Kinokoon peilijärjestelmä, heippa!

Kinokoon (tai hiukan suurempi tai pienempi, sama se) yksisilmäinen, silmälle nostettava peilikamera, juuri sellainen kuin suurin osa tämän päivän järjestelmäkameroista on - se ei suinkaan syntynyt Japanissa, ei USA:ssa, ei edes Länsi-Saksassa, vaan kaikista maailman maista DDR:ssä eli Itä-Saksassa. Contax S oli ensimmäinen peilikamera, jossa oli oikein päin olevan kuvan tuottava pentaprisma. Oli vuosi 1949. Sinänsä Itä-Saksa ei tässä ole mikään ihme, sillä toinen  maailmansota kiihdytti optisen alan tutkimusta niin Saksassa kuin muuallakin. Zeiss Ikon VEB:illä oli tuo tietotaito hallussaan. Ruotsissakin armeijalle ilmakuvakameroita valmistanut Victor Hasselblad oli samaan aikaan päässyt puisista malleista ensimmäisiin jotenkin toimiviin peilikameran malleihin. 

Jo aiemmin oli ollut kaksisilmäisiä peilikameroita ja mittaetsinkameroita. Yksisilmäisen tuottaminen oli kuitenkin vaikeampaa, tarvittiin enemmän liikkuvia osia, hienompaa mekaniikkaa, täsmällistä optiikkaa ja ajoitusta. Eipä silti, kyllä yksisilmäisiä peilikameroitakin oli jo 1800-luvun puolella, ja muutamiakin kinokokoisiakin 1930-luvulla. Pentaprisma ei siis ollut sinänsä välttämätön mutta kuiluetsimessä näkyvä vääräpielinen kuva ei tietenkään voinut olla lopullinen tapa katsella maailmaa objektiivin läpi.

Mitäs sen jälkeen on tapahtunut? Ainakin syntyi järjestelmäkamera siinä mielessä kuin sen tänään tunnemme. Nikon F:ää voinee pitää ensimmäisenä oikean järjestelmän ytimenä, silloin oli vuosi 1959. Tähyslasin valoisuutta opittiin mittamaan ja ensimmäisenä sellaisen rungon sai myyntiin Topcon vuonna 1963. Filmiä opittiin siirtämään moottorilla ja peilin klonksutus kiihtyi. Automaattitarkennuskin tuli mukaan 1980-luvun alussa. Lopuksi filmin tilalle vaihdettiin digikenno 1990-luvulla. Siinäpä se, valokuvaajan näkökulmasta Contax S:n jälkeen ei ollut tapahtunut mitään mutta insinöörit ovat olleet kovasti ahkeria.

Itse hyppäsin mukaan peilikameramaailmaan vuonna 1974. Sen jälkeen minulla on ollut aina täyden kinokoon peilikamera pientä katkosta ennen EOS 5D:tä lukuunottamatta. Yllä olevista vaiheista olin kokemassa automaattivalotuksen ja -tarkennuksen tulon sekä filmin menon. 

Mutta nyt, kahdessa vuodessa olen irtaantunut peilin paukutuksesta. Canon ja Nikon saivat lopullisesti mennä tänä syksynä. Peilikameroista minulla on vielä jäljellä keskikoko digiperineen - mutta miksi? Siitä täytyy ottaa selvää vuonna 2012.

-p- 

Olympus E-P3 ja M.Zuiko 12mm 1:2.0

E-P3-rungon esittelyn yhteydessä Olympus esitteli myös tämän kovasti odotetun laadukkaan kiinteäpolttovälisen objektiivin. Kauniisti viimeistelty objektiivi sopii omiinkin tarpeisiini hyvin. Täydessä kinokoossa sen polttovälivastaavuus on 24mm

Yllä olevissa kuvissa tämä objektiivi on sen automaattitarkennus- (vasen) ja manuaalitarkennusasennoissa. Tarkennusrengas toimii kuten on nähty aiemmin esimerkiksi Mamiya 645 -objektiiveissa. Vetäessäsi tarkennusrenkaan eteenpäin se peittää etäisyysasteikon ja objektiivi tottelee kameran AF:ää. Renkaan pyöritys ei vaikuta tarkennukseen. Painaessasi renkaan taaksepäin paljastuu etäisyysasteikko ja tarkennus on manuaalinen. Kameran AF kytkeytyy pois. Etäisyysasteikon lisäksi on käytössä syväterävyysasteikko, jolloin zone-tarkennus on kätevää.

Mukavana lisänä, jos olet asettanut AF:n peukalopainikkeelle, tarkennusetäisyyden asettamisen jälkeen voit vetää renkaan eteenpäin, jolloin etäisyys on tavallaan tallessa eikä muutu vahingossa.

Alla on muutamia kuvia E-P3 + 12mm -yhdistelmällä. Ne on kuvattu JPG:einä, koska vielä ei ollut saatavilla luotettavaa RAW-konvertteria. Omasta mielestäni Olympuksen on syytä muokata E-P3:n JPG-prosessointia. Siinä on joitakin sellaisia juttuja pintarakenteen tai mikrokontrastin ja terävöityksen suhteessa, joista en pidä. Minulla ei ollut aikaa eikä kiinnostusta testailla JPG-asetuksia tarpeeksi. Mielipiteeni 12mm objektiivista on kaikin tavoin hyvin positiivinen ja ihastunut, mutta nämä kuvat osoittavat joitakin JPG-omituisuuksia.

-p-

Olympus E-P3: Automaattitarkennuksen nopeus

Olympus E-P3 esiteltiin 30.6. Se on nimensä mukaisesti kolmas versio Olympuksen E-P -sarjassa, jota itsekin käytän. Se kiinnostaa minua, koska sen luvataan poistavan kokonaan edeltäjiensä suurimman ongelman, hitaan tarkennuksen. Kaiken kaikkiaan kameran responsiivisuuden pitäisi olla aivan uudella tasolla. 

Tein yksinkertaisen testijärjestelyn saadakseni selville miten nopea E-P3:n tarkennus on. Istuin pöydän ääressä kyynärpäät pöytään nojaten. Pöydän toisella puolella oli sanomalehti tuolin selkänojalla (1m päässä) ja sen takana viherkasvi huoneen toisella laidalla 5 metrin päässä. Asetin sekä E-P3:n että E-P2:n toimimaan yhden valotuksen AF-moodissa laukaisinta painettaessa niin, että kamera voi laueta vasta tarkennuksen ollessa oikein. Muut asetukset: Program-valotus, ISO 400, yhden valotuksen moodi, keskikokoinen JPG, vain keskitarkennuspiste aktiivinen.

Suuntasin tarkennuspisteen sanomalehteen ja painoin laukaisinta kunnes kamera tarkentaa ja laukeaa, suuntasin tarkennuspisteen kasviin ja painoin laukaisinta kunnes kamera tarkentaa ja laukeaa, suuntasin tarkennuspisteen sanomalehteen ja painoin... Jatkoin tätä kunnes laskin 75 kuvaa. Luku 75 ei ole tärkeä. Ajatus oli tehdä tarpeeksi toistoja, että yksittäisten tarkennusten hienoiset erot tasoittuisivat, kun kuvaan molemmilla kameroilla. Toistin harjoituksen neljällä objektiivilla:

  1)  Uusi Olympus m4/3 kittizoom 14-42mm 1:3.5-5.6 II R. Testaus 42mm polttovälillä.

  2)  Olympus m4/3 zoom 40-150mm 1:4-5.6. Testaus 50mm polttovälillä.

  3)  Olympus 4/3 zoom 12-60mm 1:2.8-4, jossa Novoflex m4/3-adapteri. Testaus 50mm plttovälillä.

  4)  Panasonic Lumix G 20mm 1:1.7

Sitten katsoin kunkin sarjan ensimmäisen ja viimeisen ruudun EXIF-tiedoista niiden välisen aikaeron. Jaoin tämän ajan sarjan kuvien määrällä saadakseni yhden kuvan keskimääräisen ajan kameran suuntaukselle, tarkennukselle ja valotukselle.

Tällaiset tulokset sain:

        E-P3     E-P2        E-P3 on nopeampi

1)    0,82s    1,41s            42%

2)    0,89s    1,46s            39%

3)    1,96s    2,26s            13%

4)    0,87s    1,54s            44%

Minulla ei ole tietoa miten kauan kameran suuntaamiseen meni kunkin kuvan välillä mutta se ei ollut paljoa. Käänsinhän kameraa vain muutaman asteen ylös tai alas. Olympuksen mukaan E-P3:n suljinviive on VAIN 60ms. Johtopäätökseni on, että E-P3 on käytännössä tuplasti nopeampi käyttää kuin E-P2. Vanhemmilla 4/3-järjestelmän DSLR-objektiiveilla objektiivi tulee rajoittavaksi tekijäksi. Uskoisin, että nämä objektiivit voisivat hyötyä uudesta firmwaresta m4/3-rungoille.

Miten nopea E-P3 nyt sitten on? Olympus väittää sen olevan nopeimmin tarkentuva kamera kaikista järjestelmäkameroista. Katsotaanpa!

Toistin saman testin Nikon D3x:llä ja kolmella Nikon-objektiivilla:

  5)  AF-S Micro Nikkor 105mm 1:2.8 G

  6)  AF Nikkor 85mm 1:1.4 D

  7)  AF-S Nikkor 14-24mm 1:2.8 G. Testaus 24mm polttovälillä.

Tulokset:

        D3x

5)    0,97s

6)    1,15s

7)    0,70s

Näiden kolmen objektiivin erot ovat loogisia ja lienevät tuttuja kaikille niillä kuvanneille. Laajakulmazoom 14-24mm on nopea, koska siinä tarkennuselementin tarvitsee liikkua vain hiukan. Sen ohessa katsokaapa E-P3:a! E-P3 on kolmella kuluttajaobjektiivilla nopeampi kuin Nikon. Sen nopeus on ihan samalla tasolla kuin todella nopean ammattirungon, jolla on kymmenkertainen hintalappu!

PÄIVITYS: 

Sama testi uudella Olympus M. Zuiko 12mm 1:2.0 -objektiivilla. Tämä objektiivi on Olympuksen ensimmäinen m4/3-objektiivi, jonka Olympus sijoittaa kolmiportaisessa objektiiviluokituksessaan korkeimmalle tasolle.

Testitulos E-P3:lla 0,74s. E-P2 ei enää kiinnostanut, koska runkojen ero tuli jo esiin. 

Jo uutta kittizoomia testatessa livenäytön päivitysnopeus tuntui häiritsevän hieman. Etsinhän sammuu ja syttyy uudelleen jokaisen kuvan yhteydessä, kun kenno resetoidaan ennen valotusta ja sen jälkeen. (Minulla ei ollut päällä kuvatun kuvan näyttöä, vain etsinkuvan näyttö). Tämän 12mm objektiivin kanssa on selvää, että nyt rajoittavana tekijänä on kameran muu toiminta kuin tarkennus. Pelkkä edestakaisin tarkentelu käy huomattavasti sujuvammin, ja nopeammin kuin Nikon 14-24mm:llä. Tällä objektiivilla tarkennus on valmis välittömästi nappia painettaessa. Oli miten oli, saatu tulos kertoo kameran kokonaiskyvystä ottaa kaksi peräkkäistä, eri kohtaan tarkennettua kuvaa. Tarkennus on erittäin nopea, mutta E-P3:n kaltaisen Live View-kameran responsiivisuus ei ole vielä aivan optisella etsimellä varustetun ammattikameran, D3x:n tasolla. 

-p-