistykset Perceptual ja Relative toimivat tämän profiilin kanssa ja joissakin kuvissa sitä ei edes huomaa. Kuitenkin pidän Perceptual-vaihtoehdosta enemmän.

Kuten ilmeistä, nyt kuvan sinisten ja syaanien alueiden päälle on tullut varoitusväri. Sitä on myös osassa punertavia alueita vaikka tätä ei niin helposti huomaakaan. Histogrammi on muuttanut muotoaan, koska nyt se osoittaa miten kuvan sävyt asettuvat Rag Photographiquen sävyalueelle. Punainen varoitusväri on gamut-varoitus ja se näyttää mitkä kuvan värit eivät siirry oikein paperin väriavaruuden sisään. Varoitusväri tulee kohtiin, joissa yksikin RGB-kanavista menettää sävyvaihtelun eli leikkautuu. Mustesuihkutulostuksessa ei kuva välttämättä mene pilalle, jos yksi kanava leikkautuu EDELLYTTÄEN, että kahdessa muussa kanavassa on riittävästi vaihtelua samalla alueella. Mutta mikä on riittävästi? Joka tapauksessa nyt minua varoitetaan, minun pitää tarkistaa mitä on menossa ja on päätettävä mitä asialle tehdään.

Näyttääkseni kaksi esimerkkiä tärkeimmistä korjausvaihtoehdoista, muokkaan ensin koko kuvan sinisiä värejä. Se tehdään HSL-ikkunassa: pudotus värikylläisyydessä (Saturation), pieni muutos itse värissä (Hue) ja jonkin verran tummennusta (Luminance) tuo siniset ja syaanit aivan mukavasti gamutin sisään. Punaiset värit eivät tietenkään tuossa muuttuneet mutta annetaan niiden nyt jäädä. Korjaus siellä tehtäisiin vastaavalla tavalla, joskin punaisen saturaation tiputtaminen vaatii vielä tarkemmmin korjausta kahdessa muussa säätimessä.

HS-ikkunan muokkaukset vaikuttavat yleisesti koko kuvan sinisiin sävyihin. Vaikutus siis näkyy myös niillä alueilla, jotka eivät ole gamutin reunalla ja tuloksena jotkut pääosin sinertävät alueet voivat tulla tarpeettoman värittömiksi. Adjustment Brush -työkalu mahdollistaa muokkaamisen jokainen haluttu kohta erikseen. Tässä olen maalannut esimerkiksi värikylläisyyden pudotusta (Saturation -35) keskelle syaania Viipuri-mainosta. Sivellintyökalun etuna on mahdollisuus edetä vähitellen ja rakentaa vaikutusta veto kerrallaan. Siinäkin kannattaa yhdistellä värikylläisyyden lisäksi värin muutosta (Temp ja Tint), valotuksen (Exposure) säätöä ja muitakin säätimiä. Itse asiassa sivellin tarjoaa rajattomat mahdollisuudet, mutta aluksi kannattaa varmaan vain katsella mitä varoitusvärissä tapahtuu.

Printataan kokeeksi

Korjauksen jälkeen tein vedokset. Vedostin kuvan sekä asetuksilla ennen korjailua että yllä näytetyillä HSL-korjauksilla. Sen jälkeen skannasin molemmat vedokset tasoskannerilla erojen osoittamikseksi. Yllä on yksityiskohdat kummastakin skannauksesta, vasemalla alkuperäinen ja oikealla korjattu vedos. Kuten hyvin näkyy, Lightroomin näköisvedostus yhdessä hyvien paperiprofiilien kanssa antaa helposti hienon tuloksen. Syaani Viipuri-mainos oikeastikin pullisteli ja heijasti taivasta. Kioskin sininen pahvi pullisteli myös ja oli repeytynyt ja likainen. Aidassa pitää luonnollisesti olla huippuvalot ja varjot. Korjailtu vedos on paljon luonnollisempi.

Alkujaan olin varsin pettynyt Lightroom 4:n näköisvedostukseen, koska siinä ei ollut soft proofingia CMYK-profiileille. Nyt, kun olen käyttänyt näköisvedostusta jatkuvasti jokaisen printin teossa, en voisi enää toimia ilman sitä. CMYK:istä viis. Näyttövedostus on työkalu, joka poistaa loputkin arvailut vedostamisesta. Sen avulla on mahdollista visualisoida yhä paremmin, oikeastaan aika täydellisesti, miltä vedos tulee näyttämään. Ja kuten jo yllä kirjoitin, kaikkia värejä ei ole aina pakko pakottaa paperin gamutin sisään. Näyttövedostus on työkalu, ei pomo. Ei ole kiellettyä käyttää ylisaturoitineita värejä. Päin vastoin, näyttövedostus auttaa tekemään senkin tarkasti etukäteen harkiten.

-p-

Olympus OM-D: Oikealle valottaminen (ETTR) ja Lightroom 4.1

2012-08-19T16:41:00Z

Julkaisin aiemmin artikkelin ”Valota oikealle, ETTR - E-P3:lla”. Se on luettavissa täällä. Tämä teksti perustuu samaan perusideaan ja julkaisin tämän englanniksi jo kaksi kuukautta sitten 14.6.

Aiempi artikkelini ja myös tämän tekstin englanninkielinen versio ovat saaneet sekä kehuja että kohdanneet vihastusta. Jälkimmäinen tulee ihmisiltä, jotka uskovat ETTR-menetlmään nimeltä UniWB. UniWB on fiksu menetelmä, jolla pritään voittamaan niitä rajoituksia, joita kaikki digikamerat asettavat, jos halutaan valottaa oikealle. Sen kanssa on siedettävä joko vihreäsävyistä tai mustavalkoista live-etsintä enkä pidä kummastakaan. Se perustuu myös histogrammin käyttöön, joka ei ole sekään paras ratkaisu. Itse käyttämäni menetelmä perustuu huippuvalojen varoitusvärien käyttöön valotusmittarina: värit näkyvät selkeästi ja osoittavat täsmälleen mitä kuvassa tapahtuu. Käytössä on itse asiassa maailman tarkin pistemittari vaikka toimitaankin kuvan koko alalla. Tämä menetelmä toimii Olympuksen OM-D:llä sekä PEN-kameroilla E-P3, E-PL3 ja E-PM1. Tässä käsittelen OM-D:tä.

OM-D:n konfigurointi

Konfiguroin OM-D:n näin:

Shooting Menu 1 > Picture Mode > 4 Muted > Contrast -2, Saturation, -2, gradation: Normal

Custom Menu D > Info Settings > LV-info > Highlight&Shadow:On, Histogram: Off

Custom Menu D > Histogram Settings > Highlight: 245

Custom Menu D > Live View Boost: Off

Custom Menu G > Color Space: Adobe RGB

Auto white balance, jos käytössä, asetettava neutraaliksi: Custom Menu G > Auto WB, Keep Warm Color: Off

Valotus

Säädän valotukseni valotuskorjailulla (laukaisimen ympärillä oleva rulla) niin, että punainen varoitusväri juuri ilmestyy kriittisenä pitämääni sävykohtaan kuvassa. Kriittisellä sävykohdalla tarkoitan kuvan vaaleinta kohtaa, jossa haluan olevan sävyjä, kun kuva painetaan. Teoriassa tarkkuus on enintään 1/6 aukkoväliä, mutta käytännössä vaalea sävykohtani on hyvin lähellä arvoa 96%, kun kuva aukeaa Lightroom 4.1:n kehitysmoduliin sen oletusarvoilla. Se tarkoittaa RGB-arvoa 245 (Adobe RGB tai sRGB) lopullisessa kuvassa lähes ilman säätötarvetta, kuten seuraavassa tullaan näkemään. Minun ei tarvitse myöskään käyttää histogrammia kuvatessani enkä minulla ole tarvetta tarkistaa otettuja kuvia ainakaan valotuksen vuoksi.

Valotin tämän targetin (Spyder Checkr´in oikea puolisko) niin, että punainen varoitusväri ilmestyi vaaleimpaan kohtaan, joka on valkoinen ruutu vasemmalla ylhäällä. Tältä kuva näyttää Lightroomiin tuotuna LR:n oletusarvoilla. Ainoa asia, jonka olen muuttanut on Lightroomin Custom WB:n valinta kursorin osoittamasta ruudusta. Kuvasin targetin ulkona käyttäen valkotasapainoa Daylight WB. Voit käyttää OM-D:n Auto-WB-asetusta yleiskuvauksen keskimääräisille näkymille, mutta kamerassa esivalittu WB tai kamerassa harmaatargetista määritetty Custom WB on parempi valinta, jos kuvassa on yksi tai kaksi hallitsevaa väriä.

(Huomaa: Yllä näkemäsi on sRGB-kuva. Se on ainoa järkevä mahdollisuus valinta internetissä näytettäväksi. Jos lataat tämän kuvan ja mittaat sen ruutuja kuvankäsittelyohjelmassa, ne ovat sRGB-väriavaruuden arvoja ja eroavat arvoista, joita näytän seuraavassa Lightroomissa mitatuiksi.)

Tämä kuva osoittaa vaaleimman ja tummimman ruudun mittausarvot. Vaalein ruutu on hyvin lähellä tavoitettani, 96%. Kuva näyttäisi enimmäkseen hyvältä mutta tummimmat sävyt vaativat korjausta kohteissa, joiden kontrasti on joko hyvin loiva tai hyvin jyrkkä.

Normaalissa kuvauksessa kohteissa on usein kirkkaampia kohtia tai alueita kuin kriittiseksi mainitsemani kohta. Näitä ovat esimerkiksi valaisimet ja metallin kiillot, joissa ei tarvitakaan sävyvaihtelua. Ne saavat ja niiden pitääkin mennä puhtaan valkoisiksi, muuten kuva jäisi latteaksi. Olen kiinnostunut vaaleimmasta kohdasta, johon haluan sävyvaihtelun juuri loppuvan.

Periaatteessa kaikki oli tässä. Olen nyt kertonut miten säädän OM-D:n ja miten sillä valotan, kun käytän Lightroom 4.1:tä. Seuraavassa jatkan vielä eteenpäin ja kirjoitan taustatietoa värikanavista ja väriavaruuksista, koska siitä on varmaan hyötyä monille lukijoille. Blogin lopussa on kuitenkin vielä kaksi esimerkkiä oikealle valottamisen hyödyistä niillekin, joiden mielestä nämä värikanava- ja profiilijutut tuntuvat vaikeilta.

Värikanavien pika-arviointi

Kaikki ei ole vielä ihan varmaa, jos sinun on oltava tarkempi värien kanssa. Nimittäin, joissakin saturoituneissa väreissä voi olla tukossa oleva RGB-värikanava Lightroomin RGB-esikatselussa. Tässä targetissa kaikissa muissa ruuduissa ovat kaikki värikanavat kunnossa, mutta keltaisessa ruudussa punainen kanava on ylikylläinen (100%) ja sinisessä ruudussa sama kanava on nollassa LR:n oletusasetuksilla.

Tässä kuvassa nämä kaksi ruutua on korjattu niin, että niissä on ”piirtoa” kaikissa kolmessa värikanavassa. Tein sen laskemalla hiukan keltaisen ja sinisen värikylläisyyttä LR:n HSL-ikkunassa.

Huomautus: Jos kuvaisin ”tavallisia” kuvia vain ruudulla katseltavaksi, voisin valottaa vielä enemmän oikealle. Puhtaan valkoisen suhteen on nimittäin pelivaraa jäljellä. Asetuksella "Custom Menu D > Histogram Settings > Highlight: 255" valottaisin kuvat 1/3 aukkoa vaaleammiksi. Ja vielä siitäkin on täysi aukko varaa vaalentaa ennen kuin vaalein ruutu menisi toivottomasti tukkoon. Olen kokeillut sitä, mutta riski yllä esitettyä pahemmasta värikanavien menosta tukkoon ja korjauskelvottomaksi kasvaa liian suureksi ja lisäksi värien säätämiseen joutuu käyttämään liikaa aikaa joka kuvassa. Sen vuoksi olen valinnut yllä esitetyn konservatiivisemman ja helpposäätöisen tavan valottaa vaaleimman mukaan. "Histogram Setting 255" on kuitenkin kokeilemisen arvoinen, jos kuviasi katsellaan vain ruudulla.

RGB-profiilit and LR:n Soft Proofing

Tässä kuvassa nähdään edellä ollut tilanne Lightroom 4.1:n Adobe RGB Soft Proofina. Soft Proofing on Lightroom 4:n myötä tullut uusi ominaisuus. Se antaa työkalun, jolla voidaan tarkistaa, että kuvan värikanavissa on järkevät arvot haluttuun käyttöön.

Silloin, kun kuva painetaan aikakauslehdessä (tai ylipäätään normaalissa offset-painossa), oikea työnkulku on valmistella ja lähettää kuva AdobeRGB-väriavaruudessa ennen värierottelua (= muunnosta oikeanlaiseen CMYK-väriavaruuteen). ETTR-valotuksellani vaalein ruutu menee juuri sinne missä sävyvaihtelu yleensä loppuu offset-painossa, se on RGB-arvo 245. Paperista riippuen offset-painon tummin sävyvaihtelu yltää RGB-arvojen 16 ja 30 välille. RGB 16 olisi korkealaatuinen kiiltävä aikakauslehden kansi tai esite ja RGB 30 puolestaan katalogin mattapintainen (päällystämätön) paperi.

Sanan ”Histogram” sijaan oikealla ylhäällä lukee nyt ”Soft Proofing” ja histogrammi näyttää miten kuvan sävyt asettuvat AdobeRGB-väriavaruuteen. Histogrammin alla on nyt näkyvissä RGB-arvot prosenttiarvojen sijaan. Kuvassa näkyvät ovat vaaleimmalle ruudulle. Pipetti näyttää edelleen prosentteja mutta olen kopioinut tähän kuvaan jokaiselle ruudulle näkyviin myös vastaavat RGB-arvot. Gamut-varoitus on päällä, minkä osoituksena on pikku neliö histogrammin oikeassa yläkulmassa. Sinisessä ruudussa on vielä jäljellä hiukan jälkiä punaisesta varoitusväristä, mikä osoittaa sen olevan juuri ja juuri AdobeRGB-väriavaruuden sisällä. RGB-arvot osoittavat, että jokaisessa ruudussa kaikissa RGB-kanavissa on piirtoa (ehkä niukin naukin mutta kuitenkin) ja ne printtautuisivat aivan hyvin CMYK-väreissä. Tähän asiaan liittyy vielä muutakin (Intent ym.), mutta tärkeintä on huomata miten valotustavallani OM-D antaa teknisesti erittäin hyviä kuvia minimivaivalla Lightroomissa.

Tässä sitten soft proofataan samaa RAW-tiedostoa sRGB-väriavaruudessa. Vaaleimmassa ruudussa on sama arvo kuin AdobeRGB:n mukaan, mutta tummin ruutu on tummempi. Suurin ero on kuitenkin sRGB-väriavaruuden pienempi gamut. Punainen varoitusväri peittää viittä ruutua.

Korjaus on tässä. Olen säätänyt nämä viisi ruutua sRGB-väriavaruuden sisään HSL-ikkunan säätimillä. Jälleen: Valotus on oikein, mutta RAW-tiedostossa on paljon enemmän mahdollisia värejä kuin voidaan näyttää sRGB-väriavaruuden sisällä. Tällainen ”mapping”, sävyjen säätö, on periaatteessa sama kuin se, joka tapahtuu, kun kuvaat kamerallasi suoraan JPEG-kuvia ja kamerassa on valittu sRGB-väriavaruus. Kirjoitin periaatteessa sen vuoksi, että tein säädön tässä hyvin yksinkertaisesti ja eri kameroissa on erilaisia tapoja tehdä tämä säätö ja silloin myös värit ovat eri valmistajilla hiukan erilaisia.

Huomaa: ”Tavallisessa” kuvauksessa ja kuvia monitorilla katsellessa ei tietenkään ole mikään pakko pakottaa värejä sRGB-väriavaruuden sisään (tai AdobeRGB:n sisään, jos monitorisi kykenee niin laajaan väriavaruuteen). Saat pitää värit aivan niin saturoituina kuin haluat, mutta on hyvä tietää, että useimpiin ammattimaisiin tarkoituksiin värien tulee olla kohdeväriavaruuden mukaiset. Myöskään kaikki kamerat eivät käyttäydy siististi ja säädä värejä valitun väriavaruuden gamutin mukaisiksi JPEG-kuville. Kalpeammat, gamutin sisällä olevat värit eivät ole tarpeeksi näyttäviä, markkinoinnillisista syistä on parempi tehdä väreistä kylläisiä, vahvoja ja kauniita.

Viimeinen esimerkkini palaa takaisin syihini tehdä asioita tavallani. Suosikkipaperini pigmenttivedoksilleni on Canson Infinity Platine Fibre Rag. Tässä on jälleen sama targetti Lightroomin oletusarvoilla (kuitenkin Custom WB). Kaikki värit asettuvat kauniisti Platine Fibre Ragin gamutin sisään! Mikä olisikaan parempaa? Täydellinen valotus vaaleimmille sävyille ja voimakkaatkin värit toistuvat puhtaasti ja sävykkäästi mitään tekemättä. Minun tarvitsee säätää vain tummimmat sävyt paikoilleen kohteen kontrastin mukaan. Useimmiten teen kyllä paljon muutakin kuvilleni mutta se ei todellakaan aiheudu pakosta eikä tarpeesta korjata mitään pielessä olevaa.

Hyötyä ilman vaivaa

Tässä lupaamani kaksi esimerkkiä, jotka osoittavat eron yksityiskohdissa ja kohinassa, kun valotetaaan ”normaalisti” kameran mukaan tai ”minun” tavalla. "Minun" tarkoittaa luonnollisesti blogin alussa antamiani asetuksia ja tapaa valottaa.

Esimerkki yksi:

Sama näkymä kuvattuna ensin kameran (Olympus OM-D) automaattivalotuksella ja sitten niin, että punainen varoitusväri juuri ilmestyi vaunun kirkkaaseen kylkeen. Valotuseroksi tuli yksi aukko. Molemmat kuvat on yllä avattu Lightroomiin sen oletusasetuksilla. Lukemat histogrammin alla ovat vaunun vaaleasta kyljestä.

Seuraavaksi klikkasin Auto Tonella automaattisen sävyjen säädön kummallekin kuvalle. Kuten huomaat, myös Lightroom antaa lähes tasan yhden aukon valotuseron tekemilleen korjauksille. Jälleen histogrammmien alla on lukemat samasta paikasta, ja kas kummaa myös Lightroom halusi siinä olevaksi sävyksi 96%. Näistä 100% osarajauksista näkyy, että vaunun kylki ei ole puhtaan valkoinen vaan maalin alta kuultavat vaunun aiemman omistajan merkinnät. Olisin toki voinut jatkaa kuvien säätämistä, mutta sillä ei ole merkitystä tässä. Nämä huippuvalojenkin yksityskohdat olisivat olleet hyvin samanlaisia kaikkien järkevien säätöjen jälkeen. Olen tehnyt kummallekin kuvalle samanlaisen, voimakkaan terävöityksen mutta en mitään kohinanpoistoa. On helppoa huomata, miten ETTR-kuvassa on paljon parempi taivas sekä keltaiset ja vihreät pinnat. Siinä on paljon enemmän säätövaraa vaikka mihin.

100% rajaukset kuvien oikeasta yläkulmasta osoittavat miten tummempi mutta vielä keskisininen taivas käyttäytyy. Sama voimakas terävöitys, ei kohinanpoistoa. ETTR-kuva tuo hennot pilvet paljon paremmin esiin.

Esimerkki kaksi:

Jälleen ensimmäinen kuva kameran automaattivalotuksella ja toinen ETTR-tavallani. Valotuseroksi tuli tällä kertaa 1,7 aukkoa. Molemmat kuvat tässä avattuina Lightroomin oletusasetuksilla, ero histogrammeissa on melkoinen. Seuraavaksi katsellaan tummia sävyjä.

Ja taas klikkasin Auto Tone kuvien sävyjen normalisoimiseksi. Nämä yksityskohdat tuolin selkänojasta ovat 2:1 ruutukaappauksia Lightroomista. Voimakas terävöitys, ei kohinanpoistoa. Kuten huomaat, ETTR-kuvassa vasemmalla yksityiskohdat erottuvat paljon paremmin ja erityisesti värikohina on vähäisempää. Myös taustassa voi huomata saman eron sileämpinä sävyinä ja tarkempina yksityiskohtina. Kohinanpoiston jälkeen ero kuvien välillä olisi vieläkin suurempi. Mitä enemmän kuvia muokkaat, sitä enemmän ETTR-valotuksesta on hyötyä.

-p-

Appseja ja keskusteluita Olympuksen kanssa

2012-08-17T15:26:56Z

OM-D iPad App

Olympus on julkaissut iPad appsin, joka on ladattavissa ilmaiseksi Applen App Storesta. Se on nimeltään OM-D catalog English, joka jo kovin karusti kertoo mistä on kyse. Sehän on esite appsin valepuvussa.

Hyvää:

- Varsin kattava esitys OM-D:stä ja sen teknologiasta sekä uusimmista objektiiveista ja lisävarusteista.

- Uusi (ja varsin vaikuttava) 60mm f/2.8 Macro on päässyt mukaan (mutta lukijan on tajuttava navigoida kahdessa paikassa alaspäin, toisin kuin muualla, jossa mennään vaakasuunnassa).

Huonoa:

- Jotkut kuvat ovat menneet pehmeiksi, ilmeisesti huonon konversion vuoksi.

- Kuvia ei voi suurentaa, eikä muutenkaan ole käytettävissä mitään eleitä pyyhkäisyn lisäksi

- Epäloogisesti jotkut samannäköiset tekstilaatikot ovat linkkejä, toiset taas eivät, ja eikä navigointi ole muutenkaan liian intuitiivinen

- Joissakin taulukoissa teksti on lukukelvottoman pientä ja epätarkkaa

Voi, voi,Olympus, esitteen skannaaminen pdf:ksi ja sen kutsuminen appsiksi ei ole tätä päivää. Niin, eihän tämä oikeasti ole skannattu painetusta esitteestä, mutta siltä sen lukeminen enimmäkseen tuntuu. Miksi antaa lukijalle kevyttä turhautumista ja eksyksissä olon tunnetta, kun voisi antaa wow-elämyksiäkin?

Valokuvauksen opiskelua Maitanin kanssa

Olin eilen Frankfurtissa, Saksassa, ja minulla oli etuoikeus tavata Akira Watanabe Olympus Imagingista, Tokiosta. Hänen asemansa on nykyisin General Manager, Branding Strategy Department. Näytin hänelle pienen portfolion kuviani ja se johti pitkään, välittömään keskusteluun monista valokuvauksen näkökulmista kahdenkeskisen lounaan aikana. Olympukselle tulonsa aikana hän työskenteli Yoshihisa Maitanin alaisuudessa. Maitanihan oli nero sellaisten Olympus-kameroiden takana kuin Pen- ja OM-sarjat sekä XA. Alkuperäiseltä asemaltaan Watanabe oli elektroniikkainsinööri ja suunnitteli muun muassa valotukseen liittyviä osia OM-4:ään. Keskustelumme alkaessa valokuvista, hän kertoi miten Maitani opetti insinööreilleen valokuvausta. He opiskelivat hänen johdollaan, kuvasivat ja esittivät sitten kuviaan, joita herra Maitani analysoi. Kokemus oli ilmeisen positiivinen herra Watanaben eläytymisen mukaan. Tämä perinne on muuten edelleen kunniassaan, sillä Olympukselle tulevia nuoria ammattilaisia rohkaistaan ottamaan kuvia ja olemaan aktiivisia valokuvaajia. Insinöörien pitää kuvata sekä Olympuksen että kilpailijoiden kameroilla saadakseen omakohtaisen käytännön kokemuksen niistä. Akira Watanaben osoittama rakkaus ja innostus valokuvausta kohtaan oli itselleni todella vaikuttava elämys. Sellaista kokee ja näkee harvoin hänen asemassaan olevissa henkilöissä. Tämän henkilökohtaisen historiansa lisäksi hän antoi minulle aivan yhtä harvinaisen ja avoimen välähdyksen kamerateknologian kehitykseen ja visioihin. Se oli todellinen etuoikeus! Mutta valittavasti, hyvä lukija, se oli myös jotain, jota en voi tässä jakaa.

Ja uutinen

On kuitenkin yksi tieto, jonka voi julkistaa tässä ja nyt. Akira Watanabe kertoi, että Olympus työskentelee sellaisen rungon kanssa, jossa 4/3-objektiivit toimivat, kuten niiden pitääkin.

-p-