SMF vastaan freelancer

Viime viikkoina on ollut menossa uusin kärhämä asemasodassa Sanoma-konserni vastaan freelancerit. Sanoma News jo voitti oman taistonsa. Nyt Sanoma Magazines Finland (SMF) vaatii sille töitä tekeviä freelancereita allekirjoittamaan alla olevan sopimuksen. Potkastudiosin aikaan tulin nähneeksi moneen kertaan saman perussisällön omaavia sopimusmalleja. Sopimusta vaatineiden yritysten kanssa on tullut väännettyä kättä, joskus jopa kuukausikaupalla. Terveisiä vaan sinne Fasullekin.

Näissä papereissa toistuvat tietyt perusjutut:

A. Yritys vaatii itselleen oikeuden käyttää saamaansa materiaalia kaikessa mahdollisessa omassa käytössään (myös sellaisessa, jota emme vielä edes voi kuvitella!) sekä oikeuden luovuttaa (= myydä/vaihtaa jne) materiaali minne tahansa oikeuksineen.

B. Yritys maksaa yllä olevasta kertakorvauksen.

C. Kuvien toimittaja vastaa kaikista mahdollisista vaateista, joita materiaali herättää.

Edelleenmyyntioikeutta lukuunottamatta valokuvaajan kannalta kaikki nuo kohdat ovat omasta mielestäni ok, JOS kohdan B korvaus on sillä tasolla, että kuvaaja voi perustaa järkevän bisneksen teon kertakorvauksille JA JOS kohta C on jalkautettavissa järkeväksi yhteistyöksi yrityksen kanssa.

Tilaajan oman organisaation ulkopuolelle myynti pitää ehdottomasti olla kiellettyä. Muuten kohtien A ja B yhdistäminen on omasta mielestäni normaalia bisneksen tekoa. SMF:n perustelut sopimukselle (kaikkein alimpana) kertovat kuitenkin selkeästi, että laajat oikeudet SMF:lle eivät todellakaan tarkoita isoja rahoja tekijöille.

Kohta C on mahdottoman vaikea, ja sen kanssa kuvaajien on edettävä todella tarkasti. SMF puhuu lähinnä haastateltavien suhteesta kuvien käyttöön. Tämä sama kohta kattaa kuitenkin sopimuksen mukaan de facto myös valokuvamallit, kuvausrekvisiitat ja kuvauspaikat. Järkevästi toimivan kuvaajan on ilmoitettava kaikkien näiden suhteen asianosaisille tahoille, että SMF:llä on sitten oikeus käyttää kuvia miten tahansa ja oikeus luovuttaa ne käytettäväksi minne tahansa. Jokaiselta henkilöltä, mallilta, jokaisen esineen/asun oikeuksien (design ym) omistajalta ja kuvauspaikan omistajalta on saatava kirjallinen lupa tähän. Muussa tapauksessa SMF:n on annettava kuvaajalle kirjallinen (SMF:n nimenkirjoitusoikeuden omaavan henkilön allekirjoittama) vakuutus, että kuvaaja ei ole vastuussa muusta kuin tässä vakuutuksessa eritellystä käytöstä (jonka kattaa kuvaajan esimerkiksi haastateltavalta saama allekirjoitus) siinä eritellyille kuville. Kuulostaahan vaikealta ja aikaa vievältä, ja sitä se on. Tätä problematiikkaa kävin läpi muutamankin firman johtajan ja lakimiesten kanssa. Yhdessä keskustellen lakimiehet joissakin tapauksissa sorvasivat pykälät järkevämmin arkipäivän työhön sopiviksi, ja joissakin tapauksissa tapauksissa vastaus oli tyly: me toimimme näin, kuvaajia kyllä löytyy. Ja niinhän niitä löytyy, se on nähty.

SMF ja muut yritykset pyrkivät selittelemään sopimusasiat kauniisti, tosiasiaksi jää kuitenkin se, että riitatilanteessa kuvaaja on rosiksessa kaikesta vastuussa. Yhtään sellaista tilannetta en vielä tiedä, mutta näiden sopimusten yleistyessä kysymys on vain milloin se tapahtuu. Olenpa jopa törmännyt sellaiseenkin tilanteeseen, jossa sopimuspaperissa oli tämän kohdan C kaltainen pykälä ja lisäksi ko. yrityksen yleiset tilausehdot kielsivät kaikki sopimuksista poikkeavat toimintatavat (ellei sellaisesta poikkeustavasta sovita erikseen sopimustasolla). Yrityksen johtotaso ilmoitti, että mitään poikkeuksia ei tehdä. Kuitenkin yrityksen päällikkötaso ehdotti, että "sovitaan sitten käytännössä miten tehdään". Kuka on niin hullu, että lähtee suin päin riskeeraamaan tulevaisuuttaan/firmaansa kaksinkertaisella sopimusrikkomuksella? En minä ainakaan. 

SMF:n sopimusteksti ilmaisee mahdollisuuden kuvaajan vastuiden rajoituksiin ja puhuu toisessa kohtaa rajoitusten informoimisesta. Kummassakaan kohdassa ei kuitenkaan määritellä, miten asia käytännössä toteutetaan ja todennetaan. Todella huonoa sopimuskäytäntöä. Finnfoto on esittänyt freelancereille A-nelosen, jossa kuvattava voi lisätä rastia ruutuun ja allekirjoittaa missä missä hänen kuvaansa saa käyttää. Paperilla on merkitystä kuvaajalle vasta sitten, jos siinä on myös SMF:n nimenkirjoittamisoikeuden omaavan henkilön vakuutus rajoitusten hyväksymisestä. Yksipuolisena, kuvien mukana toimitettuna liitteenä lappusella ei ole edes vessapaperin arvoa. 

Kohdan C riskien poistaminen eli lupien hankkiminen on joka tapauksessa niin työläs asia kuvaajalle, että sen hoitamisesta pitäisi saada erillinen korvaus. Potkastudios otti sen huomioon ja laskutti järjestelytyönä, ja sitä työtä tekivät muut kuin kuvaajat.

Muutamia muita huomioita SMF:n sopimuksesta:

- sopimus puhuu freelancerista mutta sitten toisaalta myös freelancerin yrityksestä. Tämä toistuu isojenkin yritysten sopimusmalleissa: oletetaan, että kuvaajat ovat nimen omaan freelancereita. Kuvaa hyvin Suomen tilannetta. Oli miten oli, on erikoista, että SMF ei vaadi osakeyhtiön omaavalta kuvaajalta sopimusta, jossa kuvaaja siirtää oikeutensa laskuttavalle yritykselleen. Näin pitäisi olla.

- sopimuksessa on erikoinen pikku ristiriita kohdassa, jossa SMF lupailee luvan kysymistä muuhun (= muu kuin kaikki Sanoma-konsernin) markkinointikäyttöön vaikka sopimus salliikin rajoittamattoman myynnin konsernin ulkopuoliseen käyttöön. Ei sieltä kukaan koskaan mitään tule kysymymään. Kokemusta on.

- lupaus kuvaajan moraalisten oikeuksien kunnioittamisesta on pelkkää diipadaapaa. Se on sanahelinää, jolla peitellään edellä mainittuja isoja ongelmia. Isompi ongelma: Kuvaaja ottaa kuvan Jörn Donnerista. SMF myy kuvan myöhemmin kondomifirmalle, joka käyttää sitä Jörn-kondominsa markkinoinnissa. Tämä käyttö ei ole kuvaajaa loukkaavaa, kondomimainoksen kuvaaminen on normaali asia tässä yhteiskunnassa. Lisäksi siinä mainoksessa saatetaan jopa mainita kuvaajan nimi (kuten hyvä tapa vaatii), mikä kuitenkin on epätodennäköistä. Tapauksesta raivostunut Jörn Donner ja kuvaaja keskustelevat sitten keskenään todennäköisesti rosiksessa paljonko artisti maksaa. SMF kommentoi tällaista skenaariota todennäköisesti, että eihän me nyt sellaista tehdä. SMF:n selittelyllä ei ole mitään merkitystä ennen kuin sama asia lukee myös sopimuksessa.

- kuvaajalle jää ei-kaupallinen rinnakkaiskäyttöikeus. Olen jopa allekirjoittanut sellaisen sopimuksen, joka kieltää näyttämästä koskaan missään yritykselle kuvattuja kuvia ja jopa mainitsemasta, että ko. taholle on koskaan mitään kuvattukaan. Erilaisia sopimusvaihtoehtoja siis on riippuen siitä millaisista kuvista on kysymys.

Alla SMF:n sopimusteksti ja sen alla SMF:n selittelyä asian tiimoilta. On huomattava, että vain sopimustekstillä on merkitystä. Jos SMF tarkoittaisi jotain juridisesti sitovaa selittelyillään, se olisi myös valmis sisällyttämään samat asiat itse sopimustekstiin. 

Suomen freelance journalistit (SFJ) on kerännyt nyt jo noin 340 nimen listan tekijöistä, jotka kieltäytyvät allekirjoittamasta SMF:n sopimusta. Se on hieno lista. Toivottavasti boikotti myös pitää. Alalla nimittäin on aivan liikaa holtittomasti toimivia pyrkyreitä, jotka eivät ajattele nenäänsä pidemmälle. Älkää kukaan allekirjoittako SMF:n sopimusta ennen kuin se on muutettu muotoon, joka takaa mahdollisuuden kohtulliseen ansiotasoon suhteessa sopimuksen vaatimuksiin ja vastuisiin. Omasta mielestäni olisi jopa SMF:n oma etu, jos sopimus mahdollistaisi tekijöille järkevän toimintamallin vastuidensa osalta. Se säästäisi myös SMF:n omaa työtä pitkässä juoksussa.

-p-

====================================================================

SOPIMUSEHDOT FREELANCE-TOIMITTAJAT

SANOMA MAGAZINES FINLAND OY, Y-tunnus 1615110-2

Allekirjoittaneet _______________, jäljempänä Freelancer, ja Sanoma Magazines Finland Oy, jäljempänä Yhtiö, ovat sopineet seuraavista freelancer-ehdoista:

1. Avustaminen

Freelancer kirjoittaa:

nimellään / nimimerkillä

Nämä ehdot eivät merkitse Yhtiön sitoutumista hyväksymään ja julkaisemaan Aineistoa.

2. Palkkiot

Yhtiön palkkiokäytäntö on allekirjoitushetkellä

_____ €/julkaistu kirjoitus  ☐ korvaus sovitaan kulloinkin erikseen

_____ €/kirjoitukseen liittyväjulkaistu valokuva/piirroskuva   ☐ korvaus sovitaan kulloinkin erikseen

Julkaistu tai julkaistavaksi hyväksytty kirjoitus ja kirjoitukseen mahdollisesti liittyvä julkaistu tai julkaistavaksi hyväksytty valokuva ja/tai piirroskuva yhdessä jäljempänä Aineisto.

Palkkio suoritetaan Freelancerin pankkitilille __________ 14 päivän sisällä siitä, kun Yhtiö on hyväksynyt Aineiston julkaistavaksi ja vastaanottanut Freelancerin laskun.

Viime kädessä julkaisupäivää pidetään hyväksymispäivänä.

Palkkiota tarkistetaan tarvittaessa eri sopimuksella, josta toimitetaan kirjallinen palkkionmuutosvahvistus.

Palkkio kattaa kaikki tämän sopimuksen mukaiset oikeudet.

Mikäli Freelanceria ei ole merkitty ennakkoperintärekisteriin, suoritetaan palkkiosta ennakonpidätys Freelancerin toimittaman verokortin, tai jos verokorttia ei ole toimitettu, 60 %:n mukaan.

Arvonlisäverorekisteriin merkityllä Freelancerilla on oikeus lisätä palkkion arvonlisäverolliseen osuuteen kulloinkin voimassa oleva arvonlisävero. Laskussa on eriteltävä, mikä osa palkkiosta kohdistuu verolliseen (esim. kuva) ja mikä verottomaan (esim. kirjoitus) luovutukseen.

Freelancer on velvollinen ilmoittamaan Yhtiölle merkitsemisestään edellä tässä kohdassa tarkoitettuihin rekistereihin ja poistamisestaan niistä.

3. Luovutettavat oikeudet

Palkkiota vastaan Yhtiö ja sen konserniyhtiöt saavat Aineistoon ensijulkaisuoikeuden ja yksinoikeudella kaikki nykyiset ja tulevat taloudelliset oikeudet mukaan lukien Aineiston muuntelu-, muuttamis- ja edelleenluovutusoikeus. 

Freelancerilla ei ole ilman Yhtiön etukäteistä suostumusta oikeutta käyttää Yhtiölle tekemänsä kuvauksen yhteydessä ottamiaan, Aineistoon sisältymättömiä kuvia muutoin kuin yksityisiin, ei-kaupallisiin tarkoituksiinsa. 

Selvyyden vuoksi todetaan, että Yhtiöllä ja sen konserniyhtiöillä on oikeus käyttää Aineistoa pr-toiminnassaan ja markkinoinnissaan sekä vuosikertomuksissaan. Aineiston muusta markkinointikäytöstä sovitaan erikseen. 

Moraaliset oikeudet aineistoon eivät siirry Yhtiölle tai sen konserniyhtiöille. Niiden on näin ollen Aineistoa käyttäessään ilmoitettava tekijä hyvän tavan mukaisesti. Yhtiö ja sen konserniyhtiöt eivät saa muuttaa Aineistoa tekijän arvoa loukkaavalla tavalla taikka julkaista, välittää tai saattaa Aineistoa muutoin yleisön saataviin tekijää loukkaavassa muodossa tai yhteydessä. 

Freelancerilla on Yhtiön ja sen konserniyhtiöiden kanssa rinnakkainen oikeus käyttää Aineistoa omissa näyttelyissään tai yhteisnäyttelyissä, työnsä portfoliotyyppisessä markkinoinnissa sekä ei-kaupallisissa kokoomateoksissaan. 

Freelancer vakuuttaa tutustuneensa näihin ehtoihin ja ymmärtävänsä, että sen tällä sopimuksella Yhtiölle ja sen konserniyhtiöille luovuttamat oikeudet Aineistoon kattavat myös sellaiset tulevat Aineiston käyttömuodot ja -tekniikat sekä aineiston jakelukanavat ja tallennusalustat (kuten esimerkiksi lehdet, kirjat, erilliset tietokannat, digitaaliset tallenteet, on-line-ja mobiiliyhteydet ym. nykyiset ja tulevat käyttömuodot ja -tekniikat, jakelukanavat ja tallennusalustat), joita ei vielä sopimuksen allekirjoitushetkellä voida yksilöidä ja jotka syntyvät esimerkiksi kansainvälisen tai kansallisen tekijänoikeussopimuksen tai -lainsäädännön tai oikeuskäytännön muuttumisen tai teknologian kehittymisen seurauksena.

4. Freelancerin oikeudet ja velvollisuudet

Freelancer vastaa siitä, että hänellä on valtuudet myöntää edellä kohdassa 3 tarkoitetut oikeudet Yhtiölle ja sen konserniyhtiöille. Freelancer vastaa lisäksi siitä, että hän on hankkinut haastateltavilta ja valokuvattavilta kaikki Aineistoon sisältyvien haastattelujen ja/tai kuvien tämän sopimuksen mukaiseen käyttöön ja luovutukseen liittyvät asianmukaiset luvat ja suostumukset, sikäli kuin se on objektiivisesti arvioiden mahdollista. 

Freelancerin tulee, sikäli kuin se on objektiivisesti arvioiden mahdollista, informoida etukäteen haastateltavaa tai valokuvattavaa Yhtiön ja sen konserniyhtiöiden tämän sopimuksen mukaisista oikeuksista Aineistoon (mukaan lukien se, että Aineistoa voidaan käyttää Sanoma-konsernin laajuisesti sekä luovuttaa edelleen käytettäväksi). Mikäli haastateltava tai valokuvattava haluaa rajoittaa Aineiston käyttöä tämän sopimuksen mukaisesta käytöstä, tulee Freelancerin informoida tästä Yhtiötä ennen Aineiston luovuttamista. 

Freelancer vastaa Yhtiölle ja sen konserniyhtiöille edellä tarkoitettujen velvollisuuksiensa rikkomiseen perustuvista kolmansien osapuolten vaatimista korvauksista ja niihin liittyvistä oikeudenkäyntikuluista sekä muista kustannuksista, mikäli Freelancer on rikkonut velvoitteitaan tahallisesti tai huolimattomaila menettelyllä. 

Freelancer tiedostaa, että Freelancer voi osaltaan olla vastuussa Aineiston sisällön julkaisemiseen perustuvista rikoksista, kuten kunnian ja yksityisyyden loukkaamisista. Freelancer vastaa Yhtiölle ja sen konserniyhtiöille näiden Freelancerin puolesta suorittamista korvauksista kalmansille osapuolille sekä niihin liittyvistä oikeudenkäyntikuluista ja muista kustannuksista, mikäli ne perustuvat Freelancerin tahalliseen tai huolimattomaan menettelyyn.

Freelancerilla on oikeus vapaasti valita aiheensa.

Freelancerilla on oikeus avustaa muita lehtiä tai toimeksiantajia.

Yhtiö ei osoita Freelancerille työvälineitä tai -tiloja.

Freelancer vastaa itse asianmukaisen yrittäjäeläkkeen/vapautuksen hankkimisesta, jos toiminnan laajuus sitä edellyttää.

5. Muut ehdot

Yhtiöllä on oikeus siirtää tämä sopimus Sanoma-konsernin sisäisesti sekä liiketoimintakaupan tai muun yritysjärjestelyn yhteydessä.

Lisätietoja:________

Nämä ehdot koskevat kaikkea allekirjoittaneiden välillä sovittavaa freelancer-toimintaa, ellei toisin ole erikseen sovittu.

6. Allekirjoitukset

__/__20__

Sanoma Magazines Finland Oy PL 100
00040 Sanoma Magazines V-tunnus 1615110-2

Freelancer

====================================================================

Varsinainen sopimus loppui tähän. Seuraa SMF:n selittelyä asian tiimoilta. Siinä mainitut "toimituksen kanssa sovitut pelisäännöt" ovat riitatilanteessa kuvaajan vastuulla, jos ne ovat ristiriidassa yo. sopimuksen kanssa. Kaikkiin poikkeustilanteisiin pitää saada allekirjoitus henkilöltä, jolla on todellinen oikeus tehdä sopimuksia SMF:n puolesta.

Sanoma Magazines Finlandin uutta freelancer-sopimusta koskeva ohjeistus

Tämän ohjelstuksen tarkoitus on tarjota Freelancereille lisätietoa ja täsmennyksiä eräisiin Sanoma Magazinesin uuden freelancer-sopimuksen ehtoihin liittyen. Sanoma Magazlnes soveltaa tämän ohjeistuksen sisältöä freelancer-sopimuksiinsa.

Freelancerin oikeudet toimeksiannon yhteydessä ottamllnsa rinnakkaiskuviin

Sopimuksen mukaan Freelancerilla ei ole ilman Sanoma Magazinesin etukäteistä suostumusta oikeutta käyttää yhtiölle tekemänsä kuvauksen yhteydessä ottamiaan, Aineistoon sisältymättömiä kuvia muutoin kuin yksityisiin, ei-kaupallisiin tarkoituksiinsa.

Mainittu alan tapaa vastaava ehto koskee sovittuun toimeksiantoon liittyviä kuvia, jotka Freelancer on ottanut Sanoma Magazinesille tekemäitään kuvauskeikalla mutta joita Sanoma Magazines ei ole ostanut Freelancerilta. Freelancerilla on oikeus käyttää tällaisia kuvia yksityisiin tarkoituksiinsa sekä osallistua kuvilla esim. valokuvakilpailuihin. Freelancerilla on myös oikeus käyttää tällaisia kuvia omissa näyttelyissään tai yhteisnäyttelyissä, työnsä portfoliotyyppisessä markkinoinnissa sekä ei- kaupallisissa kokoomateoksissaan. Sanoma Magazines myöntää tällä ohjeistuksella Freelancerille lisäksi oikeuden myydä tai luovuttaa maksutta tässä tarkoitettuja kuvia käyttötarkoituksiin, jotka eivät kilpaile Sanoma-konsernin kanssa.

Sanoma Magazines kehottaa Freelancereita sopimaan toimituksen kanssa kuvien käyttöä koskevista pelisäännöistä ja yksityiskohdista.

Freelancer vastaa rinnakkaiskuvien omasta käytöstään itse.

Freelancerin rinnakkaiset oikeudet Sanoma Magazinesin ostamaan Aineistoon

Edellisessä kappaleessa kuvattujen oikeuksien lisäksi Freelancerilla on rinnakkaisia käyttöoikeuksia Sanoma Magazinesin ostamaan Aineistoon.

Lakiin perustuvan yksityisen käytön lisäksi Freelancerilla on ilman Sanoma Magazinesin erillistä suostumusta oikeus käyttää Aineistoa omissa näyttelyissään tai yhteisnäyttelyissä, työnsä portfollotyypplsessä markkinoinnissa sekä ei-kaupallisissa kokoomateokslssaan. Sanoma Magazines pitää sopimuksen tarkoittamana ei-kaupallisena kokoomateoksena esim. omakustannetta sekä tietylle rajatulle piirille, kuten yhdistyksen jäsenille, levitettäväksi tarkoitettuja teoksia. Mikäli Freelancer haluaa käyttää Aineistoa muihin tarkoituksiin, hänen tulee kysyä käyttöön Sanoma Magazlnesin etukäteinen suostumus. Sanoma Magazines ei tule ilman perusteltua, esim. kilpailutilanteeseen liittyvää syytä epäämään suostumustaan.

Freelancer vastaa Aineiston omasta käytöstään itse.

Sanoma Magazinesin oikeus muuttaa Freelancerilta hankkimaansa Aineistoa

Muuttamisoikeuden perusteella Sanoma Magazinesilla on mm. oikeus hyvän tavan mukaisesti lyhentää, muokata ja muuten editoida Aineistoa.

Freelancerille Aineistoon jäävät moraaliset oikeudet rajaavat merkittävästi Sanoma Magazinesin muuttamisoikeutta. Sanoma Magazines ei saa muuttaa Aineistoa Freelancerin arvoa loukkaavalla tavalla eikä julkaista, välittää tai saattaa Aineistoa muutoin yleisön saataviin Freelanceria loukkaavassa muodossa tai yhteydessä. Epäasiallisten muutosten tai lisäysten tekeminen taikka Aineiston esittäminen epäasiallisessa kontekstissa ei luonnollisestikaan ole luvallista.

Sanoma Magazinesin muuttamisoikeus ei myöskään tarkoita sitä, että Freelancer vastaisi koimaosille osapuolille Sanoma Magazinesin Aineistoon tekemistä muokkauksista. Mikäli Sanoma Magazines muokkaa Aineistoa siten, että muokkaus johtaa kolmannen osapuolen oikeuksien (esim. kunnia, yksityisyys tai tekijänoikeudet) loukkaamiseen, Freelancer ei sopimuksen perusteella vastaa tähän IIittyvistä vaatimukslsta.

Freelancerln vastuut ja velvollisuudet

Sopimuksen tarkoituksena ei ole lisätä Freelancerin juridista vastuuta verrattuna Sanoma Magazinesin alempaan sopimusmalliin.

Kuten aikaisemminkin, Freelancer vastaa siitä, että hän on itse luonut Sanoma Magazinesille myymänsä Aineiston.

Freelancer vastaa lisäksi siitä, että hänellä on tarvittavat luvat ja suostumukset haastateltavalta tai valokuvattavalta Aineiston käyttämiseen freelancer-sopimuksen mukaisesti. Sopimus ei muuta vallitsevaa tilannetta myöskään tältä osin.

Freelancerin tulee tehdä sopimuksessa tarkoitettu - myös Journalistin ohjeisiin perustuva - haastateltavan ja valokuvattavan informointi silloin kuin se on objektiivisesti arvioiden mahdollista. Sanoma Magazines katsoo, että informointia ei ole objektiivisesti arvioiden mahdollista tehdä muun ohella kuvattaessa yleisöä tai suurta ihmisjoukkoa taikka tehtäessä katugallupia tai muuta luonteeltaan nopeatempoista haastattelua tai kuvausta. Informointi on sen sijaan mahdollista tehdä varsinkin erikseen sovituissa haastattelutilaisuuksissa, joissa ei ole läsnä muita tiedotusvälineitä.

Helpottaakseen Freelancerin työtä Sanoma Magazines ohjeistaa työsuhteisia toimittajiaan hoitamaan haastateltavien ja kuvattavien informoinnin tilanteessa, jossa jutun tekemisessä ovat mukana sekä työsuhteinen toimittaja että freelancer-kuvaaja. Freelancerilla ei siten ole näissä tilanteissa sopimuksenmukaista informointivelvoitetta edes silloin, kun informointi olisi objektiivisesti arvioiden mahdollista.

Perustelluissa tilanteissa Freelancer voi sopia toimituksen kanssa Aineiston käytön rajaamisesta vain tiettyyn mediaan tai medioihin jo ennen toimeksiannon suorittamista. Tämä on perusteltua erityisesti arkaluonteisia aiheita käsittelevissä haastatteluissa. Rajauksesta sopiminen on suositeltavaa tehdä kirjallisesti, esim. sähköpostitse.

Freelancer vastaa sopimuksen perusteella edellä esitetyissä puitteissa siitä, että Sanoma Magazinesilla on oikeus käyttää ostamiaan kuvia brändiensä markkinoinnissa. Tältä osin on syytä korostaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella henkilöllä ei ole oikeutta rajoittaa kuvansa käyttöä lehden tai sen sisällön markkinoinnissa.

Niissä tilanteissa, joissa Freelancerin tulee edellä todettu huomioiden informoida haastateltavaa tai kuvattavaa Sanoma Magazinesin sopimuksen mukaisista käyttöoikeuksista Aineistoon, hänen tulee saattaa mahdolliset haastateltavan tai kuvan kohteen esittämät käyttörajoitukset Sanoma Magazinesin tietoon viimeistään Aineiston luovuttamisen yhteydessä. Freelancerilla ei ole oikeutta automaattisesti ilmoittaa Sanoma Magazinesille rajoitetusta käyttöoikeudesta.

Voimassaolevan lainsäädännön perusteella haastateltavana tai kuvattavalla ei ole oikeutta määrätä etukäteen haastattelun tai kuvan julkaisuyhteyttä, kun kyse ei ole markkinointikäytöstä. Kun lisäksi huomioidaan edellä markkinointikäytöstä todettu sekä se, että Freelancer ei ole sopimuksen perusteella vastuussa Sanoma Magazinesln Aineistoon tekemistä muokkauksista johtuvista kolmansien osapuolten oikeuksien loukkauksista, tavanomaisella huolellisuudella työnsä hoitavan Freelancerin vastuu on Sanoma Magazinesin sopimuksen perusteella käytännössä varsin teoreettinen.

Lisätietoa Sanoma Magazinesin uudesta freelancer-sopimuksesta

Miksi freelancer-sopimukset uudistetaan?

Mediankulutus on teknisen kehityksen myötä siirtynyt yhä enenevässä määrin painetusta mediasta digitaalisiin jakelukanaviin, kuten verkkoon tai mobiililaitteisiin, joista lukija voi hakea halumaansa sisältöä milloin ja lähestulkoon missä tahansa. Tämän kehityksen myötä myös aikakauslehtien pitää laajentaa läsnäoloaan painetuista tuotteista digitaalisiin kanaviin.

Digitaalisuuden myötä perinteiset mediayhtiöt ovat joutuneet aivan uudenlaiseen, monin paikoin jopa globaaliin kilpailuun sekä lukijoista että mainostajista. Vuoden 2012 alussa voimaan astuvan lehtitilausten arvonlisäveron vaikutukset todennäköisesti edelleen kiihdyttävät mediankäytön muutoksia.

Aiemmin käyttämämme freelancer-sopimukset on tehty painettujen lehtien ja yksittäisten brändien tarpeista lähtien. Tämä malli ei enää toimi. Voidaksemme palvella lukijoitamme meidän pitää pystyä käyttämään aineistojamme joustavasti ja kustannustehokkaasti eri kanavissa ja uusin yhteistyömallein.

Lisäksi erilaisia sopimusmalleja on ollut useita. Se on johtanut hajanaiseen tilanteeseen sisältöjen oikeuksien hallinnan suhteen. Siirtymällä mahdollisimman yhtenäiseen sopimusmalliin voimme tehokkaasti ja järjestelmällisesti suojautua myös freelancereiden tuottaman aineiston oikeudetonta ja epäasiallista käyttöä vastaan.

Mikä on uuden sopimusmallin keskeisin muutos?

Uusi sopimus antaa Sanoma Magazinesille kertakorvausta vastaan oikeuden käyttää freelancereilta ostamiaan aineistoja aiempaa monipuolisemmin eri jakelukanavissa ja Sanoma-konsernin sisällä samoin kuin muuttaa niitä hyvän tavan mukaisesti ja edelleenluovuttaa aineistojen käyttöoikeuksia tarpeen mukaan.

Mitä tarkoittaa edelleenluovutus- ja muuttamisoikeus?

Edelleenluovutusoikeuden perusteella Sanoma Magazinesilla on oikeus luovuttaa kolmannelle osapuolelle tekijäitä hankkimansa, aineistoa koskeva kappaleen valmistusoikeus sekä oikeus saattaa aineisto yleisön saataville esim. julkaisemalla tai välittämällä. Ilman edelleenluovutusoikeudesta sopimista tällaista oikeutta ei olisi. Sanoma Magazines tarvitsee aineiston edelleenluovutusoikeuden mm. voidakseen ilman tulkinnanvaraa tarjota näköislehtiään ja muita tuotteitaan asiakkaille kolmansien osapuolten ylläpitämien jakelukanavien kautta sekä kehittääkseen uusia tuotteita Sanoma-konsernin puitteissa.

Muuttamisoikeuden perusteella Sanoma Magazinesilla on mm. oikeus lyhentää, muokata ja muuten editoida aineistoa saattaakseen sen julkaisukelpoiseksi. Sanoma Magazines tarvitsee aineiston hyvän tavan mukaisen muuttamisoikeuden mm. voidakseen muokata aineistoa vastaamaan kunkin jakelukanavan ja käyttötarkoituksen erityisvaatimuksia. Luovuttamalla muuttamisoikeutensa freelancer ei luovu moraalisista oikeuksistaan, joten epäasiallisten muutosten, lisäysten jne. tekeminen aineistoon ei ole jatkossakaan luvallista.

Mitä tarkoittavat freelancerille jäävät moraaliset oikeudet?

Vaikka freelancer luovuttaakin Sanoma Magazinesille kaikki taloudelliset, edelleenluovutus- ja muuttamisoikeudet aineistoonsa, moraaliset oikeudet jäävät hänelle. Tämä tarkoittaa sitä, että Sanoma Magazinesin ja muiden aineiston käyttäjien on ilmoitettava tekijä eli freelancer hyvän tavan mukaisesti aineistoa käytettäessä. Aineistoa ei myöskään saa muuttaa freelancerin arvoa loukkaavana tavalla. Aineistoa ei myöskään saa julkaista, välittää tai saattaa muutoin yleisön saataviin freelanceria loukkaavassa muodossa tai yhteydessä.

Mitkä ovat freelancerin vastuut ja velvollisuudet?

Uuden sopimusmallin tarkoitus ei ole muuttaa vastuunjakoa toimituksen ja freelancerin välillä. Freelancer on vastuussa siitä, että hänellä on asianmukaiset oikeudet luovuttamaansa aineistoon

sekä tarvittavat luvat ja suostumukset haastateltavalta tai valokuvattavalta aineiston käyttämiseen avustusehtojen mukaisesti.

Freelancerin tulee informoida haastateltavaa tai valokuvattavaa etukäteen siitä, että aineistoa voidaan käyttää freelancer-sopimuksen ehtojen mukaisesti. Mikäli haastateltava tai valokuvattava haluaa rajoittaa haastattelun tai kuvan käyttöä, freelancerin tulee informoida tästä lehteä ennen aineiston luovuttamista. Tämä on luonnollista, sillä lähtökohtaisesti ainoastaan freelancerilla on mahdollisuus saada tietoonsa mahdolliset käyttörajoitukset. Vaatimus tukee myös journalistin ohjeiden noudattamista.

Vaikuttaako sopimusuudistus freelancer-työn korvaustasoon?

Korvaustaso sovitaan tapauskohtaisesti Sanoma Magazinesin ja freelancerin välillä kuten aiemminkin. ·

Digitaalinen teknologia ei juurikaan synnytä uusia yleisöjä, vaan lähinnä rinnakkaisia sisältöjen käyttömuotoja. Siten se vähentää perinteisen median käyttöä ja ansaintamahdollisuuksia. Saman yleisön tavoittaminen vaatii sisällön esittämistä monissa eri kanavissa ja edellyttää siten aiempaa laajempia käyttöoikeuksia aineistoon.

Sisältöjen esittäminen joustavasti ja kustannustehokkaasti eri kanavissa on kustantajalle menestyksen edellytys. Ilman tätä mahdollisuutta kykymme hankkia aineistoa freelancereilta rajoittuu nykyisestä.

Mitä tapahtuu freelancerin aiemmin Iuomaiie sisällölle ja niihin kohdistuville oikeuksille?

Uudella sopimuksella ei muuteta aiemmin luodun aineiston oikeuksia. Uudet freelancer-sopimukset koskevat ainoastaan niiden allekirjoittamisen jälkeen hankittavaa aineistoa.

Mistä saa lisätietoja uuteen sopimusmalliin liittyen?

Lisätietoja uudesta sopimusmallista saa Sanoma Magazinesin päätoimittajilta.

Mitä allekirjoitetulle sopimukselle tulee tehdä?

Allekirjoitettu sopimus pyydetään palauttamaan 14.2.2012 mennessä oheisessa palautuskuoressa. 

Mot - Voidellut koulukuvat

YLE TV1 esitti maanantaina 14.2. ajankohtaisen dokumentin koulukuvauksiin liittyvästä koulujen ja valtion virkamiesten (rehtoreiden) voitelusta, joka näyttäisi näin maallikon näkökulmasta lähinnä lahjonnalta.

Dokumentissa tuotiin hyvin esiin miten koulukuvamarkkinaa hallitsevat Seppälän Koulukuvat Oy ja Kuvaverkko Oy maksavat kouluille viisi, jopa kahdeksan euroa per oppilas voitelurahaa saadakseen koulun kanssa sopimuksen oppilaskuvauksista. Osa rahasta menee koulujen stipendirahastoihin mutta merkittävältä osin raha menee henkilökohtaisiin lahjuksiin rehtoreille, opettajille ja/tai oppilaskunnan johdolle. Rahan lisäksi mainitut yritykset lahjovat näitä tahoja ilmaisilla tuotteilla, tavaralla sekä syöttämisellä ja juottamisella. Koulujen lisäksi systeemiin kuuluvat päiväkodit sekä sekalainen joukko erilaisia kerhoja ja urheiluseuroja.

Nostan hattua toimittaja Martti Backmanille! Vihdoinkin tuodaan julkisuuteen tämä valokuva-alalla tiedetty mutta vaiettu maan tapa. Vihdoinkin näytetään miten systemaattinen ja mätä käytäntö kouluissa rehottaa. Opettajat ja rehtorit ovat virkasuhteessa, sinä ja minä veronmaksajina maksamme heidän palkkansa. Me maksamme myös koulujen opetuksen, koko sen toiminnan. Miksi sallimme kouluissa harjoitettavan likaisen bisneksen, jossa virkamiehet aivan ilmeisesti rikkovat lakia?

Me suomalaiset ylpeilemme maamme virkamieskunnan puhtaudella: täällä kansalainen saa virkamiehiltä tasavertaisen kohtelun. Paitsi, että kouluissa on otettu käytäntöön kynnysraha ja lahjus. Osassa kouluista rehtorit lisäksi opettavat oppilaat hoitamaan kynnysrahabisnestä. Kenen mielestä tällainen rehtori on virkansa arvoinen?

Dokumentissa tuotiin hyvin esiin miten paikallinen kuvaamo ei saa sopimusta aikaan koulun kanssa vaikka tarjoaa kuvausta selvästi halvemmalla kuin mainitut voitelurahaa tarjoavat valtakunnalliset yritykset. Rikkovatko koulut myös kilpailu- ja valtion hankintalainsäädäntöä?

Moraalisten ongelmien lisäksi vääristynyt kilpailu aiheuttaa ongelmia muualla. Koulukuvien maksumiehinä ovat lasten vanhemmat, kuten kaikki hyvin tietävät. Kouluille maksettu voiteluraha ja rehtorin saama tavaralahja eivät suinkaan ole vastikkeetonta hyvää heille vaan firmat kyllä perivät kulunsa pois. Kahdeksan euroa tällaisia kuluja nostaa oppilaan kuvatilauksen hintaa enemmän kuin kymmenellä eurolla. Kuvatilausten hinnat ovat siis todella suolaisia. Miksi vanhemmat sietävät tällaista? 

Koulukuvauksissa nämä valtakunnalliset yritykset käyttävät käytännössä ammattitaidotonta henkilökuntaa. Perusvaatimus on ajokortti. Heidät on pikakoulutettu asettamaan valot näin luokkakuvaan, näin ryhmäkuvaan ja näin yksilökuvaan. Aukko ja aika näin ja tuosta painat nappia. Mitään muuta he eivät valokuvauksesta tiedä. Näille "valokuvaajille" maksetaan niin vähän kuin mahdollista, koska he ovat milloin tahansa vaihdettavia koneiston rattaita. Ammattitaidottomuus loistaa näkemistäni koulukuvista. Se ei kuitenkaan näytä häiritsevän rehtoreita. Lasten vanhemmilla ei ole mahdollisuutta valittaa, heille jää vain lasten taholta tuleva paine ostaa kuvia.

Toinen kärsijä on paikallinen ammattikuvaaja, joka osaisi ottaa paremmat kuvat halvemmalla hinnalla. Hän vain ei ole ammattilainen voitelubisneksessä ja häviää sen vuoksi. Näiden valtakunnallisten koulukuvayritysten todellinen osaaminen nimittäin on juuri myyntipuolella, joka kohdistuu ensiksi rehtoriin ja sitten mahdollisimman kattavalla rihkamatuotteistuksella lapseen. Täällä jyllää kapitalismi raaimmillaan. Pidäkkeitä ei näytä olevan.

Kolmas häviäjä on maaseudun ihminen. Valokuvaamot keskittyvät tätä menoa suurimpiin kaupunkeihin. Montako sataa kilometriä haluat ajaa rippikuvaan?

Olenkin ihmetellyt valokuvajärjestöjen, erityisesti juuri näitä paikallisia valokuvaamoja edustavan Suomen Ammattivalokuvaajat ry:n näkymättömyyttä asiassa. Juuri sen tulisi ajaa jäsenistönsä etuja vääristynyttä kilpailua vastaan. Onko tärkein syy vaikenemiseen sillä suunnalla Kuvaverkko Oy:n 17 jäsenyritystä, jotka lienevät kaikki vaikuttavia tekijöitä myös Ammattivalokuvaajat ry:ssä? Nämä 17 isompien kaupunkien valokuvayritystä ovat läänittäneet Suomen keskenään ja hallitsevat puolta Suomen koulukuvista.

Toinen ihmettelyn kohde on Finnfoto, joka ei tässäkään asiassa ole tehnyt yhtään mitään. Valokuva-ala näivettyy ja muuttuu korporaatioiden ja ammattitaidottomuuden temmellyskentäksi.

Kolmas ihmettelyn kohde on jälleen Opetushallitus, joka tässäkin asiassa on valinnut puolekseen korporaatiot rehtorien yhdistyksen lobbaamana oppilaan edun sijaan.

Olen innokas vapaan kilpailun kannattaja ja sellaisesta mahdollisuudesta itsekin alalla hyötynyt. Vapaa kilpailu olkoon kuitenkin vapaata, palveluun, tuotteeseen ja hintaan perustuvaa, ei korruptiolla voitettua.

-p-

Ajatuksia fotojournalismista

Blogini Potkastudios Oy:n liiketoiminnan lopettamisesta herätti, lähinnä Jore Puusan taholta, keskustelua fotojournalismista. Tyssäsin sen keskustelun lyhyeen, koska sillä ei silloin ollut mitään tekemistä itse aiheen kassa. Samassa lupasin palata aiheeseen fotojournalismi, tässä lunastan lupaukseni.

Fotojournalismi on kuollut. Valokuvaan, still-kuvaan, perustuva fotojournalismi on kuollut. Tämä ei ole toive, ei pelko, ei valitus, ei julistus, se on tosiasian toteaminen. Tämä ei myöskään liity alan yleiseen itkuun: amatöörit syövät ammattilaisen leivän. En ole ollut koskaan fotojournalisti, amatööri ei ole koskaan syönyt leipääni, en ole osallinen mihinkään tuohon. Katson fotojournalismia osana valokuvauksen kenttää, sivusta, ilman suuria intohimoja. Totta kai olen enemmän kuin surullinen, että television tulosta alkanut fotojournalismin tukahtuminen on jatkunut neljä vuosikymmentä ilman käännettä parempaan ja päätynyt lopulta potilaan näivettymiseen. Minä en voi asialle mitään enkä tiedä yhtäkään tahoa, jolla olisi kyvyn lisäksi halu - tai päinvastoin - puhaltaa uusi elämä photojournalismiin. W. Eugene Smith, Caj Bremer... kerran vahvana elänyt perinne kertoa koskettavia tarinoita valokuvin on kadonnut.

Kolme viimeksi kulunutta vuotta ovat olleet valokuvauksen kriisivuosia. Kirjoitan valokuvauksesta tässä ammattilaisen välineenä. Finanssikriisi, lama, koko länsimaisen sanomalehdistön eloonjäämistaistelu ovat johtaneet siihen, että mitään ei enää tuoteta. Tuottamisella tarkoitan tässä photojournalismiin kuuluvaa kokonaisuutta: aihetutkimuksen tekeminen, kuvauksen valmistelu, edellisiin liittyvät yhteydenotot ja haastattelut, itse kuvaaminen, analysointi ja editointi kuvauksen jälkeen, kuvan ja tekstin muodostaman kokonaisuuden rakentaminen. Tätä ei enää tehdä. Meillä on flat rate, kiinteä hinta. Isot uutistoimistot ostavat free-lancereilta kiinteään hintaan kaikilla oikeuksilla. Tuottaminen on mahdotonta, koska sitä ei osteta. Suomessakin journalistit käyvät toivotonta taistelua kiinteää hintaa vastaan. Näin kirjoittaessani asetun alttiiksi syytöksille, mutta ei, en toivo sitä, en ole Hesarin puolella. Olen riittävän monta kertaa nähnyt miten kuvaajat toimivat laumana. Se lauma on tänään isompi, villimpi ja vapaampi toimimaan omia etujaan vastaan kuin koskaan ennen.

Valokuvasta on sanottu, että se on maailman demokraattisin taidemuoto, riittää, että osaat painaa nappia. Digikameroiden myötä napinpainajia on enemmän kuin koskaan ennen. Kuvaa on enemmän kuin koskaan ennen. Kameran omistaminen ei kuitenkaan tuo mukanaan taitoa kertoa tarinaa, kykyä rakentaa kuvilla kokonaisuutta. Näemme täysin strukturoimattomia ”kuvakertomuksia”, joissa kuvat esittävät kyllä tapahtunutta mutta eivät kerro asiasta se enempää kuin, että talo on sortunut, ihminen kuollut. Miksi talo oli sortuvaa laatua, miksi ihminen asui siinä? Kuvat eivät vastaa, niiden funktio on vain olla, koska pelkkä teksti näyttää tylsältä. Kukaan ei ala lukemaan pelkkää tekstisivua. Ja onhan se myös uskottavampaa, nähdä talon sortuneen ja ihmisen kuolleen kuin vain lukea se.

Haiti. Montako pohjois-amerikkalaista sanomalehteä lähetti valokuvaajia tekemään juttua maanjäristyksestä? Kaksi. Luit oikein, kaksi: New York Times ja Washington Post. Kumpikin yhden kuvaajan. Montako erikseen tilattua (takuu kuvien käytöstä) kuvaajaa lähetti pelkästään CNN.com? Viisi. Sanomalehdet eivät enää tuota fotojournalismia, se on kuollut, ei lähetetä kuvaajia TEKEMÄÄN juttua. Mutta huomaa, noita viittä CNN-kuvaajaa ei lähettänyt koko emoyhtiö CNN vaan jo pelkästään webbisivusto CNN.com. He eivät tee fotojournalismia mutta he uskovat edelleen valokuvan voimaan. Valokuva sortuneesta talosta ja sieltä vedetystä verta vuotavasta ihmisestä pysäyttää paremmin kuin videopätkä. Valokuvassa on todistusvoimaa, sekä netissä että televisiossa. Myöhemmin myös muutamat aikakauslehdet lähettivät kuvaajia Haitiin, mutta se ei muuta kuvaa, jos tällainen ilmaisu sallitaan. Päin vastoin se vahvistaa, koska kuvaajille tarjottiin flat rate kansainvälisestä julkaisusta. Aikakauslehti siis myy tilaamansa kuvat eteenpäin Pariisiin, Kairoon, Dubaihin, Singaporeen, Shanghaihin, Tokioon. Aiemmin mahdollisuus siihen jäi kuvaajalle, ei enää.

Kaikki valokuvien (ja videoiden) käyttäjät ja välittäjät elävät tänään yltäkylläisyydessä, kuvia on tarjolla ja niitä on helppo ostaa. Ostetaan valmista kuvaa, yksi sieltä, toinen täältä - ja jos kuvaa ei muuten löydy, sellainen on saatavissa lukijan kuvana, tikkarin hinnalla mutta kaikilla oikeuksilla. Näillä satunnaisesti syntyneillä ja poimituilla otoksilla kuvitetaan teksti lehdessä tai webbisivustolla.. Ja jälkimmäisessähän voit lisäksi klikata sitä videota. Kokeilepa kuinka monta webbisivustoa täytyy kahlata läpi ennen kuin löytyy yksi ajankohtaisartikkeli, jossa teksti, kuva ja video muodostavat yhden selkeästi suunnitellun kokonaisuuden. 

Tämä on todellisuus, jossa elämme lehtien ja webbisivustojen lukijoina. Meitä aliarvioidaan ja me hyväksymme sen, koska emme ole valmiita maksamaan tarpeeksi - tai liian usein yhtään mitään. Kuluttajasuoja on lähes kadonnut, koska kuvien syntytapa ja jälkikäsittely jäävät liian usein hämärän peittoon. Me katsomme ja tulemme vaikutetuiksi ilman, että kukaan takaa vaikuttamisen rehellisyyttä, kuvien ja tapahtumien välisen yhteyden aitoutta.

Olen aina halunnut nähdä muutoksessa, murroksessa, jopa epäonnistuneessa keississä mahdollisuuden. Niin tässäkin. Mielestäni valokuvaajien on syytä lopettaa valitus. Tässä tilanteessa on mahdollisuus, sillä hyvä valokuvaaja on valmiimpi tekemään hyvää videota kuin päin vastoin. Todella harvoin näkee videokuvaajan ottamia hyviä valokuvia. Webbisivut on menetetty, mutta esiin on nousemassa uusi media: tabletit iPad etunenässä. Avoimen, ilmaisen netin sulkemiseen ilmestyi kustantajien odottama, oikeastaan suorastaan rukoilema keino. Samalla kuluttaja saa uuden mahdollisuuden äänestää hyvän sisällön puolesta. Ikävä kyllä se on tehtävä jälleen kerran omalla rahalla. 

Valokuvaajien on syytä unohtaa still-kuvaan pohjautuva ajattelu, uusi ajattelu kulkee multimedian kautta. Valokuva, video, teksti ja ääni (puhe, musiikki, efektit) muodostavat yhdessä voittavan kokonaisuuden. Se on tämän päivän fotojournalismia. Kun sitä vähääkään vanhaa ei osteta, se kannattaa unohtaa, koska tarjolla on mahdollisuus myydä uutta ja erilaista, enemmän ja kalliimmalla. Mutta tarjous on voimassa vain nopeimmille, tylyksi käynyt markkina ei muutu pehmeämmäksi.

-p-

3 viikkoa jälkeen Potkastudiosin, miksi?

Kolme viikkoa on kulunut Potkastudiosin kuvaustoiminnan lopettamisesta. Myöhemmin edessä on vielä firman lopullinen alas ajaminen, kunhan kaikki käytännön asiat on selvitelty.

Minulta on kysytty nyt niin monen monta kertaa: Miksi? Miksi Potkastudios lopetti toimintansa? Parasta on kai vastata täälläkin jotain. Omasta näkökulmastani syyt voitaisiin jakaa neljään ryhmään: Minä, firma, kilpailu ja toimintaympäristö. Monin osin nämä tietysti liittyvät toisiinsa.

Jos aloitan itsestäni, haluan mennä lähtökohtaan. Potkastudios (alun perin nimellä Studio Pekka Potka) syntyi halustani kuvata. Kaupallinen kuvaus, mainoskuvaus sopi minulle hyvin. Pidin siitä, samaa olisin voinut tehdä ihan pelkästään omaksi ilokseni. Nousevan uran huippuhetket minulle mainoskuvaajana olivat 1990-luvun lopussa ja vielä 2000-luvun ensimmäisinä vuosina. Huippu-AD:t olivat sisäistäneet kuvankäsittelyn mahdollisuudet ja yritykset satsasivat printtimainontaan. Oli hienoa tehdä sen hetken huippukuvaa. Muutos siitä eteenpäin huonompaan oli varsin dramaattinen, koska mainosalalle iski "minilama", noin 2002-2003. Rahaa ei yhtäkkiä ollutkaan samalla tavalla mutta AD:n ego vaati edelleen samanlaista kuvaa. Sen yhtälön kanssa vääntäminen oli ikävää. Samaan aikaan käsitellyn kuvan trendi oli tarttunut kakkosrivin tilaajiin, joilla käsitys kuvankäsittelyn mahdollisuuksista suhteessa sen vaatimaan työaikaan oli vähintäänkin hämärä. Potkastudiosiinkin tuli työtilauksia, joilla ei ollut mitään toteutumisen mahdollisuuksia. Riitti, että katsoi leiskan vaatimuksia ja mainostoimiston asiakkaan nimeä. Sitten, kun näki kyseisen ilmoituksen lehdessä, muulla kuvattuna ja käsiteltynä, sitä saattoi katsoa joko ylimielisesti halveksien tai huolestuneena - bisnespohja ja ammattilaisuus oli murenemassa. 

Viimeinen osoitus itselleni oli Pekka Potkan maineen vangiksi joutuminen. Oli myöhäissyksy 2004 ja tein siihen aikaan tyypillistä työtä: tiukka budjetti ja huippu-AD:n ego olivat karkeassa ristiriidassa keskenään. Tämä on sellaista epäammattimaisuutta, jota en ole koskaan ymmärtänyt mainostoimistojen suunnalta. Mutta senkin olisi vielä sietänyt, ja tein työtä parhaan osaamiseni mukaan liikaa kelloon tuijottamatta. Stoppi tuli, kun AD yhtäkkiä ilmoitti, että kuvissa ei ollut Pekka Potka -tyyliä!!! Haloo? No, ongelma ratkesi vasta, kun AD oli itse, omakätisesti käsitellyt kuviin leiskanomaisesti Pekka Potka -tyylin. Minä sitten kopion saman hires-kuviin, homma tehty, mutta kukaan ei tosiaankaan ollut iloinen eikä tyytyväinen. Tämä ei tietenkään ollut Potkastudiosin lopettamisen syy sinänsä mutta välillisesti kylläkin, koska sen jälkeen en enää kuvannut toimeksiantoja kuin valikoiden ja satunnaisesti. Mitta ja jaksaminen oli tullut täyteen.

Potkastudiosiin luomani konsepti toimi samaan aikaan ja vielä eteenpäinkin hyvin, ja esimerkiksi vuosi 2007 oli nyt jo 15 hengen yrityksellä joka suhteessa huippuvuosi. Minulla henkisesti ei, sillä nyt olin kokopäiväinen toimitusjohtaja. Kävin töissä ja tein aivan eri työtä kuin alun perin halusin. Sitten tuli lama ja Potkastudios sukelsi mainostoimistojen mukana. Kriisin ensimmäinen vaihe sinänsä voitettiin nopealla sopeuttamisella: yksi kolmasosa henkilöstöstä ulos. Vaikeampi asia oli jäljelle jääneen henkilökunnan sopeutuminen vallitsevaan tilanteeseen. Kuvaajat eivät henkisesti hyväksyneet uutta järjestystä. He halusivat edelleen tehdä töitä mainostoimistoille, ei vähäisemmiksi koettuja töitä yrityksille, katalogeista puhumattakaan. Tässä tosin oli kaksi selkeää poikkeusta: Laura Riihelä ja Katri Pyynönen (nyk. Kapanen), joilla oikeasti on synnynnäinen kyky ja halu ottaa asiakas kuin asiakas hanskaan. Ikävä kyllä Katri muutti juuri tällä kohtaa miehensä kanssa Kanadaan.

Toimintaympäristö oli lopullisesti muuttunut, ja minä olin tehnyt sen virheen, että olin liian pitkään painottanut kuvaajavalinnoissa individualisteja duunareiden sijaan. Mainostoimistokentän rooli kuvauttajana verrattuna yrityksiin oli heikentynyt koko 2000-luvun, lama nopeutti sitä edelleen eikä loppua ole ainakaan vielä näkyvissä. Pyrin selkeästi siirtämään asiakaskunnan painopistettä yritysten suuntaan, mikä johti välillä jo lähes kuvaajakapinaan. Perinteinen printtimainonta on ollut laskussa jo pitkään eikä siinäkään ole loppua näkyvissä. Tälle alamäelle tuskin loppua tulekaan, printtimainonta näivettyy vähitellen pois. Milloin olet viimeksi nähnyt oivaltavan, upean lehtimainoksen? En minäkään! Potkastudiosin toinen syömähammas oli reikiä täynnä. Toinen eli kuvaajien halveksimat katalogit pitivät firman elossa.

Kaistaleveyden kasvaessa netin mahdollisuudet kasvavat ja sinne syntyy uutta liiketoimintaa. Nettikuva ei ole enää pieni ja vaatimaton digipokkarilla räiskäisty rääpäle. Potkastudioskin teki nettikauppaan kuvia, joiden tekniset laatuvaatimukset olivat printtimainonnan tasoa, jopa ylikin. Tulevaisuus netissä ei kuitenkaan ole enää still-kuvassa. Netissä kuvan pitää liikkua. Jälleen kauhistus kuvaajlle. Kivireki tuntui entistä raskaammalta.

Kuvaajiahan toki Suomessa riittää. Ammattivalokuvaajia valmistuu kaiken karvaisista opistoista noin 900 vuodessa, enimmäkseen laajan ja kattavan tradenominimikkeen alla. Samaan aikaan hiipuvalla alalla vapautuu ehkä 80 työpaikkaa vuodessa, pääasiassa eläköitymisen, osin alalta pois siirtymisen kautta. Keskustelin hiljan tilastokeskuksen tutkijan kanssa. Hän kertoi, että Suomessa on noin 950 valokuvausalan yritystä. Niistä selvästi yli puolen liikevaihto on alle 50.000 euroa vuodessa. Lopuista selvästi yli puolen liikevaihto on alle 100.000 euroa vuodessa. Karu fakta on, että 80% Suomen valokuvausalan yrityksistä eivät ole mitään liikeyrityksiä, ne ovat olemassa vain rapauttamassa asiakkaan hintamielikuvaa. Tämä on isoin asia mitä hurjalla koulutuksella on saatu aikaan valokuvausalalla. Onneksi järjettömään koulutukseen on nyt herätty jo laajemminkin, keskustelu on alkanut ja korjausliike on varmaan tulossa parin vuoden sisällä. Se ei kuitenkaan lohduta näitä työttömiksi tai hanttihommilla eläviksi koulutettuja. Se ei myöskään lohduta valokuvausalalla vielä työtä tarjoavia yrityksiä, kuten Potkastudios oli, koska näiden koulutettujen ammattitaito on enimmäkseen olematonta.

Kuvan tilaamisen siirtyminen mainostoimistojen ammattilaisilta yritysten päällikkötasolle on saanut aikaan sen, että keskimääräiseltä tilaajalta on pitkälle kadonnut taju siitä, millainen osaamisen ja vaatimustason keskinäisen suhteen kannattaisi olla. Ironista kyllä, juuri näiden tuotepäälliköiden näkökulmasta koulutus on tuonut runsaasti tarjontaa sille mitä tilaa. Kuvien taso heikkenee päällikön sitä ymmärtämättä. Onneksi hän saa samalla ruuvattua hintatasoa alaspäin kerros kierrokselta.

Kartoitin yllä kuvailtua problematiikkaa todella laajasti viime talvena. Kiersin itse Suomen suurimpia yrityksiä, näitä Valioita, Fazereita, Vapoja, Atrioita ja niin edelleen. Teimme ison selvitystyön osaamissijoitusyhtiö Comset Oy:n kanssa. Sanoma oli karu ja selvä kummaltakin taholta: intuitioni oli sinänsä ollut oikeassa mutta muutostarpeet olisivat vielä kovemmat. Potkastudiosin tulisi tehdä satsaus asiakkuushallinnan osaamisen nostamiseen ja tuotannon siirtämiseen uudelle tasolle ja suuntaan. Vielä kymmenen vuotta sitten olisin lähtenyt välittömästi ja epäröimättä liikkeelle toteuttamaan uutta visiota. Nyt - ikää on 57v, jaksaminen ei ole enää samalla tasolla, oli pysähdyttävä, harkittava ja tehtävä päätös. 

Lopetan myös itseeni ja palaan lähtökohtaan: Haluan edelleen mieluummin kuvata itse kuin olla toimitusjohtaja, joka käytännössä valokuvausalalla tekee työtä muille kuvaajille. Vuodet vähenevät, haluan keskittyä omaan kuvaamiseen, siihen aitoon, alkuperäiseen Pekka Potka -tyyliin (jos sellaista nyt edes on, heh) sekä samalla muuhun valokuvauksen ympärillä verryttelemiseen. Koulutukseen, konsultointiin ja kirjoittamiseen.

Potkastudiosin oli aika lopettaa.

-p-