Nikon D3x, resoluution kunkku?

Kaikki ajavat eilisen autoilla ja kuvaavat eilisen kameroilla. Näinhän se menee teknisessä mielessä. Oma kokemus tekemisestä ei toki absoluuttisesti heikkene vaikka uusia malleja tulee. Silti ammattikuvaajan näkökulmasta paikoilleen jääminen merkitsee ennen pitkää taantumista kilpailutilanteessa. Tässä suhteessa olen ollut kovin kiinnostunut Nikonin D3x-rungosta heti sen esittelystä alkaen, koska speksejä ja muuta infoa lukiessa vaikutti siltä, että Nikon on tässä kamerassa ottanut nykyisestä kennoteknologiasta kaiken irti. Kilpailukyky hinnan suhteen näytti olleen Nikonille toisarvoinen juttu. Kirjoitin D3x:stä lyhyesti blogissani jo 1.12.2008.

Samaan hengenvetoon on toki sanottava,että aina tekninen kehitys ei mene suinkaan suoraviivaisesti, ainakaan eteenpäin. Tästä hyvänä esimerkkinä on vaikkapa Leafin Volare -digiperä, joka oli laadun huipentuma pitkälle ohi sen mitä aikanaan uudempien oneshot-digikameroiden teknistä spekseistä voisi lukea. Tämä perä vain ilmensi kehitystä, joka ei vastannut enää markkinoiden logiikkaa. 

Kuvaustaustaa

Minulla on nyt ollut D3x-runko (itse asiassa kaksi runkoa) ja Nikon-objektiiveja (välillä 14-200mm) käytössäni puolentoista kuukauden ajan. Olen kuvannut näillä sekä omaksi ilokseni että työmielessä. Muutamaa kuukautta vaille kymmenen vuoden Canon-digijärkkätaustan kangistamana minulla kesti jonkin aikaa ennen kuin Nikonin käyttölogiikka alkoi mennä takaraivoon. Siihen saakka D3x vaikutti väärällä käyttöliittymältä varustetulta mystiseltä tietokoneelta. Mutta kun olin saanut konfiguroitua rungot oman kuvaustapani mukaisiksi ja sormet alkoivat löytää itsekseen nappuloille ja rattaille, kameran käyttö on ollut pelkkää nautintoa.

Tätä puolentoista kuukauden käyttökokemusta vasten uskallan sanoa, että D3x on saatavissa olevan kuvalaadun kannalta paras koskaan tehty digijärjestelmäkamera. Tällä tarkoitan vanhan kinofilmin kokoisia kennoja käyttäviä kameroita. Olisiko D3x sitten esimerkiksi omaan henkilökohtaiseen kuvaukseeni paras kamera on eri asia. Nykyinen oma kamerani Canon 5D MkII on parempi joissakin merkittävissä käytettävyysasioissa. Jos nyt ostaisin siihen käyttöön järjestelmäkameraa omilla kovalla työllä ansaitulla rahoillani, valinta olisi hintaeron vuoksi edelleen 5D MkII. Studiossa sen sijaan toisin päin menevästä valinnasta ei olisi epäilystäkään.

Maisema Ylläkseltä. Tällaiset suuret maisemat hyötyvät mahdollisimman korkeasta resoluutiosta.  

Resoluutiotesti

Tässä blogissa keskityn jatkossa pelkästään tekemääni resoluutiovertailuun. Muut näkökohdat jääkööt tuonnemmaksi. Olen testannut digikameroiden resoluutioita ja värintoistoa samalla setupilla jo kymmenen vuoden ajan. Minua eivät kiinnosta absoluuttiset arvot vaan vertailu, jonka suhteutan kokemukseeni aikaisemmista laitteista käytännön tilanteissa. Vertailuni on helposti toistettavissa, antaa samat tulokset aina niin tehtäessä ja ennen kaikkea se vastaa siihen mitä kysytään. D3x:n verrokeiksi otin nyt Canonin 5D MkII:n ja PhaseOne P45+ -digiperän. Olen verrannut aikaisemmin Canonin 5D MkII:n ja 1Ds MkIII:n keskenään, joten tiedän ettei niiden resoluutiossa ISO 100:lla mitään merkittävää eroa. Ne eivät ole tasan samat mutta niin lähellä toisiaan (vaihdellen hiukan käytetyn RAW-konvertterin mukaan), että kaikki väärin verrattu -kommentit ovat turhia. Ja sitäpaitsi kuvauskokemus D3x:llä kertoi jo, ettei enää kannata viilata pilkkua näiden kahden Canonin välillä.

En voi verrata runkoja ja periä suoraan, ilman objektiiveja. Enkä välittäisikään, koska olen valokuvaaja. Objektiivi vaikuttaa aivan ratkaisevasti tällaisen testin tulokseen. Siksipä otin Canonilta ja Nikonilta kummaltakin kolme objektiivia. Käytössäni oli sopivalta polttovälialueelta AF Nikkor 85mm 1.4D, PC-E Micro Nikkor 85mm 2.8D ja AF-S Micro Nikkor 105mm 2.8G ED. Niitä vastaaviksi pareiksi otin oman erinomaiseksi todetun EF 85mm 1.2L II USM:n sekä studion hyllystä 3 kpl TS-E 90mm 2.8 ja 2kpl EF 100mm 2.8 Macro USM:ää. Canon sai tässä siis kolme lisäyritystä. Lisäksi tiesin kuvauskokemustani vastaan, että Nikon Nordicilta lainassa oleva 105mm Micro Nikkor ei voi olla kunnossa. Se on demo-objektiivi, jossa maastossa kuvattujen ruutujen perusteella VR on ilmeisesti saanut sielunvamman. Resoluutiokartta (VR off) vahvistikin tämän: Sen verran huono kaikkiin muihin verrattuna, että objektiivin seuraava osoite on huolto. Siis Nikonille jäi kaksi mahdollisuutta kuutta vastaan pärjätä.

Tämä Micro Nikkorin tapaus osoitti jälleen miten tärkeää D3x:n kaltaisen rungon kohdalla on objektiivin merkitys. Resoluutiohyödyn saa irti vain huippuobjektiiveilla. Micro Nikkorin vammaisuus olisi ehkä jäänyt jopa huomaamatta D3:lla?

Kuvasin CaptureOne Pro 4.7 -ohjelmistolla niin, että tiedostot olivat sävyalueeltaan identtiset jokaisessa vaihtoehdossa. Kehitin tiedostot  C1:ssä. Sen jälkeen avasin RAW-kuvat myös Adobe Lightroomissa ja kehitin ne myös mahdollisimman hyvin C1-kehityksiä vastaaviksi. Canon-tiedostot avasin lisäksi Canonin DPP-ohjelmistossa ja Nikonin tiedostot Nikonin Capture NX2:ssa. NX2:n käytössä tämä testiaika on ensi kokemukseni, joten tiedostojen kehitykset siellä C1-skaalaan menivät hiukan rimaa hipoen. Noita muitahan olen käyttänyt niiden synnystä asti, ja C1:tä ja DPP:tä olen ollut mukana betatestaamassa. 

Niin Nikonilta kuin Canoniltakin löytyi yksi objektiivi muita parempana. Nikonilla tosin objektiivien väliset erot olivat niin pieniä, että tavallisessa valokuvassa tuskin olisin löytänyt eroa. Hiukan parempi oli kuitenkin PC-E 85mm. Canonin puolella oma suosikkiobjektiivini 85mm 1.2L II pieksi kaikki muut. Piekseminen on tietysti liioittelua mutta oli kuitenkin helppo valita. Huom: testitaulu oli sijoitettu kaikissa tapauksissa pelkästään kuva-alan keskelle. Etsin siis kameran parasta resoluutiota, en verrannut objektiiveja sinänsä.

Sivutuotteena tosin tuli verrattua kummankin valmistajan tuotekuvaukseen suunniteltua perspektiivinkorjausobjektiivia kummankin parhaalla runkoresoluutiolla. Canon, tämä on säälittävää, nyt vauhtia 90mm tilttisiftin uusintaan!!!

Nikon väittää D3x:n kilpailevan digiperien kanssa. Siksi oli mielenkiintoista nähdä mikä on ero 24,5 megapikselin digijärkän ja 39 megapikselin digiperän välillä. P45+ perä oli kiinni Mamiya 645 AFDII-kamerassa ja objektiivina oli Mamiyan erinomainen 120mm Macro.

Kolmen kameran (kultakin paras objektiivi) vertailuruudut eri RAW-konverttereilla löytyvät täältä. Ne kannattaa downloadata, että voit katsella niitä omalla koneella 1:1. Sen lisäksi Canonin ja Nikonin tiedostot kannattaa suurentaa samaan kokoon kuin PhaseOnen. Silloin vasta paljastuvat todelliset erot.

Johtopäätöksiä

Omat johtopäätökset:

• 1. P45+, 2. D3x, 3. 5D MkII - selvästi
• D3x on yllättävän paljon Canonia parempi ja yllättävän vähän P45+:aa huonompi. Yllättävän viittaa tuossa siihen mitä oletin AA-filttereiden ja lineaaristen resoluutioerojen pohjalta. (P45+ kärsii tässä hiukan, koska kuvaustilanteessa kuvausetäisyydet määritettiin ruudun pitkän sivun suhteen). 
• Ennakkoaavistukseni D3x:stä oli aivan oikea: siinä on otettu kinofilmin kokoisesta kennosta kaikki irti pilaamatta samalla yleistä kuvauksen helppoutta turhalla moirélla.  Hinta ei siis tule tyhjästä vaan kennon lisäksi AA-filtterit ja muut oheiskapistukset on valittu ja suunniteltu paras kuvanlaatu mielessä. Canon saa panna parastaan 1Ds3:n seuraajaa kehittäessään.
• D3x pärjää hyvin kaikille digiperille, joiden megapikselilukema alkaa 2:lla, mutta kyllähän jo P45+:n koko jyllää niin kuin pitääkin.
• D3x on hyvin, hyvin kiinnostava vaihtoehto studiolle, joka pohtii investointisuhteita digijärkkien ja digiperien välillä. Canon-studiot, kuten Potkastudios joutuvat investoimaan molempiin.
• Konverttereista C1 Pro on erittäin hyvä kaikille rungoille, Lightroom tekee sille tyypillistä muhjua ja nostaa esiin 5D MkII:ssa moirén, jota ei näy ollenkaan DPP:ssä. NX2:een palaan myöhemmin, kun olen perehtynyt siihen tarkemmin.

Hyvä kuvalaatu on muutakin kuin resoluutiota, mielipiteeni D3x:stä siinä suhteessa seuraavassa laiteblogissa. 

-p-

Canon EOS 5D MkII: Ei ole sama missä kehitteessä kuvasi lilluvat

Korkeilla ISO-arvoilla eri RAW-konvertterit tekevät hyvinkin erilaista jälkeä 5D MkII:n tiedostoista. Toistaiseksi niitä on käytettävissä vasta kaksi: Canonin DPP ja Adoben Camera Raw. Kumpikaan ei nyt saa kiitettävää arvosanaa.

Olen toistaiseksi kuvannut 5D-kakkosellani lähes pelkästään hämärässä, käsivaralta. Hämärää ei tosiaan ole paljon tarvinnut hakea, mikä on ollut iso plussa juuri nyt, koska kiinnostavinta itselleni on ollut hakea uuden 5D:n korkeiden ISO-arvojen rajoja eri tyyppisille aiheille. Tosin kaikki kuvat eivät muokkaukseni jälkeen ehkä näytä niinkään hämärässä kuvatuilta, kuten alla oleva fillarikuva osoittaa.

Tämä kuva on kuitenkin valotettu käsivaralta hämärässä porttikongissa Helsingin Krunikassa. ISO 3200, f/1,4, aika 0,3 sekuntia. Objektiivina Sigma 1.4/50mm. No, oikeasti siinä on neljä ruutua, jotka on yhdistetty HDR-tekniikalla - ja sitten kuvaa on hiukan mankeloitu, venytetty, vanutettu, huuhdottu, kuivattu ja toistettu käsittely. Pikkuruudussa alla on 100% yksityiskohta kuvasta.

HYVÄÄ JÄLKEÄ VAI MONIPUOLISIA SÄÄTÖJÄ?

Kaikkia kuvia ei nyt kuitenkaan ole tarkoitus pahoinpidellä tuolla tavalla, joskus pitää olla tavallisen tylsäkin. Teräviä ja oikein kehitettyjä kuvia voin tiedostoistani tehdä tällä hetkellä joko Canonin DPP:llä tai Photoshop CS4:n mukana tulevalla Camera Raw:lla. Ongelma työskentelyn kannalta on se, että DPP tekee 5D-kakkosen tiedostoista paljon miellyttävämpää jälkeä kuin ACR. Ja mitä suurempi on herkkyys, sitä suurempi on ero DPP:n hyväksi. Ongelma tämä on siksi, että DPP on säätimiltään ja käyttöliittymältään surkea ohjelma. Olin aikanaan mukana sen kehitystyössä ja täytyy sanoa, että nyt muutaman vuoden tauon jälkeen esiin otettuna ohjelman uusin versio on aivan yhtä ahdistava ja luotaan työntävä kuin ne aiemmatkin. Oikeastaan olisi pitänyt kirjoittaa, että olin ”mukana”, sillä Canon ei kuunnellut eikä välittänyt, testattavaksi vain tuli aina uusi versio, johon oli lisätty milloin mitäkin tarpeettomia pillejä niiden tarpeellisten viheltimien sijaan. No, nyt ollaan tilanteessa, jossa positiivista on se, että jokaisen Canonin-digijärkän mukana tulee ilmainen softa, jolla pääsee heti hyödyntämään uuden kameran RAW-ominaisuuksia. Sillä voi tehdä sinänsä teknisesti hyvinkin laadukkaita kuvia, mutta mikään luovuutta ruokkiva työkalu DPP ei tosiaankaan ole. ACR sen sijaan on. Monipuolinen, innostava, kokeilemaan kehottava, mutta kuvan tekninen laatu jättää sitten enemmän toivomisen varaa.

Fillarikuva on luonnollisesti toteutettu ACR:n ja Photoshopin kautta. Tekninen laatu? Tottakai moitteeton, JOS tällaista hakee!

TESTIRUUTUJA

HUOM: Vertailukuvat poistettu 9.12.2010!

Toisin kuin edellisen blogin kameroita vertaavat ruudut, näistä on nyt poistettu värikohina ja ne on terävöitetty. Luminanssikohinaa olen vaimentanut vain aavistuksen etteivät yksityiskohdat kärsi. Siedän kuvissani mieluummin hiukan terävää rakeisuutta kuin yleistä muhjuisuutta. Huomioita:

• Ohjelmat käyttävät hyvin erilaisia algoritmeja, kuten on havaittavissa, kun verrataan vihreää, punaista, sinistä ja mustavalkoista testiruutua.
• Ohjelmien terävöitykset toimivat aivan eri tavoin, ja ACR:llä tulee raja vastaan punaisessa liian aikaisin muiden värien jäädessä kesken.
• DPP poistaa nätisti moirén ja lisää sitä kautta näennäistä resoluutiota erityisesti komposiittikanavassa (mv) ISO 100.
• DPP aina paljon parempi sinisessä, ACR niukasti punaisessa
• Ratkaiseva ero tulee rakeen muodossa: DPP:llä se on kaunista ja tiivistä ISO 3200 saakka, ISO 6400 vielä täysin hyväksyttävää. ACR on tässä 1-2 porrasta heikompi.
• Eniten pelkäsin 5D-kakkosen tulossa korkeiden ISOjen mahdollista laikukkuutta. Näin käykin ACR:llä ISO 6400:lla ja hiukan myös ISO 3200:lla (MacBeth-kartan tummimmat ruudut). DPP on käytännön kuvaamisen kannalta puhdas jopa ISO 6400 saakka.
• Ohjelmilla on aivan erilaiset käsitykset oikeasta värintoistosta. Tosin nämä erot pystyisi tasaamaan parissa minuutissa kuvassa kuin kuvassa. 

KUVAESIMERKKEJÄ

Laitan seuraavaan 5D-blogiin kuvaesimerkkejä ISO 800, 1600, 3200 ja 6400. Ne ehkä kertovat kuitenkin parhaiten miten upea kamera 5D MkII on haastavissa valaistustilanteissa. Samalla omat kokemukseni netissä kohinaa aiheuttavasta ”black spot issuesta”.

 -p-