Olympus OM-D E-M5 ensivaikutelmat

Olympus esitteli tänään uuden m4/3-kamerasarjan ensimmäisen rungon, E-M5:n, sekä joukon uusia lisälaitteita mukaan lukien kaksi uutta objektiivia. 

Jokin aika sitten minulla oli tilaisuus kokeilla uutuutta. Silloin koko Euroopassa oli vain kaksi E-M5-kameraa ja kaikki oli hyvin salaista. Kameraa ei saanut viedä pois neukkarista.

Lisäksi kyseessä oli esituotantoyksilö, jotka ovat hyödyttömiä testauksen kannalta. Saatoin kuitenkin kokeilla kameraa ja sain ensivaikutelmat sen uusista ominaisuuksista. Kerron tässä mikä kamerassa on kiinnostavinta omasta näkökulmastani. Jos luet ilmauksia parempi tai huomattavasti parempi, ne viittaavat yhdistelmään E-P3 + VF-2. Käytössäni ei siis ole mitään tarkkaa testi- tai vertailudataa. Saan kahden viikon kuluttua testattavaksi tuotantokameran, jolloin pääsen todella kokeilemaan E-M5:ä.

Koko

Kuten näistä kahdesta kuvasta näkyy, E-M5 on pieni. Se on paljon pienempi kuin itse kuvittelin Olympuksen tuotekuvat nähdessäni. Mitoillaan, 121 x 89 x 42 mm se on pienempi kuin yhdistelmä E-P3 + VF-2 KAIKISSA suunnissa. Alla E-M5 kokovertailussa Olympuksen OM-4:n, E-620:n ja E-5:n kanssa.

Rakenne

E-M5:n runkokehikko on magnesiumvalua. Runko on pöly- ja roiskevesitiivis samalla tasolla kuin Olympus E-5. Yllä olevassa kuvassa punaiset linjat osoittavat missä tiivistysosat ovat niin rungossa kuin lisävarusteina saatavissa akkukahvoissa. E-M5 on tällä hetkellä pienin pöly- ja roiskevesitiivis kamerarunko kaikista järjestelmäkameroista. Kokeilemani esituotantokamera tuntui vankalta ja hyvin tehdyltä vaikka nämä eivät aina olekaan tuotantolaitteiden tasolla. Tässäkin rungossa oli pari nappia, joiden sanottiin olevan vielä muuttumassa.

Sähköinen etsin

E-M5:n sähköisen etsimen (EVF) resoluutio on samat 1.44M pistettä (800x600 RGB-pikseliä) kuin Olympus VF-2:ssa. Olympus ei kerro panelivalmistajaa mutta arvaisin E-M5:ssä olevan uusimman version samasta panelityypistä kuin VF-2:ssa.

Uutena ominaisuutena etsimessä on mahdollisuus saada kaikki numeroinformaatio kenttään kuvan alle. Infokentässä voi olla tähän tapaan sininen tausta tai sitten kaikki voi olla mustaa kehystä vasten. Tässä kuvassa on vain osa kaikesta mahdollisesta infosta. Erillisen infokentän vuoksi itse kuva on luonnollisesti pienempi. Tässä musta osoittaa etsinkuvan koko alueen, ja kuvasuhteeksi on valittu 3:2. Tällöin kuvan suurennus on 1,0X (50mm objektiivilla). Natiivilla 4:3 kuvakoolla suurennus on 0,92X. Kuva voi myös täyttää etsimen koko alan (4:3) ja silloin suurennus on 1,15X. Tässä tapauksessa numeroinformaatio on kuvan päällä samassa perusasettelussa kuin yhdistelmällä E-P3 + VF-2. Kaiken informaation saa myös pois päältä. Etsimen kuva-ala on luonnollisesti 100%.

Etsimen optiikka on uudenlainen. Itselleni oli helppoa nähdä koko alue terävästi myös silmälaseillani. Uusi optiikka mahdollistaa laajemman diopterin säädön alueella -4 - +2 diopteria. Pintaväli on 18mm diopterilla -1

Etsimen kuvataajuus on tuplattu, se on nyt 120 fps. Aiempi 60 fps on myös valittavissa. Olympuksen mukaan etsimen absoluuttinen kuvalaatu on parempi 60 fps:llä. Siinä katsellessa en huomannut eroja tässä suhteessa. Todellinen etu on 120 fps:n puolella paljon pehmeämpänä liikkeenä kameraa käännettäessä ja liikkuvien kohteiden osalta.

Liikkuvia kohteita kuvattaessa toinen merkittävä parannus on etsimen selvästi lyhyempi virkistysaika. E-M5:n uudessa TruePic VI -kuvaprosessorissa on erilliset prosessorit kuvien tallennusta ja live-kuvaa varten. Nyt EVF näyttäisi olevan mukana melkein koko ajan. Olympuksen mukaan viive on lyhentynyt 29 millisekuntiin.

Vakautettu etsinkuva on todellinen läpimurto. Etsinkuva on vakautettu aina, kun runkovakaaja (IBIS) on päällä. ”Aina” kattaa tässä myös videokuvauksen ja jokaisen kameraan kiinnitetyn objektiivin. Tästä on selvää hyötyä pitkillä polttoväleillä, makrokuvauksessa ja etsinkuvan suurennuksilla manuaalitarkennuksen yhteydessä. Etsinkuvan vakautus kytkeytyy, kun painat laukaisimen puoliväliin.

Etsin on nyt varustettu silmätunnistimella. Kuva tulee etsimeen, kun viet kameran silmälle. Kameran etääntyessä silmältä takaseinän monitori näyttää Olympuksen Super Control -valikon. Etsimen oikealla sivustalla on monitoripainike, jolla valitaan kuvan näyttö etsimessä tai monitorissa.

Etsin ei ole kääntyvä. E-M5:n kanssa voidaan käyttää Olympuksen (4/3) kulmaetsintä. Voit myös irroittaa varusteportin (accessory port yllä) kannen ja kiinnittää varustekenkään kääntyvän VF-2-etsimen. Yhdistelmä saattaa näyttää hupaisalta mutta se on täysin toimiva.

16MP Live MOS -kenno

E-M5:ssä on uusi (ainakin Olympukselle) 16 megapikselin kenno E-P3:ssa olleen aiemman 12MP kennon sijaan. Se voi olla sama kenno kuin Panasonic GX-1:ssa tai sitten ei. Olympus ei kerro asiaa. Joidenkin näihin kameroihin liittyvien speksien vertailu saa minut olettamaan, että peruskenno voisi olla samaa alkuperää. Kennokokonaisuus on kuitenkin monimutkaisempi asia. E-M5:ssä on käytössä versio Olympuksen ”Fine Detail Processing” -teknologiasta, joka esiteltiin E-5:ssä. Se on osoitus siitä, että E-M5:n AA-suodin on ohut, mikä on hyvä kuvan terävyyden kannalta. Olympus käyttää E-M5:ssä ”Real Color” -teknologiaansa, joka liittyy käytettyyn RGB-matriisiin. E-M5 lukee kennoa jopa tuplanopeudella aiempiin kameroihin verrattuna, mistä on etua kuvataajuudessa, jatkuvassa automaattitarkennuksessa ja videon laadussa. 

Vasta tuotantokameran koekuvaus kertoo itselleni totuuden kennosta suhteessa kuvalaatuun. Nyt voidaan vain sanoa, että kuvalaatu on parempi kuin E-P3:ssa. Olympus itse puhuu korkeimmasta herkkyydestä, alhaisimmasta kohinasta ja laajimmasta dynaamisesta alueesta omassa E-sarjassaan. ISO-alue on nyt 200 - 25600.

Viisiakselinen kuvanvakaaja

Viisiakselinen, juuri kehitetty kennovakaaja (IBIS) on hurjan iso elementti verrattuna E-M5:n tilavuuteen. Olen merkinnyt sen tässä punaisella kehyksellä. Se sisältää myös Olympuksen SSWF-kennopuhdistuksen. En ole nähnyt itse elementtejä enkä niiden kuvia rinnan mutta arvioni mukaan tämä IBIS on noin kolminkertainen kooltaan E-P3:ssa olevaan verrattuna. Se pakottaa myös etsimen elektroniikan etsimen päälle, mikä puolestaan yhdessä lisävarusteportin kanssa sanelee etsinkotelon korkeuden.

Tämä on ensimmäinen ja ainoa 5-akselinen kuvanvakaaja järjestelmäkametoissa. Nämä viisi vakautettua liikesuuntaa on esitetty yllä. Tähän saakka Olympuksen IBIS on pystynyt kompensoimaan kiertoja vaaka- (pitch) ja pystyakselin (yaw) suhteen. Canonilla on joissakin objektiiveissa vakaaja, joka pystyy kompensoimaan vaaka- (horizontal) ja pystysuuntaisia (vertical) liikkeitä. Objektiiviakselin ympäri tapahtuvan kiertoliikkeen vakauttaminen on täysin mahdotonta optisella vakaajalla. Olympus ilmoittaa tämän uuden kennovakaajan olevan tehokas jopa 5 täyden EV-portaan yli. Olympuksella oli sama ilmoitus E-5:n vakaajan suhteen mutta se kattoi liikettä vain kahden akselin suhteen.

IBIS toimii kaikkien objektiivien kanssa, ja tämä uusi MSC-tyyppinen vakaaja on yhtä hyvä niin video- kuin valokuvauksessa. Olympuksen mukaan uusi IBIS poistaa ”rolling shutter”-ilmiötä ”dramaattisesti” videokuvasta. Se vakauttaa videokuvasta myös kävelemisen aiheuttamat tärähdykset.

FAST AF -automaattitarkennus

FAST AF on Olympuksen nimitys automaattitarkennusjärjestelmälleen. F.A.S.T on kirjainlyhennys sanoista Frequency Acceleration Sensor Technology. Olympus ilmoittaa E-M5:n automaattitarkennuksen olevan maailman nopein AF-systeemi järjestelmäkameroissa. 

Yhden kuvan automaattitarkennus, S-AF, lienee jokseenkin samaa nopeusluokkaa kuin E-P3:ssa. Se perustuu samaan 120 fps lukunopeuteen kennolta kuin E-P3:ssakin. Ehkä uudet algoritmit ja uusi prosessori tekevät sen vielä nopeammaksi ja käynnistysaika on lyhyempi. Sitä oli vaikea havaita, koska Olympuksen MSC-objektiivit tarkentuvat niin nopeasti myös E-P3:lla. 

Jatkuvan automaattitarkennuksen (C-AF) ja AF-seurannan (Tr) osalta kaikki on muuttunut. Ensinnäkin systeemi lukee videosignaalia kennolta tuplanopeudella, 240 fps. Käännellessäni kameraa kaukaa lähelle ja takaisin C-AF kytkettynä kamera piti kuvan tarkennettuna huomattavasti nopeammin kuin E-P3. TruePic VI -prosessorissa on uusi, erillinen kohteen seurantayksikkö nimen omaan kohteen liikkeen laskentaa varten. Sen pitäisi tuottaa ennustavaan AF:ään ”huomattava parannus”, kuten Olympus asian ilmaisee. Systeemi perustuu kasvojen, värin ja kuvioiden tunnistukseen. Se pystyy laskemaan niin liikkeiden muutoksia kuvan vaaka- ja pystysuunnassa kuin kohteen koon muutostahdin. Tämä tarkoittaa kolmiulotteista seurantaa, 3D Tracking AF. Jatkuva 3D tracking AF toimii sarjakuvausnopeuteen 4.2 kuvaa sekunnissa asti. Tämä tulee olemaan yksi kiinnostavimpia testauskohteita myöhemmin!

Tiedän monien 4/3-järjestelmän käyttäjien olevan pettyneitä kuullessan, että C-AF ja Tr eivät toimi 4/3-objektiiveilla. Vain S-AF on niillä käytettävissä. En kokeillut vielä S-AF -nopeutta millään 4/3-objektiivilla.

Manuaalitarkennus on paljon helpompaa vakautetun etsinkuvan kautta. Tarkennussuurennoksen vaihtoehdot ovat 5X, 7X, 10X ja 14X.

Sarjakuvaus

Sarjakuvauksessa on kaksi asetusta, L ja H.

L: 3,5 k/s; tai 4,2 k/s, kun IS OFF. Kuvapuskurin kapasiteetti on 17 RAW-kuvaa. JPG-kuvauksessa ei ole rajoitusta.

H: 9 k/s (IS ja C-AF OFF). Kuvapuskurin kapasiteetti 11 RAW-kuvaa tai 17 JPG-kuvaa parhaalla laadulla.  

Video

Videon uusi tallennusformaatti on nyt MOV, MPEG-4 AVC/H.264. Tosin myös AVI on käytettävissä. Paras laatu on Full HD, 1920x1080, 60i. Sensorin lukunopeus on 30 fps, tallennus 20 Mbps. Maksimi tallennusaika on 29 minuuttia. Kuten yllä todettiin IBIS vakauttaa myös videon, eikä ole enää tarvetta ohjelmalliseen vakautukseen. Videokuvan lopullinen laatu kennon, prosessorin (Fine Detail Processing, Real Color, viistojen linjojen antialiasing) ja vakaajan (rolling shutter -efektin häviäminen) yhteistyönä jää nähtäväksi. 

Etsinkotelon sivuilla on sisäänrakennetut mikrofonit, kuten alla olevassa kuvassa näkyy. Mikrofoneihin on kytketty tuulikohinan poisto.

Konfiguroinnista ja käsiteltävyydestä

Tässä esimerkissä olen valinnut vasemmalla aukon esivalinnan (A), kuten normaalisti käytän. Peruskäytössä valitsisin aukon pääkiekolla (main dial, peukalo) ja valotuskorjailun apukiekolla (sub dial, keskisormi). Laukaisin on apukiekon keskellä. Automaattitarkennus on mapattu Fn1-painikkeeseen. Tämä tekee hallinnan hyvin helpoksi ja voin pitää kameran koko ajan silmällä. Enimmäkseen ei ole mitään tarvetta keskeyttää kuvaamista kameran vuoksi.

E-M5:n ollessa tehdasasetuksilla, Fn2:n painettuna pitäminen ja jomman kumman kiekon kiertäminen toisi etsimeen esiin ja aktivoisi jonkin toiminnoista: huippuvalon/varjon säätö, valkotasapainon säätö, suurennuksen valinta, ja kuvasuhteen valinta. Kaikki nämä voisin säätää lennossa, vaikka kuva kuvalta, kamera silmällä. Mutta toisaalta, Fn2 ja monet muut painikkeet ovat konfiguroitavissa. En todellakaan vielä tiedä millainen tulee olemaan oman E-M5:n säätimen lopullinen konfiguraatio.

E-M5 on pieni kamera. Sen käsittelyominaisuuksia voidaan muuttaa lisävarusteena saatavalla kahvasarjalla. Vaakakuvakahva (HLD-6G) ja pystykuvakahva (HLD-6P) muuttavat E-M5:n luonteen työkaluna. Vaakakuvakahvaa voidaan käyttää yksin yhdessä kameran kanssa. Pystykuvakahvaa puolestaan vain vaakakuvakahvan jatkona.  Vaakakuvakahvassa on oma laukaisin ja apukiekko. Pystykuvakahvassa on samat ja pääkiekko. Siinä on myös Fn1- ja Fn2-painikkeet, jotka voidaan konfiguroida samoiksi kuin kameran vastaavat painikkeet tai joksikin muuksi. Pystykuvakahvassa on paikka toiselle akulle. Akkujen käyttöjärjestys on valittavissa. Kaksi akkua riittää noin 650 kuvaan. Edelleen 6P-kahvassa on virtapistoke verkkovirta-adapteri AC-3:a varten. 

Yllä olevassa kuvassa näkyy miten vaakakuvakahva HLD-6G muuttaa oikean käden otetta. Itse haluan kamerassa olevan enemmän kahvaa kuin E-M5-rungossa on, joten tämä tullee olemaan normaalitilanteeni E-M5:n kanssa. Siitä voi sitten riisua pienemmäksi, jos tarvis.

GS-4 rannehihna on lisävaruste kahvojen tueksi.

E-M5:ssä on 610.000 pisteen 3” OLED-monitori, joka on käännettävissä 50º saakka alaspäin ja 80º saakka ylöspäin. Tämä OLED-monitori on kosketusnäyttö. Siinä voidaan käyttää Olympuksen Live Guide -opastusta tai siitä voidaan valita tarkennuspiste (myös 5, 7, 10 tai 14X suurennuksilla) ja laukaista kamera koskettamalla. Kuvauksen jälkeen sitä voidaan käyttää otosten katseluun ja sen ohjaamiseen sormieleillä. 

Live Bulb ja Live Time

E-M5:ssä Olympus esittelee uuden tavan valottaa kuva ja määritellä valotus. Sitä kutsutaan nimillä Live Bulb ja Live Time. Asia on ehkä helpoimmin ymmärrettävissä, jos ajattelet ilotulitusta. Painat laukaisinta ja suljin aukeaa. Näet ilotulitusraketin nousevan, mutta nyt voitkin nähdä sen tulisen vanan kehittyvän OLED-monitorilla. Seuraat raketin räjähtävän ja räjähdyksen laajenevan isommaksi monitorissa, ja kun kaikki on parhaimmillaan painat laukaisinta uudelleen ja suljin menee kiinni. Olet siis oikeasti nähnyt ja tiedät millaisen kuvan sait! Tässä katseluun voidaan käyttää vain monitoria, ei etsintä.

Systeemissä on vielä joitakin teknisiä rajoitteita, joiden vuoksi kaikki ei tapahdu täysin jatkuvana. Monitoria ei voida päivittää nopeammin kuin kerran puolessa sekunnissa. Päivitysten lukumäärä on myös rajoitettu 25 kertaan (ISO 200). Tämä tarkoittaa, että puolen sekunnin päivitysväleillä valotusaika on rajoitettu 13 sekuntiin. Pisin valotusaika on 30 minuuttia, kun käytetään pisintä päivitysväliä. Kaikki nämä parametrit ovat asetettavissa menussa.

Salamat

E-M5:n mukana tulee pieni salamalaite, FL-LM2. Sen ohjeluku on GN 10 (ISO 200). Tämä salama on rungon tapaan pöly- ja roiskevesitiivis. Yllä oleva kuva osoittaa tiivisteet. FL-LM2 soveltuu salamasysteemin langattomaan ohjaukseen. 

Olympus esittelee toisenkin uuden salamalaitteen, FL-600R. Sen ohjeluku on GN 50 (ISO 200). Välähdyspään alla on LED-valo videokuvausta varten. LEDiä voidaan käyttää myös tarkennuksen apuvalona valokuvauksessa.

Uusia objektiiveja

Kyllä, lista vain jatkuu ja, ainakin minulle, tässä on yksi merkittävimpiä uutisia. Olympus esittelee kaksi uutta kiinteäpolttovälistä objektiivia: M.Zuiko ED 75 mm 1:1.8 ja M.Zuiko ED 60 mm 1:2.8 Macro.

75-millisessä on sama kaunis metalliviimeistely kuin 12-millisessä M.Zuikossa. Se on hyvin kiinnostava yhdistelmä ulottuvuutta (vastaa täyden kinooon 150mm polttoväliä) ja valovoimaa.

60-millinen makro on pöly- ja roiskevesitiivis. Kuten kuvasta näkyy, se tarjoaa 1:1 kuvautumissuhteen lyhimmällä kuvausetäisyydellään 19 cm. Tarkennuksen rajoittimet ovat putken vasemmalla sivulla. E-M5:n uuden vakaajan heilahduskompensointien pitäisi olla parhaimmillaan yhdessä tämän objektiivin kanssa

Sälät ja hinta

Vielä pari lisävarustetta: 

• MMF-3, pöly- ja roiskevesitiivis adapteri 4/3-objektiiveille
• Vaihdettava okulaarinsuojus (eyecup) EP-11

E-M5:n akku on uusi, BLN-1 ja sen kapasiteetti on 1200 mAh.

Art filttereitä on lisätty yhdellä, Key Line, ja videokuvaukseen tulee ääniefekti Echo eli kaiku.

Loppuja yksityiskohtia en jäljennä tähän, ne löytyvät Olympuksen webbisivustoilta, esimerkiksi www.olympus.fi

Kuten nähdyistä kuvista ilmenee, E-M5 tulee kahtena versiona: kokomusta ja hopea. Tekonahat ovat niissä erilaiset, hopeassa perinteisemmin kuvioin ja mustassa teknompi. Kauppoihin kamera tulee huhtikuussa. Hintataso:

• runko (pikkusalaman kera), 1100 €
• runko (pikkusalaman kera) plus M.Zuiko ED 12-50mm, 1300 €

Ja mitä vielä

Kai se on pakko sanoa, että olen todella kiinnostunut E-M5:stä kamerana, jossa on lupaus mennä pitkälle E-P3:n mahdollisuuksien ohi niin monessa kohdassa. Olympus on paneutunut niihin etsimen ja AF:n toimintakuvauksen käytettävyysasioihin, joita olen kritisoinut aiemmissa blogeissani. En tosiaankaan ole action-kuvaaja mutta aina silloin tällöin E-P3 jää jalkoihin omassakin vauhdissani. Nuo uudet vaakajatoiminnot ovat todella tärkeitä itselleni, olen nimittäin jo tehnyt 99,9% yhden ihmisen jalustakuvauksista. Pidän E-M5:n pienuudesta yhdistettynä Olympuksen järjestelmäajatteluun. Mahdollisuus saada yksi pieni runko taipumaan moniin tarkoituksiin on houkutteleva. Miten hyvä E-M5 sitten on omaan kuvaukseeni tullaan näkemään, kunhan saan tuotantorungon käsiini. Kaksi viikkoa... hopea...

-p-

Olympus E-P1?

Olympus OM-1 oli 70-luvulla ensimmäinen oikea kamerani, se sopi minulle ja oma kuvaustyylini kehittyi sen myötä. Olympus XA tuli sen rinnalle täydentämään kuvausmahdollisuudet alueelle, johon pieni, huomaamaton kamera sopi järjestelmää paremmin. Omassa kuvauksessani en ole oikeastaan kasvanut koskaan ulos näiden kahden kameran maailmasta.

Ei ole siis ihme, että minulle on jäänyt erityinen asenne Olympusta kohtaan vaikka en ole Olympus-kameroilla kuvannutkaan noin kymmenen vuoteen. XA jätti myös ammottavan aukon jälkeensä kuvauksessani. Mikään tähänastinen digipokkari ei ole ollut samalla tavalla kuvaajan kamera. Monia olen kokeillut, yhteenkään en ole ihastunut, vaikka Panasonicin LX-sarjassa jo hyviä puolia olikin. Leican M8:ssa olisi ehkä ollut aineksia siihen käyttöön mutta sen hinta/koko/kuvalaatusuhde ei osoittautunut kovin kaksiseksi. Jokaisessa Canon Europen pyöreän pöydän tapaamisessa olen esittänyt oman toivomuslistani kärjessä digitaalisen XA:n. Turhaan - toistaiseksi.

Four thirds

Olympus esitteli yhdessä useiden muiden valmistajien kanssa suunnitelman uudeksi digikamerastandardiksi jo vuonna 2001. He kutsuivat sitä hankalalla nimellä: Four Thirds. Tämä tulee standardissa käytettävästä 4/3 tuuman kennosta. Olin Photokinassa syksyllä 2002, kun Olympus ja Kodak pitivät kovasti meteliä systeemistä ja sen ensimmäisestä kamerasta, Olympus E-1:stä. Samassa Photokinassa julkistettiin Canonin EOS 1Ds, täyden kinokoon digijärjestelmä. Four Thirds -järjestelmän kennon pinta-ala on yksi neljäsosa kinokoon kennon pinta-alasta. Oli suuri lupaus pienemmistä välineistä. Mutta minulle kamerarungon ja objektiivien koossa ei näyttänyt olevan kennokokoa vastaavaa merkittävää eroa. Eihän runkopaksuuskaan (kennon ja objektiivibajonetin etupinnan väli) ollut parempi kuin 40mm, kun se Canonissa on 44mm. Tämä 4mm:n hyöty ei näyttänyt edes silloin merkittävältä edulta saati, että se olisi myöhemminkään sellaiseksi muodostunut. Kuvanlaadussa sen sijaan oli jo silloin merkittävä etu kinokoon hyväksi, eikä se ole koskaan kaventunut - päinvastoin. En siis ymmärtänyt silloin 4/3-järjestelmän ideaa, enkä ole siihen kyennyt sen jälkeenkään.

Micro Four Thirds

Kuusi vuotta myöhemmin, eli viime vuonna Olympus ja Panasonic esittelivät uuden standardin, joka pohjautuu edelleen 4/3-tuuman kennokokoon. Tässä m4/3-järjestelmässä on jätetty optinen etsin ja sen vaatima peilikoneisto pois. Nyt on runkopaksuus voitu pienentää 20mm:een. Tämä on jo merkittävä etu kameran ja objektiivien koon kannalta. Tälle systeemille voidaan toteuttaa pienikokoisia ja todella laadukkaita laajakulmia, normaaliobjektiiveja, pikkuteleitä ja laajakulmasta alkavia zoomeja. Varsinaisissa tele-objektiiveissa peilin pois jättämisellä ei ole merkitystä. Optinen etsin on samalla korvattava sähköisellä etsimellä (EVF). Ne ovat olleet tähän saakka todella huonoja. Pitkillä zoom-objektiiveilla varustetuissa digipokkareissa sähköiset etsimet ovat olleet suorastaan kelvottomia, mikä on johtanut niidenkin käyttäjät kuvaamaan kameran takaruudulta katsellen.

m4/3-systeemin ajoitus ei ollut sattuma, sillä juuri nyt on menossa käännekohta näyttöteknologiassa kameroiden kannalta. Tämän järjestelmän ensimmäisessä kamerassa, Panasonic Lumix DMC-G1:ssä olikin jo kelvollinen EVF. Ei vielä läheskään kinokoon järjestelmien optisia vastaava mutta selkeästi tulossa ollaan. Kysymys on nyt vain hinnasta: minkä verran kuvaajat ovat valmiita maksamaan todella laadukkaasta EVF:stä? Sähköisellä etsimellä on merkittäviä etuja optiseen nähden jo sinänsä, ja kun siihen yhdistetään edellä mainitut koko- ja laatupotentiaalit, m4/3 on muuttunut yhtäkkiä todella kiinnostavaksi kompromissiksi koon ja laadun suhteen.

4/3- ja m4/3-järjestelmissä on sama kennokoko, mutta peilikoneiston (Mirror Box) pois jättäminen mahdollistaa pienemmät kamerarungot ja pienemmät ja laadukkaammat objektiivit. Vanhan järjestelmän objektiivit eivät mene hukkaan, sillä ne voidaan liittää uusiin runkoihin sovitteella. m4/3-järjestelmä mahdollistaa periaatteessa minkä vain nykyisen järjestelmäkameraobjektiivin liittämisen merkistä ja koosta riippumatta. Tarvitaan vain yhteensopiva sovite objektiivin ja rungon väliin. Kuvat Olympus.

K

Kamerateknologian murros

Tämä siirtymä 4/3:sta m4/3:een on esimakua siitä, mitä tulee tapahtumaan muissakin järjestelmäkameroissa. Mittaetsinkameran ja peilikameran ero katoaa. Isot pelurit, kuten Canon ja Nikon suunnittelevat jo omia EVF-järjestelmiään. Niiden on pakko, sillä muuten nopeat syövät hitaat. Näiden valmistajien onneksi ja riesaksi niillä on mittavimmat objektiivi- ja lisälaitevalikoimat. Onneksi, sillä laajan objektiivivalikoiman omistaja siirtyy hitaasti uuteen systeemiin, ja riesaksi, sillä niillä ei ole varaa tehdä vanhaa järjestelmäänsä yhtäkkiä vanhanaikaiseksi tai ei-yhteensopivaksi.

Olympus Pen E-P1

Tämän pitkän johdannon jälkeen päästään vähitellen itse asiaan. Olympuksen markkinointikoneisto on kevään mittaan rakentanut hypeä ”uuden Pen-kameran” ympärille. Mikä ihmeen Pen? Eläkeläisillekö he ovat kameraa tekemässä? Edes minä en ole niin vanha, että olisin koskaan kuvannut filmiajan Olympus Pen-sarjan kameralla. En voi ymmärtää Olympusta, eikä tämä markkinointi ole herättänyt minussa yhtään kiinnostusta uutta kameraa kohtaan. Hyvänen aika, kyseessähän kokonaan uuden kamerajärjestelmän ensimmäinen kamera Olympukselle, ei mikään vanhan räpsän toisinto.

Olympus E-P1 on ollut minulle kiinnostava, koska se on niin pieni järjestelmäkamera kuin 4/3-kennon ympärille voidaan nyt tehdä. Siinä toteutuu kaipaamani kokoetu. Se on minulle potentiaalinen uusi XA, jos vain käytettävyyden ja laadun suhde on kunnossa. Pienen koon ja hinnan kurissa pitämisen vuoksi tässä mallissa ei vielä ole EVF:ää. Mutta siihen voi liittää erillisen optisen etsimen, jonka kuvakulma on jokseenkin oikea, eli vastaa likimain kinokoon 35mm:n objektiivia.

Minulla oli tilaisuus kuvata E-P1:llä kolmen päivän ajan. Mikä parasta, saatoin kuvata RAW-kuvia, sillä käytettävissäni oli Olympuksen RAW-konversio-ohjelmiston, Olympus Studio 2:n, uusi versio. Seuraavassa blogissa kokemuksiani kamerasta. Tässä jo linkki galleriaan, jota muokkaan jatkossa.

-p-