Olympus M.Zuiko 12-50mm 1:3.5-6.3

Sain Olympuksen uuden zoom-objektiivin, M.Zuiko 12-50mm 1:3.5-6.3, tuotantokappaleen toissapäivänä. Objektiivi on Olympuksen ensimmäinen sääsuojattu objektiivi peilittömien kameroiden M.Zuiko-sarjassa. Sääsuojattu objektiivi tavallisten runkojen joukossa, no sehän merkitsee sääsuojattua runkoa pian. Veikkaisin, että odottavan aika ei liene edes pitkä. Uusi objektiivi on herättänyt jonkin verran nettipolemiikkia julkistuksesta asti, joten on mielenkiintoista nähdä mikä peli se on. 

Yllä uusi zoomi kokovertailussa 4/3-sarjan 12-60mm 1:2.8-4 zoomin ja m4/3-sarjan 14-42 kittizoomin kanssa.

Rakenne 

Uusi objektiivi on kooltaan jonkin verran suurempi kuin 14-42mm kittizoomi kuvausasennossa. Objektiivi on muovikuorinen mutta vankan tuntuinen rakenteeltaan. Sekä tarkennus että zoomaus tapahtuvat sisäisesti, joten objektiivissa ei ole muita ulkoisia liikkuvia osia kuin tarkennus- ja zoomausrenkaat. Kapea tarkennusrengas on objektiivin etuosassa. Zoomausrengas on täysin sähköinen. Manuaaliasennossa se toimii kuten normaali zoomausrengas. E-asennossa se on power-zoomin kytkin. Silloin zoomausnopeus riippuu kiertoliikkeen voimakkuudesta. Manuaali- ja e-asento valitaan liikuttamalla zoomausrengasta objektiivin pitkittäissuunnassa. Valitun asennon näyttö on objektiivin rungon oikealla sivulla. Vasemmalta sivulta löytyvät L-Fn- ja Macro-painikkeet. Jälkimmäistä painettaessa zoomausrenkaalle löytyy kolmas asento, joka on luonnolliseti makro. Makrokuvauksessa objektiivin lähin tarkennusetäisyys on 0,2m ja pienin kuva-ala on 36x48 mm. L-Fn puolestaan on tarkoitettu erityisesti videokuvaukseen automaattitarkennuksen lukitsemiseen tilanteissa, joissa halutaan estää jatkuvan tarkennuksen lukittuminen väärään kohteeseen. 

Puolet linsseistä ovat muuta kuin tavallista optista lasia. DSA tarkoittaa Double Super Aspherical, se on linssi, jolla voidaan korvata ryhmä perinteisen optiikan linssejä.

L-Fn- ja Macro-napit ovat objektiivin vasemmalla puolella.

Ikkuna objektiivin oikealla puolella näyttää, että zoomausrengas käyttäytyy nyt kuten perinteinen zoomausrengas (vaikka onkin sähköinen). Zoomausrenkaan (oikealla) veto oikealle kytkee power-zoomin. Macro-painikkeen painaminen ja zoomausrenkaan veto vielä yhden klikkauksen oikealle säätää objektiivin valmiiksi lähikuvaukseen.

Paperilla

Olympuksen toimittaman datan perusteella voisin odottaa, että tämä objektiivi on optiselta laadultaan (kontasti ja resoluutio) 14-42mm kittizoomin ja 4/3-sarjan 12-60mm 1:2.8-4 zoomin välillä. MTF-käyrät löytyvät Olympuksen nettisivuilta. Nekin kertovat  suhteellisen tasaisesta laadusta koko kuva-alalla. Uusi objektiivi ei tule pärjäämään erityisesti resoluutioltaan 12-60-milliselle laajakulma-asennossa. Sen sijaan pisimmillä polttoväleillä eroja ei pitäisi juurikaan näkyä. Se taas tarkoittaa, että kittizoomiin nähden uuden objektiivin pitäisi antaa käytännössä hyvinkin näkyvästi paremman kuvalaadun juuri pidemmässä päässä. 

Ensimmäiset kuvausvaikutelmat

Suomi ei ole todellakaan ihannemaa tällaisen objektiivin testailuun vuoden pimeimpään aikaan. Kuvasin eilen ensimmäisen satsin kuvia käyttötuntuman saamiseksi. Kaikki kuvat saivat nyt olla käsivaralta ja silloin täydellä aukolla olosuhteiden pakosta. ISO-herkkyydet ovat vuoden pimeimmän ajan vuoksi ulkona sen verran korkeita, että edellä olleiden kontrasti/resoluutio-arvioiden todentaminen jää nyt seuraavaan blogiin. Ensimmäinen vaikutelmani puoltaa kuitenkin niitä.

Huomionarvoista on, että Lightroomiin avattuna kuvissa ei ole vinjetointia käytännön kuvaustilanteissa  millään polttovälillä täydellä aukolla. Distortio on näkyvää 12mm asennossa ja häipyy lähes kokonaan 17mm mennessä. Kromaattinen aberraatio on myös voimakkainta laajakulmaisimmassa asennossa ja vähenee/häipyy polttovälin kasvaessa. Sekä distortio että kromaattinen aberraatio on helppo poistaa Lightroomin työkaluilla, ja kokonaiskorjaukselle voi tehdä polttovälikohtaisen presetin.

Alla muutama kuva, palaan tarkempaan vertailuun äsken mainitsemieni zoomien kesken joulun jälkeen.

-p-

 

Polttoväli 20mm, F4.6, 1/60s, ISO 800

Polttoväli 50mm, F6.3, 1/100s, ISO 1600.

Polttoväli 50mm, F6.3, 1/80s, ISO 1600.

Polttoväli 12mm, F3.5, 1/60s, ISO 640.

Update on December 26, 2011 at 16:58 by Pekka Potka

Englanninkieliselle puolelle tulleita kysymyksiä:

Tiedän, että zoomaus on sähköinen mutta tuntuuko se samalta kuin manuaalinen objektiivi asetettuna manuaalille?

 Manuaalisen zoomin tunnusta on niin monia  versioita perinteisissä objektiiveissa... Tämän 12-50-millisen liikkeen tuntu on pehmeämpi ja siinä on tasapainoisempi vastus kuin omassa 12-60-millisen yksilössäni. 12-50-millisen manuaalimoodissa on toki tyypillinen "sähköinen rahina", kun rengasta käännetään. Zoomausalueen äärikohdat ovat selkeät ja niissä on myös stoppausääni. Polttovälit näkyvät etsimessä (mutta vain siellä).

Voisitko laittaa myös suurimmat aukot/polttoväli? Milloin tullaan f/6.3:een?

Alla oleva kaavio osoittaa suurimmat aukot eri polttoväleillä etsinnäyttöjen mukaan: 

-p- 

Olympus E-P3: Automaattitarkennuksen nopeus

Olympus E-P3 esiteltiin 30.6. Se on nimensä mukaisesti kolmas versio Olympuksen E-P -sarjassa, jota itsekin käytän. Se kiinnostaa minua, koska sen luvataan poistavan kokonaan edeltäjiensä suurimman ongelman, hitaan tarkennuksen. Kaiken kaikkiaan kameran responsiivisuuden pitäisi olla aivan uudella tasolla. 

Tein yksinkertaisen testijärjestelyn saadakseni selville miten nopea E-P3:n tarkennus on. Istuin pöydän ääressä kyynärpäät pöytään nojaten. Pöydän toisella puolella oli sanomalehti tuolin selkänojalla (1m päässä) ja sen takana viherkasvi huoneen toisella laidalla 5 metrin päässä. Asetin sekä E-P3:n että E-P2:n toimimaan yhden valotuksen AF-moodissa laukaisinta painettaessa niin, että kamera voi laueta vasta tarkennuksen ollessa oikein. Muut asetukset: Program-valotus, ISO 400, yhden valotuksen moodi, keskikokoinen JPG, vain keskitarkennuspiste aktiivinen.

Suuntasin tarkennuspisteen sanomalehteen ja painoin laukaisinta kunnes kamera tarkentaa ja laukeaa, suuntasin tarkennuspisteen kasviin ja painoin laukaisinta kunnes kamera tarkentaa ja laukeaa, suuntasin tarkennuspisteen sanomalehteen ja painoin... Jatkoin tätä kunnes laskin 75 kuvaa. Luku 75 ei ole tärkeä. Ajatus oli tehdä tarpeeksi toistoja, että yksittäisten tarkennusten hienoiset erot tasoittuisivat, kun kuvaan molemmilla kameroilla. Toistin harjoituksen neljällä objektiivilla:

  1)  Uusi Olympus m4/3 kittizoom 14-42mm 1:3.5-5.6 II R. Testaus 42mm polttovälillä.

  2)  Olympus m4/3 zoom 40-150mm 1:4-5.6. Testaus 50mm polttovälillä.

  3)  Olympus 4/3 zoom 12-60mm 1:2.8-4, jossa Novoflex m4/3-adapteri. Testaus 50mm plttovälillä.

  4)  Panasonic Lumix G 20mm 1:1.7

Sitten katsoin kunkin sarjan ensimmäisen ja viimeisen ruudun EXIF-tiedoista niiden välisen aikaeron. Jaoin tämän ajan sarjan kuvien määrällä saadakseni yhden kuvan keskimääräisen ajan kameran suuntaukselle, tarkennukselle ja valotukselle.

Tällaiset tulokset sain:

        E-P3     E-P2        E-P3 on nopeampi

1)    0,82s    1,41s            42%

2)    0,89s    1,46s            39%

3)    1,96s    2,26s            13%

4)    0,87s    1,54s            44%

Minulla ei ole tietoa miten kauan kameran suuntaamiseen meni kunkin kuvan välillä mutta se ei ollut paljoa. Käänsinhän kameraa vain muutaman asteen ylös tai alas. Olympuksen mukaan E-P3:n suljinviive on VAIN 60ms. Johtopäätökseni on, että E-P3 on käytännössä tuplasti nopeampi käyttää kuin E-P2. Vanhemmilla 4/3-järjestelmän DSLR-objektiiveilla objektiivi tulee rajoittavaksi tekijäksi. Uskoisin, että nämä objektiivit voisivat hyötyä uudesta firmwaresta m4/3-rungoille.

Miten nopea E-P3 nyt sitten on? Olympus väittää sen olevan nopeimmin tarkentuva kamera kaikista järjestelmäkameroista. Katsotaanpa!

Toistin saman testin Nikon D3x:llä ja kolmella Nikon-objektiivilla:

  5)  AF-S Micro Nikkor 105mm 1:2.8 G

  6)  AF Nikkor 85mm 1:1.4 D

  7)  AF-S Nikkor 14-24mm 1:2.8 G. Testaus 24mm polttovälillä.

Tulokset:

        D3x

5)    0,97s

6)    1,15s

7)    0,70s

Näiden kolmen objektiivin erot ovat loogisia ja lienevät tuttuja kaikille niillä kuvanneille. Laajakulmazoom 14-24mm on nopea, koska siinä tarkennuselementin tarvitsee liikkua vain hiukan. Sen ohessa katsokaapa E-P3:a! E-P3 on kolmella kuluttajaobjektiivilla nopeampi kuin Nikon. Sen nopeus on ihan samalla tasolla kuin todella nopean ammattirungon, jolla on kymmenkertainen hintalappu!

PÄIVITYS: 

Sama testi uudella Olympus M. Zuiko 12mm 1:2.0 -objektiivilla. Tämä objektiivi on Olympuksen ensimmäinen m4/3-objektiivi, jonka Olympus sijoittaa kolmiportaisessa objektiiviluokituksessaan korkeimmalle tasolle.

Testitulos E-P3:lla 0,74s. E-P2 ei enää kiinnostanut, koska runkojen ero tuli jo esiin. 

Jo uutta kittizoomia testatessa livenäytön päivitysnopeus tuntui häiritsevän hieman. Etsinhän sammuu ja syttyy uudelleen jokaisen kuvan yhteydessä, kun kenno resetoidaan ennen valotusta ja sen jälkeen. (Minulla ei ollut päällä kuvatun kuvan näyttöä, vain etsinkuvan näyttö). Tämän 12mm objektiivin kanssa on selvää, että nyt rajoittavana tekijänä on kameran muu toiminta kuin tarkennus. Pelkkä edestakaisin tarkentelu käy huomattavasti sujuvammin, ja nopeammin kuin Nikon 14-24mm:llä. Tällä objektiivilla tarkennus on valmis välittömästi nappia painettaessa. Oli miten oli, saatu tulos kertoo kameran kokonaiskyvystä ottaa kaksi peräkkäistä, eri kohtaan tarkennettua kuvaa. Tarkennus on erittäin nopea, mutta E-P3:n kaltaisen Live View-kameran responsiivisuus ei ole vielä aivan optisella etsimellä varustetun ammattikameran, D3x:n tasolla. 

-p-