Canon-joulugögit

Canon järjesti eilen perinteisen valokuvaajien pikkujoulutapahtumansa. Perinteinen on hyvä ilmaisu, sillä nyt glögit juotiin jo 35. kerran. Itselläni ensimmäinen kerta oli vuonna 1979. Kutsuttuja kuvaajia oli nyt ennätysmäärä, peräti runsaat 200 henkeä. 

Canonin gögit ovat muodostuneet jo perinteiseksi tilaisuudeksi tavata kollegoita valokuvauksen eri alueilta. Tämäkään kerta ei muodostunut pettymykseksi. Juteltavaa riitti valomerkkiin asti. Oma lukunsa Canonilla on kerta toisensa jälkeen tarjoilu. Paikalle kannattaisi vaivautua jo pelkästään illallisenkin vuoksi. Kiitokset Canonille hienon perinteen ylläpitämisestä!

-p- 

Canonin Olli Turtiainen kertoi Canonin uusimmista ammattilaitteista. (Nämä kuvat napsaisin iPhone 4S:llä)

Canon TS-E 17mm f/4 L

Testailin Canonin uutta loistavaa 17mm perspektiivinkorjailuobjektiivia jo kesäkuussa. Mutta sitten tuli E-P1 ja olen kuvannut kuin tuli hännän alla. Nyt, vihdoin otin aikaa kirjoittaakseni vaikutelmani tästä hienosta objektiivista.

Canonin uusi superlaajakulmainen perspektiivinkorjailuobjektiivi on todella upea (minkä jo taisinkin sanoa, mutta sitä se todella on) mutta toisaalta se ei myöskään kuulu helpoimmin käytettäviin objektiiveihin. Jopa tavanomainen 17-millinen objektiivi vaatii jonkin verran harjaannusta mutta tämä peto runsaine säätövaroineen antaa laajakulmavääristymille kokonaan uuden merkityksen. Tietysti jo objektiivin noin 2500 euron hinta nostaa sen tavallisen näppäilijän ulottumattomiin. Tämä on ammattilaisen objektiivi.

TS-E 17mm on kokonaan uusi objektiivi, uusi konstruktio, ja vain Canonilla on tällainen objektiivi. Tällainen objektiivi on periaatteessa normaali/lyhyt tele, jonka edessä on voimakas laajakulmalisäke. Se on hyvin ilmeistä, kun katsoo isoa, pullottavaa etulinssiä. Tämä iso linssi on kuitenkin yksi osa tämän objektiivin suorituskykyä. Toinen tärkeä ominaisuus on nanopäällyste etulinssin sisäpinnalla. Olen havainnut käytännössä, että nanopäällysteiset objektiivit ovat kerran toisensa jälkeen parempia mikrokontrastiltaan kuin muut Canonin ja Nikonin objektiivit. Edelleen tässä objektiivissa on UD-lasia ja asfäärisiä pintoja mutta en nyt mene pidemmälle teknisiin ominaisuuksiin. Speksit löytyvät Canonin webbisivuilta. Ikävä mutta myös ilmeinen tosiasia on, että objektiivien hinnat kohoavat, kun valmistajat pyrkivät tekemään objektiiveja, jotka ovat yli kahdenkymmenen megapikselin kennojen tasolla. Yhä lisää nanopäällystettä, erikoislasia, erikoispintoja jne ja tiukemmat toleranssit valmistuksessa.

Toinen Canonin uutuus TS/PC-objektiiveissa on erikseen pyörivät siirto- ja kallistussäätötasot Tämä antaa kuvaajalle enemmän mahdollisuuksia. Tässä en käsittele näiden säätöjen tekemistä. Oppaita löytynee muualta. Käyttö on tuttua jokaiselle Canonin TS-E -objektiiveja käyttäneelle. Kaikki sujuu pehmeästi ja tarkasti. Kaikki tämän objektiivin käsittelyominaisuudet kertovat laadusta.

Käyttöalueet

Omasta mielestäni tämä objektiivi sopii interiööri-, maisema-, arkkitehtuuri- ja tuotekuvaukseen. Tässä järjestyksessä. Kirjoitan myöhemmin tämän objektiivin ja Canonin uuden TS-E 24mm f/3.5 MkII:n käytöstä tuote- ja maisemakuvauksessa. Ohitan siis nämä aiheet tässä.

Interiöörit

Vasemmalla on yksittäinen TS-E 17mm:llä kuvattu ruutu. Oikealla sama ruutu yhdistettynä kahteen lisäruutuun, jotka on kuvattu käyttämälä objektiivin maksimisiirtoja oikealle ja vasemmalla. Nämä kolme ruutua yhdistettiin yhdeksi kuvaksi Photoshopissa. Tällainen homma PITÄISI oikeasti tehdä niin, että objektiivi pysyy paikoillaan ja kenno liikkuu. Kuvata siis palkkikameralla tai erityisesti varustetulla digijärkällä. Kun kenno pysyy paikoillaan ja objektiivi siirtyy, katselupiste liikkuu, ja kuvien yhdistäminen ei ole ihan automaattista, kuten se on edellisessä tapauksessa. Objektiivia siirrettäessä joudutaan Photoshopissa tekemään käsityötä, että osakuvat saataisiin kohdistettua, ja se on sitä vaikeampaa mitä laajakulmaisempi objektiivi. Maskien avulla asia voidaan hoitaa suhteellisen nopeasti, jos tietää mitä on tekemässä.

Kuvalaatu

TS-E 17mm tuottaa erittäin hyvälaatuista kuvaa interiöörikuvissa. Parempaa kuin mikään vastaava laajakulmaobjektiivi, jota olen käyttänyt.

Vasemmalla on 100% suurennos tuon yhdistelmäkuvan vasemmasta yläkulmasta. Jopa maksimisiirrolla terävyys ja kontrasti kestävät. Jonkin verran näkyy kromaattista aberraatiota mutta hämmästyttävän vähän kuvakulmaan nähden. Vääristymät ovat erittäin vähäisiä. Tässä Canon-runko on 5D MkII, ISO 100, f/11.

Keskellä on 100% suurennus yksittäiskuvan oikeasta alakulmasta. Oikealla sama osasuurennus, mutta kuvattuna Nikon D3x:llä ja Nikonin hienolla 14-24mm zoomilla. Tämä ero on todellista, molemmat kuvat on tarkennettu samoin, sama aukko f/11. Totta kai ero on ilmeisintä kuvaruudun nurkassa, mutta sama trendi on näkyvissä koko kuvassa. Canon-kuva on terävämpi ja siinä on parempi kontrasti näissä, vain hiukan terävöitetyissä kuvissa. D3x on sinänsä ”terävämpi” kamera kuin 5D2 ISO 100:lla, ja Nikonin 14-24mm zoom on ERITTÄIN hyvä objektiivi. Tämä osoittaa kuinka hyvä TS-E 17mm todella on.

Tässä toinen versio samasta interiööristä. Tehty samoin kuin edellinen vaakaversio, mutta nyt minulla oli kamera pystyasennossa. Sama menettely, samat mahdolliset vaikeudet kuvien asemoinnissa. Tämä versio antaa paljon paremman tilantunteen ja useimpiin interiööreihin sopivan kuvasuhteen. Tämä kuva osoittaa myös miten varovainen pitää olla näin äärimmäisen laajan näkymän kulmien kanssa.

Vielä yksi interiööri. Sama tekotapa: Kolme pystyruutua maksimisiirroilla, yhdistäminen Photoshopissa. Pystylinjan kaareutuminen vasemmalla EI ole TS-E 17mm:n aiheuttama. Piti oikein käydä tarkistamassa jälkikäteen, ja tuo on tosiaan rakentajien vikaa. Tässä kaareutuminen näyttää ilmeiseltä mutta sitä ei huomaa paljaalla silmällä, kun seisoo huoneessa.

 

Rakennukset, arkkitehtuuri

Arkkitehtuuri ei ollut ykköspaikalla sopivuuslistallani. Tässä syy. Tämän objektiivin kanssa täytyy olla todella huolellinen linjojen kanssa ja varoa vääristämästä rakennusta liikaa. Tämä ei ole kauhuesimerkki. Tämä on TS-E 17mm:n todellinen luonne ;-). Mielestäni 24mm:n TS/PC-objektiivi sopii paremmin arkkitehtuuriin. 17mm sopii niihin tilanteisiin, joissa todella tarvitaan extrakuvakulmaa ja tiedetään miten peto kesytetään. Kuvattu 5D2:lla, ISO 100, f/13. Kuvalaatu on upea.

TS/PC-objektiivi vai tavallinen laajakulma ja Photoshop?

No, objektiivi voittaa aina. Että Photoshopin kautta saataisiin sama tulos, on ensinnäkin kuvattava laajemmalla objektiivilla samasta paikasta, koska lopuksi on rajattava. Tässä vasemmalla kuva 15mm objektiivilla. Sama kuva Photoshopissa korjailtuna oikealla, ennen rajausta. Iso TS-E 17mm -kuva yllä on rajattu vain hiukan oikealta (rakennustyö). Kuten huomaat, Photoshopissa tarvittu väännös on hurja JA lopuksi menetetään suurin osa kuva-alasta rajauksessa. Tuloksena vähemmän ja huonolaatuisempia pikseleitä.

 

Kallistus ja vastavalo

Kallistus on ilmeinen asia. Säädetään tarkennustasoa. Vasemmanpuoleisessa kuvassa kaikki kukat ovat teräviä aukolla f/5,6. Näin äärimmäisen objektiivin kanssa on jälleen oltava varuillaan mitä tapahtuu kulmissa. Efektistä voi vain joko pitää tai inhota sitä!

Mahtavasta etulinssistä huolimatta tämä objektiivi kestää vastavaloa oikein mukavasti. Oikealla olevan kuvan ylle ei tule mitään huntua. Kontrasti pysyy korkeana. Heijastuspisteet on helppo retusoida, jos tarpeen.

Yhteenveto

Hyvin erikoinen ja hyvin laadukas objektiivi ammattilaiselle; hyvin erikoinen ja nasta tai ärsyttävä objektiivi laajakulmavaikutelmiin. Ehdoton hankinta canonisteille, jotka kuvaavat paljon interiöörejä, samoin laajakulmaisia maisemia kuvaaville. Muut edetköön varoen. 

-p-

E-P1 + 14-42/3.5-5.6 ED vastaan Canon 5D + 24-105/4 L IS

Mikä olisi täydellinen matkakamera? Mitä objektiiveja? Paljonko painoa ja pullottavaa kokoa? Millaisia kompromisseja koon, määrän ja laadun välillä? Nämä ovat luullakseni tuiki tuttuja pohdintoja jokaiselle kuvaajalle.

Canon 5D ja zoom-objektiiivi 24-105mm f/4 L IS oli matkakumppanini muutamia vuosia. En pidä runsaan varustemäärän kantamisesta, ja tämä yhdistelmä tarjosi minulle hyvän kuvalaadun ja monipuoliset polttovälit kohtuullisen kokoisessa ja painoisessa paketissa. Kuvanvakaaja kompensoi keskinkertaista valovoimaa, ja objektiivi tarkentuu tarpeeksi lähelle. 5D:n kuvanlaatu on myös erittäin hyvä ISO 800:aan saakka. Myöhemmin olen käyttänyt samaa objektiivia 5D MkII:n kanssa, mutta tämä yhdistelmä ei ole yhtä tasapainoinen, koska zoomi ei yllä 5D MkII:n korkeampiresoluutioisen sensorin tasolle. Mutta se onkin jo toinen tarina. Alla on maisemakuva Mauritiukselta. Kuvattu Canon 5D:llä ja 24-105mm objektiivilla. Polttoväli 45mm @ ISO 400.

Mutta sitten tuli Olympus E-P1

Verratessani E-P1:llä kuvaamieni ruutujen yleistä vaikutelmaa aikaisempiin kuviini eri digikameroilla havaitsin, että ISO 100:lla ne eivät ole liian kaukana 5D:n kuvista. Molemmissa on 12 megapikselin kenno, mikä selittää osan. 5D on lisäksi vanhempi kamera. En tiedä miten samaa tahtia Canonin ja Olympuksen kennotekniikat kehittyvät mutta joka tapauksessa 5D:n kennon pinta-ala on nelinkertainen, mikä tekee siitä edelleenkin paljon paremman kameran korkeilla herkkyyksillä. Mutta unohdetaan nyt korkeat herkkyydet ja pysytään ISO 100:ssa.

Voin jo kuulla kriittisen joukon huutavan, että ei ole reilua verrata näitä kahta kameraa. Käytetty 5D uuden 24-105mm objektiivin kanssa maksaa kolme kertaa niin paljon kuin E-P1 kittizoomilla. 5D on täyden koon kamera ja 24-105:llä on laajempi polttovälialue. Joo, se on kaikki totta. Mutta voin silti verrata mitä tahansa kameroita valitessani matkakameraani. Olisi tietysti turhaa verrata liian erilaisia kameroita kuten Sinar P2:ta PhaseOnen digiperällä johonkin Canonin Ixukseen. Siinä ei olisi järkeä, mutta tässä on!

Matkakameroita verratakseni päätin matkustaa E-P1:n ja 5D:n kanssa. Otin junan Helsinkiin ja kuvasin kirkkoja, patsaita, laivoja, toria, katuja, rakennuksia ja liikkeiden ikkunoita... ja junia. Oli mukavaa olla turisti muutaman tunnin, syödä jäätelöä ja matkustaa takaisin kotiin. No, junamatkahan kesti vain 20 minuuttia mutta silti oli kiva käydä Stadissa kauniina sunnuntai-iltapäivänä, sitä kun ei tule tehtyä usein.

Kuvaamisen fiilikset

5D voittaa mennen tullen, koska siinä on etsin ja sillä voi kuvata vakaasti niin kuin kameralla kuuluu. Minulla oli VF1-etsin koko ajan E-P1:ssä mutta se käyttö kittizoomissa on rajallista. En nauti kuvaamisesta LCD-ruudun kautta. Piste. E-P1 voittaa mennen tullen, koska se on niin pieni ja kevyt. Se on yhtä nopea käyttää kuin 5D. Sillä on helppo kuvata huomaamatta, ja sen jälkeen 5D:llä kuvaaminen tuntuu performanssilta. Molemmat tuntuvat oikeilta kunnon kameroilta mutta kummallakin kuvaaminen on erilainen kokemus. Omaan käyttööni molemmat kamerat tarkentavat ja valottavat yhtä hyvin, ja molemmat ovat säädettävissä käyttäytymään kuten haluan.

Kuvat

Otin muutaman tusinan kuvia molemmilla kameroilla. Käytin E-P1:n kittizoomin polttovälejä: 14, 18, 25, 35 ja 42mm ja yritin rajata 5D:llä samoilta jalansijoilta samalla tavalla 5D:llä. Siinä oli tietysti hiukan vaihtelua vastaavissa polttoväleissä, koska kameroiden kennojen sivusuhteet ovat erilaiset. Kuvasin useita aiheita kullakin polttovälillä, ettei tämä aiheuttanut vertailuvaikeuksia.

Kuvasin E-P1:llä RAW + SuperFineJPG -kuvia ja pelkästään RAW-kuvia 5D:llä. Avasin Olympuksen JPG:t ja Canonin RAW:t Lightroomissa. Kuvat olivat suhteellisen lähellä yleiseltä vaikutelmaltaan, mutta hienosäädin Canonin ruutuja tarpeen mukaan samaan terävyyteen ja sävyyn kuin E-P1 JPG:t. Sitten valitsin 15 edustavaa kuvaparia ja tulostin ne A3-kokoon vertailua varten. Luonnollisesti vertailin pareja myös ruudulla.

Havaintoja

E-P1:n (oik) 14mm ja 5D:n (vas) 28mm polttoväleillä 100% rajaukset ovat hyvin lähellä toisiaan laadultaan. Polttovälien tasaamisen vaikeuden vuoksi Canonin objektiivi oli tässä hiukan laajemmalla asetuksella.

E-P1:n (oik) 18mm ja 5D:n (vas) 35mm polttoväleillä 100% rajaukset ovat jälleen hyvin samanlaatuisia kuten ylläkin.

 

Nämä osasuurennokset ovat E-P1:n 25mm (oik) ja 5D:n 50mm (kesk) polttoväleillä. Tässä näkyy jo eroja, vaikkapa sanan ”NESTEKAASUA” kohdalla. Tosiasiassa sama asia näkyy jo edellisissä kuvissa vaikkapa kivessä ”1863”:n ympärillä ja nahkapinnassa. Lisäksi E-P1:n osasuurennoksessa on rakeisuutta. 5D:n kuvat ovat hyvin puhtaita, siinä yksinkertaisesti on parempi kenno ja algoritmit kuin E-P1:ssä. Tässä täytyy muistaa, että E-P1:n kuvat ovat kameran prosessoimia JPG-kuvia. Meidän täytyy odottaa, että Adobe päivittää RAW-prosessorinsa, että saamme todella vertailukelpoisia tuloksia. Ok, 100% osasuurennoksissa siis on eroja. Kuvista nautitaan hyvin harvoin 100% osasuurennoksina oikeassa elämässä. Missä voidaan odottaa, että tämä tai jotain eroa näkyy käytännössä? A3-kokoisissa vedoksissa en näe mitään näistä mainituista eroista. Koossa A2, kyllä, jotkut ihmiset näkevät, kun heitä pyydetään vertaamaan vedoksia rinnakkain. Muuten, eroja on mutta ne eivät ole niin ilmeisiä kenellekään. Netissä? Kenelläkään ei ole tarpeeksi suuria monitoreja.  Ja, lopultakaan hyvin harvat kuvat ovat kiinni viimeisen päälle mikrokontrastista. Katsopas köysiä. Eivätkö ne olekin terävämpiä E-P1-kuvassa? Tässä E-P1:n pieni krouvius on hyvästä ja se myös näkyy A3-vedoksissa.

Jatketaanpa seuraavaan pykälään: E-P1 35mm (oik) ja 5D 70mm (kesk) polttovälit. E-P1:n vaatimaton kittizoomi ei ole ollut tähän saakka yhtään huonompi kuin Canonin ammattilainen L-zoomi. Oikeastaan se on hiukan parempi 25mm (50mm) polttovälillä ja toisen hiukkasen parempi tässä. Kummallakaan objektiivilla ei terävyystaso ole suora, joten tulokset ovat kohteesta riippuvia. Nämä parit ovat silti aika tyypillisiä. Myöskään tämä kontrastiero ei ole juurikaan näkyvä A3-vedoksissa. Yksi pahimpia virheitä E-P1:ssä on punaisen leviäminen. Se näkyy yllä poikittaisissa punaisissa viivoissa. 

Viimeisenä ja vähimpänä E-P1 42mm (oik) ja 5D noin 84mm (kesk) polttovälillä. Vähimpänä, koska tässä E-P1:n kittizoomi on selvästi Canon-objektiivia huonompi. A3-vedoksissa ero esiintyy pääosin kontrastin puutteena lähes kaikissa E-P1-kuvissa. Mielestäni Olympuksen m4/3 kittizoomi on erinomainen objektiivi alueella 14-35mm. Sen hinta-laatusuhde on loistava. 42mm:n asennossa se ei ole suoranaisesti huono, mutta, no - kävele lähemmäksi, jos mahdollista ja kuvaa 35mm asetuksella.

-p-

Parempia tilttishiftejä

USA:n valokuvakaupan PMA-messut (PMA = Photo Marketing Association) ovat jokavuotinen valokuvausalan lanseerauspiikki. Tähän saakka kiinnostavimmat uutuudet omasta näkökulmastani tulivat eilisessä julkistustilaisuudessa, kun Canon esitteli kaksi uutta Tilt and Shift -objektivia. Näissä objektiiveissa on mahdollista sekä kääntää terävyystasoa (tilt) että vaikuttaa perspektiiviin (shift). 

Varsinainen uutuus näistä on markkinoiden laajakulmaisin TS-objektiivi Canon TS-E 17mm f/4L. Tällainen 17 millimetrin polttoväli on omiaan erityisesti arkkitehtuuri- ja miljöökuvaukseen - sekä rakennusten että niiden sisätilojen kuvaamiseen. Myös tuotekuva-asetelmia tehdään nykyään entistä enemmän laajakulmaisilla polttoväleillä. Tämä objektiivi tulee tuomaan siihenkin kuvauksen alueeseen uusia mahdollisuuksia.

Toinen Canonin uusi  TS-objektiivi on uudelleen suunniteltu TS-E 24mm f/3.5L II. Siinä on uusittu optinen rakenne ja käytetty uusinta, nanoteknologiasta tulevaa linssipinnoitustekniikka, kuten 17-millisessäkin. Testaan kummatkin uutuudet heti niiden tullessa saataville. Jos tämäkin uutuus vastaa sitä parannusta optisessa laadussa, erityisesti mikrokontrastin osalta, jota Canon lupailee, olen todella tyytyväinen. 24mm:n TS-objektiivi on nimittäin erittäin käyttökelpoinen väline sekä mainoskuvaukseen että sellaiseen luovaan kuvaukseen, josta pidän.

Käytännön kuvaamisen kannalta näissä on lisäksi korjattu Canonin nykyisten TS-objektiivien ärsyttävin piirre: Shift- ja tilt-tasoja ei ole voinut valita toisistaan riippumatta. Uutuuksissa voi. Enää siis ei tarvitse purkaa objektiivia tasojen sovittamiseksi kuvaustarkoituksen mukaan!

Molemmat objektiivit asettuvat 2500-3000 euron hintaluokkaan. Huippuobjektiivien hinnat ovat muutenkin olleet nousussa mutta 24-millisen TS:n hinnan lähes kaksinkertaistuminen uuden version myötä on jo paljon. Toivottavasti Canon uusii saman tien muutkin TS-objektiivinsa, erityisesti 90-millisen. Uutuudet ovat siis varsin hinnakkaita mutta harrastajakuvaajia lohduttanee aiempien versioiden tulo käytettyjen markkinoille. Potkastudiosiltakin noita vapautuisi puoli tusinaa heti uuden 90-millisen tullessa myyntiin.

Tämänvuotinen PMA näyttäisi olevan muilta osin pääasiallisesti kompaktikameroiden vyöryä sekä valokuvan ja videon yhdistymistä samoissa laitteissa. Canon julkaisi muiden tapaan useita uusia ja parannettuja kompaktikameramalleja - tällä kertaa peräti 12 kappaletta. Yhteistä pääosalle sekä Canonin että monien muiden valmistajien malleille on 12 megapikselin kenno, erilaiset ”smart” automatiikat, optiset vakaajat sekä entistä kestävämmät kamerat osana mallistoa. Niissä on pääosin 720p HD-videokuvausmahdollisuus. Smart-automatiikat tarkoittavat ihmisten, etäisyyden, valaistuksen, värien ja liikkeen tunnistusta, ja näiden mukaan säätyviä kameran asetuksia. Valokuvauksessa tekninen onnistuminen on yhä varmempaa.

Canonin mittavassa videokamerasarjassa kiinnostavin malli (jälleen omasta näkökulmastani) on Legria HF S10. Siinä on 8 megapikselin CMOS-kenno. Siitä lasketaan täyttä HD-videokuvaa 25 kuvaa sekunnissa nopeudella. Näitä kahden megapikselin kuvia voidaan haluttaessa irrottaa videosta ruutu ruudulta jpg-kuviksi. Videoinnin aikana voidaan myös ottaa 6 megapikselin valokuvia. Tai ilman videointia 8 megapikselin valokuvia maksimissaan 2 kuvaa sekunnissa. Valokuvaus ja video sulautuvat yhteen siis kummankin kameraryhmän suunnalta.

-p-

Canon EOS 5D MkII: Ei ole sama missä kehitteessä kuvasi lilluvat

Korkeilla ISO-arvoilla eri RAW-konvertterit tekevät hyvinkin erilaista jälkeä 5D MkII:n tiedostoista. Toistaiseksi niitä on käytettävissä vasta kaksi: Canonin DPP ja Adoben Camera Raw. Kumpikaan ei nyt saa kiitettävää arvosanaa.

Olen toistaiseksi kuvannut 5D-kakkosellani lähes pelkästään hämärässä, käsivaralta. Hämärää ei tosiaan ole paljon tarvinnut hakea, mikä on ollut iso plussa juuri nyt, koska kiinnostavinta itselleni on ollut hakea uuden 5D:n korkeiden ISO-arvojen rajoja eri tyyppisille aiheille. Tosin kaikki kuvat eivät muokkaukseni jälkeen ehkä näytä niinkään hämärässä kuvatuilta, kuten alla oleva fillarikuva osoittaa.

Tämä kuva on kuitenkin valotettu käsivaralta hämärässä porttikongissa Helsingin Krunikassa. ISO 3200, f/1,4, aika 0,3 sekuntia. Objektiivina Sigma 1.4/50mm. No, oikeasti siinä on neljä ruutua, jotka on yhdistetty HDR-tekniikalla - ja sitten kuvaa on hiukan mankeloitu, venytetty, vanutettu, huuhdottu, kuivattu ja toistettu käsittely. Pikkuruudussa alla on 100% yksityiskohta kuvasta.

HYVÄÄ JÄLKEÄ VAI MONIPUOLISIA SÄÄTÖJÄ?

Kaikkia kuvia ei nyt kuitenkaan ole tarkoitus pahoinpidellä tuolla tavalla, joskus pitää olla tavallisen tylsäkin. Teräviä ja oikein kehitettyjä kuvia voin tiedostoistani tehdä tällä hetkellä joko Canonin DPP:llä tai Photoshop CS4:n mukana tulevalla Camera Raw:lla. Ongelma työskentelyn kannalta on se, että DPP tekee 5D-kakkosen tiedostoista paljon miellyttävämpää jälkeä kuin ACR. Ja mitä suurempi on herkkyys, sitä suurempi on ero DPP:n hyväksi. Ongelma tämä on siksi, että DPP on säätimiltään ja käyttöliittymältään surkea ohjelma. Olin aikanaan mukana sen kehitystyössä ja täytyy sanoa, että nyt muutaman vuoden tauon jälkeen esiin otettuna ohjelman uusin versio on aivan yhtä ahdistava ja luotaan työntävä kuin ne aiemmatkin. Oikeastaan olisi pitänyt kirjoittaa, että olin ”mukana”, sillä Canon ei kuunnellut eikä välittänyt, testattavaksi vain tuli aina uusi versio, johon oli lisätty milloin mitäkin tarpeettomia pillejä niiden tarpeellisten viheltimien sijaan. No, nyt ollaan tilanteessa, jossa positiivista on se, että jokaisen Canonin-digijärkän mukana tulee ilmainen softa, jolla pääsee heti hyödyntämään uuden kameran RAW-ominaisuuksia. Sillä voi tehdä sinänsä teknisesti hyvinkin laadukkaita kuvia, mutta mikään luovuutta ruokkiva työkalu DPP ei tosiaankaan ole. ACR sen sijaan on. Monipuolinen, innostava, kokeilemaan kehottava, mutta kuvan tekninen laatu jättää sitten enemmän toivomisen varaa.

Fillarikuva on luonnollisesti toteutettu ACR:n ja Photoshopin kautta. Tekninen laatu? Tottakai moitteeton, JOS tällaista hakee!

TESTIRUUTUJA

HUOM: Vertailukuvat poistettu 9.12.2010!

Toisin kuin edellisen blogin kameroita vertaavat ruudut, näistä on nyt poistettu värikohina ja ne on terävöitetty. Luminanssikohinaa olen vaimentanut vain aavistuksen etteivät yksityiskohdat kärsi. Siedän kuvissani mieluummin hiukan terävää rakeisuutta kuin yleistä muhjuisuutta. Huomioita:

• Ohjelmat käyttävät hyvin erilaisia algoritmeja, kuten on havaittavissa, kun verrataan vihreää, punaista, sinistä ja mustavalkoista testiruutua.
• Ohjelmien terävöitykset toimivat aivan eri tavoin, ja ACR:llä tulee raja vastaan punaisessa liian aikaisin muiden värien jäädessä kesken.
• DPP poistaa nätisti moirén ja lisää sitä kautta näennäistä resoluutiota erityisesti komposiittikanavassa (mv) ISO 100.
• DPP aina paljon parempi sinisessä, ACR niukasti punaisessa
• Ratkaiseva ero tulee rakeen muodossa: DPP:llä se on kaunista ja tiivistä ISO 3200 saakka, ISO 6400 vielä täysin hyväksyttävää. ACR on tässä 1-2 porrasta heikompi.
• Eniten pelkäsin 5D-kakkosen tulossa korkeiden ISOjen mahdollista laikukkuutta. Näin käykin ACR:llä ISO 6400:lla ja hiukan myös ISO 3200:lla (MacBeth-kartan tummimmat ruudut). DPP on käytännön kuvaamisen kannalta puhdas jopa ISO 6400 saakka.
• Ohjelmilla on aivan erilaiset käsitykset oikeasta värintoistosta. Tosin nämä erot pystyisi tasaamaan parissa minuutissa kuvassa kuin kuvassa. 

KUVAESIMERKKEJÄ

Laitan seuraavaan 5D-blogiin kuvaesimerkkejä ISO 800, 1600, 3200 ja 6400. Ne ehkä kertovat kuitenkin parhaiten miten upea kamera 5D MkII on haastavissa valaistustilanteissa. Samalla omat kokemukseni netissä kohinaa aiheuttavasta ”black spot issuesta”.

 -p-