Olympus E-M5: 5-akselinen kuvanvakaaja

Olympus esitteli E-M5:n yhteydessä uudenlaisen kuvanvakaajan, joka vakauttaa viisi kameran liikeakselia. Tähän saakka Olympuksen kamerarungoissa on ollut eri versioita heidän kahden akselin vakaajasta.

Tässä kuvassa vasemmalla on E-P3:n kahden akselin vakaajayksikkö ja oikealla E-M5:n viisiakselinen vakaajayksikkö. Kenno "kelluu" sähkömagneettien kentässä. Ylemmässä kuvassa esitetään liiketunnistimien havaitsemat liikkeet. Kiertoakseleiden Yaw ja Pitch lisäksi tunnistetaan ja kompensoidaan liikkeitä pysty- ja vaakasuunnassa sekä kiertoliike objektiiviakselin suhteen (Roll).

Vakaajatesti

Testi on tehty E-M5:n esituotantorungolla, jossa on firmware-versio 1.0. Helppo ja näkyviä tuloksia antava testimenettely on kuvata jonkin sähkölaitteen valmiusvaloja pimeässä huoneessa. 

Yllä testi tehtynä E-M5-rungolla ja Zuiko D. 50mm Macro -objektiivilla.

Kuvasin kymmenen valotuksen sarjan seisoen ja käsivaralta eri valotusajoilla, sekä runkovakaaja päällä (IS1) että ilman sitä. Avasin nuo kunkin valotusajan kymmenen kuvaa Photoshopissa tasoina ja kohdistin tasot niin, että valot ovat jokaisessa tasossa mahdollisimman tarkasti toistensa päällä. Tasojen näkyvyysmoodina oli Lighten, jolloin jo yksikin tärähtänyt otos levittää muuten terävärajaista valoa. Mitä enemmän tärähtäneitä rutuuja on, sitä enemmän kokonaiskuvakin leviää. Tällä tavalla saan aikaan tavallaan kymmenen ruudun yhteenlasketun tärähdyksen kullakin valotusajalla.  Se näyttää varsin havainnollisesti erot valotusaikojen ja vakaajan toiminnan suhteen.

Ylempi rivi näyttää mitä tapahtuu, kun runkovakaaja on pois päältä. Ruudut ovat 100% osarajauksia. En ole riittävän vakaa saadakseni teräviä kuvia ajalla 1/30s. Todellisuudessa vasta 1/125 sekunnin valotuksella voin olla varma, että kuvissa ei ole kameran heilahduksen aiheuttamaa epäterävyyttä. Valotusajalla 1/60s saan enemmän teräviä kuin heilahtaneita kuvia. Minuun pätee hyvin vanha sääntö: Objektiivin polttovälin 35mm-vastaavuus osoittaa pisimmän käyttökelpoisen valotusajana. E-M5:llä 50mm kuvakulma vastaa  täydessä kinokoossa 100mm polttoväliä. Pisin valotusaika olisi sen mukaan 1/100s. Kuvaustekniikkani on siis tässä suhteessa hyvin keskinkertaista.

Alempi rivi näyttää samanlaisen sarjan, kun kennovakaaja on päällä IS1-asennossa. Valotusajoilla 1/30s ja 1/15s jokainen ruutu on terävä. Valotusajalla 1/8s saan kahdeksan terävää kuvaa kymmenestä, ja vielä 1/4 sekunnillakin ehkä 2 tai 3 onnistunutta.

Toistin tämän harjoituksen vielä kahteen kertaan ja tulokset olivat linjassa. Se tarkoittaa, että omalla kuvaustekniikallani saan ainakin 3 EV-arvon hyödyn vakaajasta. Tämä luonnollisesti vaihtelee eri ihmisten välillä riippuen asennosta, kameraotteesta, laukaisimen painallustavasta ym. 

Seuraavaksi kokeilin vakaajaa M.Zuiko 12mm objektiivin kanssa. Ilman vakaajaa voin olla hyvin varma terävistä kuvista vielä 1/15 sekunnilla. Vakaaja päällä saan toistuvasti terävää jälkeä 1/4 sekunnilla. Puoli sekuntia on jo liikaa eli vartaloni heiluu niin paljon, että vakaaja ei pysty kompensoimaan kuin joissakin ruuduissa. Tuki, nojaaminen, muuttaisi tilanteen heti. llman sellaista hyödyn 2(+) EV-arvoa vakaajasta. 12-millistä testailin pitäen LED-valmiusvaloa kuvan reunalla nähdäkseni mahdollisen kompensaation kiertoliikkeessä objektiiviakselin ympäri (roll). Näyttää, että en heilauta kameraa sillä akselilla laukaisinta painaessani vaan huojun eniten sivusuunnassa.

Väitetään, että objektiiviin sijoitettu optinen vakaaja olisi pidemmillä polttoväleillä tehokkaampi kuin runkovakaaja. Minua kiinnosti kovasti nähdä miten tämä uusi viisiakselinen vakaaja toimisi teleobjektiivin kanssa. Testasin sitä kuvaamalla edelleen samanlaisia sarjoja, nyt objektiivina Zuiko D. 150 mm f/2 yhdessä 1.4-kertaisen telejatkeen kanssa. Kokonaispolttoväli on siis 210mm, joka vastaa 420 millimetriä täyden koon kinokamerassa. Jälleen yllä olevassa kuvassa ylempi rivi on saatu ilman vakaajaa ja alempi vakaajan IS1-asetuksella. Vakaajan kanssa pystyin jatkuvasti terävään tulokseen vielä 1/30 sekunnilla. Se on vähintään 4 EV-askelta parempi kuin mihin kykenen ilman vakaajaa. Vielä 1/15 sekunnillakin oli enemmän teräviä ruutuja kuin tärähtäneitä. Jopa 1/8 sekunnilla sain jokaiseen 10 ruudun sarjaan ainakin yhden onnistuneen ruudun. Todella hämmästyttävää! (Yllä olevassa kuvassa terävät ruudut ovat hiukan pehmeitä tarkennusepäterävyyden vuoksi. Tarkensin ensin ja kävin sitten sammuttamasa valot huoneen toisesta päästä. En näköjään tullut takaisin tasan samaan kohtaan. Liiike-epäterävyys oli silti helppo erottaa tästä, joten en alkanut kuvaamaan sarjoja uudelleen.)

Johtopäätös

Olympus väittää, että heidän uusi 5-akselinen vakaajansa on tehokas jopa 5 EV-arvon alueella. Väite perustuu Olympuksen testimenettelyyn. Oma testimenettelyni antoi itselleni jälleen tosielämän rajat E-M5:n runkovakaajan luotettavuudelle omassa käytössäni. Olin varsin yllättynyt sen antamasta edusta pitkillä polttoväleillä. Laajakulmilla, kuten 12mm, on ehkä turhaakin odottaa 4 EV:n etua, koska se merkitsisi teräviä kuvia sekunnin valotusajalla. Saattavathan jotkut siihen pystyäkin, mutta ainakin minä huojun liikaa runkovakaajan liikkumavälin yli.

Vakautettu etsinkuva

Toinen vakaajan antama iso hyöty jo 50 mm polttovälillä ja erityisesti pidemmillä, kuten 150 mm, on E-M5:n vakautettu etsinkuva. Se on niin tyyni, että kohteeseen ja rajaukseen voi keskittyä ilman mitään tärinää. Vakaaja ei edes aiheuta optisen vakaajan kaltaisia paikoilleen napahtamisia, etsinkuva yksinkertaiesti pysyy paikoillaan kiiinteänä ja terävänä. 

-p- 

Videoesimerkkejä Olympus E-M5:n jatkuvasta tarkennuksesta ja vakaajasta

Alla on kolme videota. Ne ovat hyvin karuja, vain yksinkertaisia testejä nähdäkseni miten asiat toimivat.

Ensimmäinen on kuvattu katsellen E-M5:n monitoriin (kamera käsissäni noin rinnan korkeudella) kävellessäni. Kaikki automatiikalla ja kuvanvakaaja pois päältä. Toinen kuvattu niin samalla tavalla kuin mahdollista paitsi, että nyt IS 1 on päällä. Kuvanlaatu on nyt hyvin erilainen, kuvaajan liike pehmeämpää, ja vakaajan hyöty tulee esiin.

Kuvasin kolmannen videon nähdäkseni miten jatkuva automaattitarkennus ja vakaaja toimivat heikossa valossa, kun kameran jakohteen etäisyys muuttuu nopeasti ja samalla on erilaisia kameran liikkeitä. Objektiivi tässä on M.Zuiko 12mm täydellä aukolla F2.0. Jatkuva AF ja IS 1 päällä. Liikun polvillani kumartuen sinne ja tänne koiran perässä. Ainoa valo on 20W energiansäästölamppu. TV antanee hyvän osoituksen valaistustasosta. Mielestäni C-AF toimii varsin nätisti sahaamatta ja vakaaja vaimentaa heilumiseni oikein hyvin. Videon pieni koko tässä esimerkissä ei oikein näytä C-AF:n toimintaa sellaisena kuin se on.

Videot ovatkin ladattavissa täydessä HD-koossa täällä.

-p-

Untitled from Pekka Potka on Vimeo.

Untitled from Pekka Potka on Vimeo.

Untitled from Pekka Potka on Vimeo.

 

Olympus OM-D E-M5 ensivaikutelmat

Olympus esitteli tänään uuden m4/3-kamerasarjan ensimmäisen rungon, E-M5:n, sekä joukon uusia lisälaitteita mukaan lukien kaksi uutta objektiivia. 

Jokin aika sitten minulla oli tilaisuus kokeilla uutuutta. Silloin koko Euroopassa oli vain kaksi E-M5-kameraa ja kaikki oli hyvin salaista. Kameraa ei saanut viedä pois neukkarista.

Lisäksi kyseessä oli esituotantoyksilö, jotka ovat hyödyttömiä testauksen kannalta. Saatoin kuitenkin kokeilla kameraa ja sain ensivaikutelmat sen uusista ominaisuuksista. Kerron tässä mikä kamerassa on kiinnostavinta omasta näkökulmastani. Jos luet ilmauksia parempi tai huomattavasti parempi, ne viittaavat yhdistelmään E-P3 + VF-2. Käytössäni ei siis ole mitään tarkkaa testi- tai vertailudataa. Saan kahden viikon kuluttua testattavaksi tuotantokameran, jolloin pääsen todella kokeilemaan E-M5:ä.

Koko

Kuten näistä kahdesta kuvasta näkyy, E-M5 on pieni. Se on paljon pienempi kuin itse kuvittelin Olympuksen tuotekuvat nähdessäni. Mitoillaan, 121 x 89 x 42 mm se on pienempi kuin yhdistelmä E-P3 + VF-2 KAIKISSA suunnissa. Alla E-M5 kokovertailussa Olympuksen OM-4:n, E-620:n ja E-5:n kanssa.

Rakenne

E-M5:n runkokehikko on magnesiumvalua. Runko on pöly- ja roiskevesitiivis samalla tasolla kuin Olympus E-5. Yllä olevassa kuvassa punaiset linjat osoittavat missä tiivistysosat ovat niin rungossa kuin lisävarusteina saatavissa akkukahvoissa. E-M5 on tällä hetkellä pienin pöly- ja roiskevesitiivis kamerarunko kaikista järjestelmäkameroista. Kokeilemani esituotantokamera tuntui vankalta ja hyvin tehdyltä vaikka nämä eivät aina olekaan tuotantolaitteiden tasolla. Tässäkin rungossa oli pari nappia, joiden sanottiin olevan vielä muuttumassa.

Sähköinen etsin

E-M5:n sähköisen etsimen (EVF) resoluutio on samat 1.44M pistettä (800x600 RGB-pikseliä) kuin Olympus VF-2:ssa. Olympus ei kerro panelivalmistajaa mutta arvaisin E-M5:ssä olevan uusimman version samasta panelityypistä kuin VF-2:ssa.

Uutena ominaisuutena etsimessä on mahdollisuus saada kaikki numeroinformaatio kenttään kuvan alle. Infokentässä voi olla tähän tapaan sininen tausta tai sitten kaikki voi olla mustaa kehystä vasten. Tässä kuvassa on vain osa kaikesta mahdollisesta infosta. Erillisen infokentän vuoksi itse kuva on luonnollisesti pienempi. Tässä musta osoittaa etsinkuvan koko alueen, ja kuvasuhteeksi on valittu 3:2. Tällöin kuvan suurennus on 1,0X (50mm objektiivilla). Natiivilla 4:3 kuvakoolla suurennus on 0,92X. Kuva voi myös täyttää etsimen koko alan (4:3) ja silloin suurennus on 1,15X. Tässä tapauksessa numeroinformaatio on kuvan päällä samassa perusasettelussa kuin yhdistelmällä E-P3 + VF-2. Kaiken informaation saa myös pois päältä. Etsimen kuva-ala on luonnollisesti 100%.

Etsimen optiikka on uudenlainen. Itselleni oli helppoa nähdä koko alue terävästi myös silmälaseillani. Uusi optiikka mahdollistaa laajemman diopterin säädön alueella -4 - +2 diopteria. Pintaväli on 18mm diopterilla -1

Etsimen kuvataajuus on tuplattu, se on nyt 120 fps. Aiempi 60 fps on myös valittavissa. Olympuksen mukaan etsimen absoluuttinen kuvalaatu on parempi 60 fps:llä. Siinä katsellessa en huomannut eroja tässä suhteessa. Todellinen etu on 120 fps:n puolella paljon pehmeämpänä liikkeenä kameraa käännettäessä ja liikkuvien kohteiden osalta.

Liikkuvia kohteita kuvattaessa toinen merkittävä parannus on etsimen selvästi lyhyempi virkistysaika. E-M5:n uudessa TruePic VI -kuvaprosessorissa on erilliset prosessorit kuvien tallennusta ja live-kuvaa varten. Nyt EVF näyttäisi olevan mukana melkein koko ajan. Olympuksen mukaan viive on lyhentynyt 29 millisekuntiin.

Vakautettu etsinkuva on todellinen läpimurto. Etsinkuva on vakautettu aina, kun runkovakaaja (IBIS) on päällä. ”Aina” kattaa tässä myös videokuvauksen ja jokaisen kameraan kiinnitetyn objektiivin. Tästä on selvää hyötyä pitkillä polttoväleillä, makrokuvauksessa ja etsinkuvan suurennuksilla manuaalitarkennuksen yhteydessä. Etsinkuvan vakautus kytkeytyy, kun painat laukaisimen puoliväliin.

Etsin on nyt varustettu silmätunnistimella. Kuva tulee etsimeen, kun viet kameran silmälle. Kameran etääntyessä silmältä takaseinän monitori näyttää Olympuksen Super Control -valikon. Etsimen oikealla sivustalla on monitoripainike, jolla valitaan kuvan näyttö etsimessä tai monitorissa.

Etsin ei ole kääntyvä. E-M5:n kanssa voidaan käyttää Olympuksen (4/3) kulmaetsintä. Voit myös irroittaa varusteportin (accessory port yllä) kannen ja kiinnittää varustekenkään kääntyvän VF-2-etsimen. Yhdistelmä saattaa näyttää hupaisalta mutta se on täysin toimiva.

16MP Live MOS -kenno

E-M5:ssä on uusi (ainakin Olympukselle) 16 megapikselin kenno E-P3:ssa olleen aiemman 12MP kennon sijaan. Se voi olla sama kenno kuin Panasonic GX-1:ssa tai sitten ei. Olympus ei kerro asiaa. Joidenkin näihin kameroihin liittyvien speksien vertailu saa minut olettamaan, että peruskenno voisi olla samaa alkuperää. Kennokokonaisuus on kuitenkin monimutkaisempi asia. E-M5:ssä on käytössä versio Olympuksen ”Fine Detail Processing” -teknologiasta, joka esiteltiin E-5:ssä. Se on osoitus siitä, että E-M5:n AA-suodin on ohut, mikä on hyvä kuvan terävyyden kannalta. Olympus käyttää E-M5:ssä ”Real Color” -teknologiaansa, joka liittyy käytettyyn RGB-matriisiin. E-M5 lukee kennoa jopa tuplanopeudella aiempiin kameroihin verrattuna, mistä on etua kuvataajuudessa, jatkuvassa automaattitarkennuksessa ja videon laadussa. 

Vasta tuotantokameran koekuvaus kertoo itselleni totuuden kennosta suhteessa kuvalaatuun. Nyt voidaan vain sanoa, että kuvalaatu on parempi kuin E-P3:ssa. Olympus itse puhuu korkeimmasta herkkyydestä, alhaisimmasta kohinasta ja laajimmasta dynaamisesta alueesta omassa E-sarjassaan. ISO-alue on nyt 200 - 25600.

Viisiakselinen kuvanvakaaja

Viisiakselinen, juuri kehitetty kennovakaaja (IBIS) on hurjan iso elementti verrattuna E-M5:n tilavuuteen. Olen merkinnyt sen tässä punaisella kehyksellä. Se sisältää myös Olympuksen SSWF-kennopuhdistuksen. En ole nähnyt itse elementtejä enkä niiden kuvia rinnan mutta arvioni mukaan tämä IBIS on noin kolminkertainen kooltaan E-P3:ssa olevaan verrattuna. Se pakottaa myös etsimen elektroniikan etsimen päälle, mikä puolestaan yhdessä lisävarusteportin kanssa sanelee etsinkotelon korkeuden.

Tämä on ensimmäinen ja ainoa 5-akselinen kuvanvakaaja järjestelmäkametoissa. Nämä viisi vakautettua liikesuuntaa on esitetty yllä. Tähän saakka Olympuksen IBIS on pystynyt kompensoimaan kiertoja vaaka- (pitch) ja pystyakselin (yaw) suhteen. Canonilla on joissakin objektiiveissa vakaaja, joka pystyy kompensoimaan vaaka- (horizontal) ja pystysuuntaisia (vertical) liikkeitä. Objektiiviakselin ympäri tapahtuvan kiertoliikkeen vakauttaminen on täysin mahdotonta optisella vakaajalla. Olympus ilmoittaa tämän uuden kennovakaajan olevan tehokas jopa 5 täyden EV-portaan yli. Olympuksella oli sama ilmoitus E-5:n vakaajan suhteen mutta se kattoi liikettä vain kahden akselin suhteen.

IBIS toimii kaikkien objektiivien kanssa, ja tämä uusi MSC-tyyppinen vakaaja on yhtä hyvä niin video- kuin valokuvauksessa. Olympuksen mukaan uusi IBIS poistaa ”rolling shutter”-ilmiötä ”dramaattisesti” videokuvasta. Se vakauttaa videokuvasta myös kävelemisen aiheuttamat tärähdykset.

FAST AF -automaattitarkennus

FAST AF on Olympuksen nimitys automaattitarkennusjärjestelmälleen. F.A.S.T on kirjainlyhennys sanoista Frequency Acceleration Sensor Technology. Olympus ilmoittaa E-M5:n automaattitarkennuksen olevan maailman nopein AF-systeemi järjestelmäkameroissa. 

Yhden kuvan automaattitarkennus, S-AF, lienee jokseenkin samaa nopeusluokkaa kuin E-P3:ssa. Se perustuu samaan 120 fps lukunopeuteen kennolta kuin E-P3:ssakin. Ehkä uudet algoritmit ja uusi prosessori tekevät sen vielä nopeammaksi ja käynnistysaika on lyhyempi. Sitä oli vaikea havaita, koska Olympuksen MSC-objektiivit tarkentuvat niin nopeasti myös E-P3:lla. 

Jatkuvan automaattitarkennuksen (C-AF) ja AF-seurannan (Tr) osalta kaikki on muuttunut. Ensinnäkin systeemi lukee videosignaalia kennolta tuplanopeudella, 240 fps. Käännellessäni kameraa kaukaa lähelle ja takaisin C-AF kytkettynä kamera piti kuvan tarkennettuna huomattavasti nopeammin kuin E-P3. TruePic VI -prosessorissa on uusi, erillinen kohteen seurantayksikkö nimen omaan kohteen liikkeen laskentaa varten. Sen pitäisi tuottaa ennustavaan AF:ään ”huomattava parannus”, kuten Olympus asian ilmaisee. Systeemi perustuu kasvojen, värin ja kuvioiden tunnistukseen. Se pystyy laskemaan niin liikkeiden muutoksia kuvan vaaka- ja pystysuunnassa kuin kohteen koon muutostahdin. Tämä tarkoittaa kolmiulotteista seurantaa, 3D Tracking AF. Jatkuva 3D tracking AF toimii sarjakuvausnopeuteen 4.2 kuvaa sekunnissa asti. Tämä tulee olemaan yksi kiinnostavimpia testauskohteita myöhemmin!

Tiedän monien 4/3-järjestelmän käyttäjien olevan pettyneitä kuullessan, että C-AF ja Tr eivät toimi 4/3-objektiiveilla. Vain S-AF on niillä käytettävissä. En kokeillut vielä S-AF -nopeutta millään 4/3-objektiivilla.

Manuaalitarkennus on paljon helpompaa vakautetun etsinkuvan kautta. Tarkennussuurennoksen vaihtoehdot ovat 5X, 7X, 10X ja 14X.

Sarjakuvaus

Sarjakuvauksessa on kaksi asetusta, L ja H.

L: 3,5 k/s; tai 4,2 k/s, kun IS OFF. Kuvapuskurin kapasiteetti on 17 RAW-kuvaa. JPG-kuvauksessa ei ole rajoitusta.

H: 9 k/s (IS ja C-AF OFF). Kuvapuskurin kapasiteetti 11 RAW-kuvaa tai 17 JPG-kuvaa parhaalla laadulla.  

Video

Videon uusi tallennusformaatti on nyt MOV, MPEG-4 AVC/H.264. Tosin myös AVI on käytettävissä. Paras laatu on Full HD, 1920x1080, 60i. Sensorin lukunopeus on 30 fps, tallennus 20 Mbps. Maksimi tallennusaika on 29 minuuttia. Kuten yllä todettiin IBIS vakauttaa myös videon, eikä ole enää tarvetta ohjelmalliseen vakautukseen. Videokuvan lopullinen laatu kennon, prosessorin (Fine Detail Processing, Real Color, viistojen linjojen antialiasing) ja vakaajan (rolling shutter -efektin häviäminen) yhteistyönä jää nähtäväksi. 

Etsinkotelon sivuilla on sisäänrakennetut mikrofonit, kuten alla olevassa kuvassa näkyy. Mikrofoneihin on kytketty tuulikohinan poisto.

Konfiguroinnista ja käsiteltävyydestä

Tässä esimerkissä olen valinnut vasemmalla aukon esivalinnan (A), kuten normaalisti käytän. Peruskäytössä valitsisin aukon pääkiekolla (main dial, peukalo) ja valotuskorjailun apukiekolla (sub dial, keskisormi). Laukaisin on apukiekon keskellä. Automaattitarkennus on mapattu Fn1-painikkeeseen. Tämä tekee hallinnan hyvin helpoksi ja voin pitää kameran koko ajan silmällä. Enimmäkseen ei ole mitään tarvetta keskeyttää kuvaamista kameran vuoksi.

E-M5:n ollessa tehdasasetuksilla, Fn2:n painettuna pitäminen ja jomman kumman kiekon kiertäminen toisi etsimeen esiin ja aktivoisi jonkin toiminnoista: huippuvalon/varjon säätö, valkotasapainon säätö, suurennuksen valinta, ja kuvasuhteen valinta. Kaikki nämä voisin säätää lennossa, vaikka kuva kuvalta, kamera silmällä. Mutta toisaalta, Fn2 ja monet muut painikkeet ovat konfiguroitavissa. En todellakaan vielä tiedä millainen tulee olemaan oman E-M5:n säätimen lopullinen konfiguraatio.

E-M5 on pieni kamera. Sen käsittelyominaisuuksia voidaan muuttaa lisävarusteena saatavalla kahvasarjalla. Vaakakuvakahva (HLD-6G) ja pystykuvakahva (HLD-6P) muuttavat E-M5:n luonteen työkaluna. Vaakakuvakahvaa voidaan käyttää yksin yhdessä kameran kanssa. Pystykuvakahvaa puolestaan vain vaakakuvakahvan jatkona.  Vaakakuvakahvassa on oma laukaisin ja apukiekko. Pystykuvakahvassa on samat ja pääkiekko. Siinä on myös Fn1- ja Fn2-painikkeet, jotka voidaan konfiguroida samoiksi kuin kameran vastaavat painikkeet tai joksikin muuksi. Pystykuvakahvassa on paikka toiselle akulle. Akkujen käyttöjärjestys on valittavissa. Kaksi akkua riittää noin 650 kuvaan. Edelleen 6P-kahvassa on virtapistoke verkkovirta-adapteri AC-3:a varten. 

Yllä olevassa kuvassa näkyy miten vaakakuvakahva HLD-6G muuttaa oikean käden otetta. Itse haluan kamerassa olevan enemmän kahvaa kuin E-M5-rungossa on, joten tämä tullee olemaan normaalitilanteeni E-M5:n kanssa. Siitä voi sitten riisua pienemmäksi, jos tarvis.

GS-4 rannehihna on lisävaruste kahvojen tueksi.

E-M5:ssä on 610.000 pisteen 3” OLED-monitori, joka on käännettävissä 50º saakka alaspäin ja 80º saakka ylöspäin. Tämä OLED-monitori on kosketusnäyttö. Siinä voidaan käyttää Olympuksen Live Guide -opastusta tai siitä voidaan valita tarkennuspiste (myös 5, 7, 10 tai 14X suurennuksilla) ja laukaista kamera koskettamalla. Kuvauksen jälkeen sitä voidaan käyttää otosten katseluun ja sen ohjaamiseen sormieleillä. 

Live Bulb ja Live Time

E-M5:ssä Olympus esittelee uuden tavan valottaa kuva ja määritellä valotus. Sitä kutsutaan nimillä Live Bulb ja Live Time. Asia on ehkä helpoimmin ymmärrettävissä, jos ajattelet ilotulitusta. Painat laukaisinta ja suljin aukeaa. Näet ilotulitusraketin nousevan, mutta nyt voitkin nähdä sen tulisen vanan kehittyvän OLED-monitorilla. Seuraat raketin räjähtävän ja räjähdyksen laajenevan isommaksi monitorissa, ja kun kaikki on parhaimmillaan painat laukaisinta uudelleen ja suljin menee kiinni. Olet siis oikeasti nähnyt ja tiedät millaisen kuvan sait! Tässä katseluun voidaan käyttää vain monitoria, ei etsintä.

Systeemissä on vielä joitakin teknisiä rajoitteita, joiden vuoksi kaikki ei tapahdu täysin jatkuvana. Monitoria ei voida päivittää nopeammin kuin kerran puolessa sekunnissa. Päivitysten lukumäärä on myös rajoitettu 25 kertaan (ISO 200). Tämä tarkoittaa, että puolen sekunnin päivitysväleillä valotusaika on rajoitettu 13 sekuntiin. Pisin valotusaika on 30 minuuttia, kun käytetään pisintä päivitysväliä. Kaikki nämä parametrit ovat asetettavissa menussa.

Salamat

E-M5:n mukana tulee pieni salamalaite, FL-LM2. Sen ohjeluku on GN 10 (ISO 200). Tämä salama on rungon tapaan pöly- ja roiskevesitiivis. Yllä oleva kuva osoittaa tiivisteet. FL-LM2 soveltuu salamasysteemin langattomaan ohjaukseen. 

Olympus esittelee toisenkin uuden salamalaitteen, FL-600R. Sen ohjeluku on GN 50 (ISO 200). Välähdyspään alla on LED-valo videokuvausta varten. LEDiä voidaan käyttää myös tarkennuksen apuvalona valokuvauksessa.

Uusia objektiiveja

Kyllä, lista vain jatkuu ja, ainakin minulle, tässä on yksi merkittävimpiä uutisia. Olympus esittelee kaksi uutta kiinteäpolttovälistä objektiivia: M.Zuiko ED 75 mm 1:1.8 ja M.Zuiko ED 60 mm 1:2.8 Macro.

75-millisessä on sama kaunis metalliviimeistely kuin 12-millisessä M.Zuikossa. Se on hyvin kiinnostava yhdistelmä ulottuvuutta (vastaa täyden kinooon 150mm polttoväliä) ja valovoimaa.

60-millinen makro on pöly- ja roiskevesitiivis. Kuten kuvasta näkyy, se tarjoaa 1:1 kuvautumissuhteen lyhimmällä kuvausetäisyydellään 19 cm. Tarkennuksen rajoittimet ovat putken vasemmalla sivulla. E-M5:n uuden vakaajan heilahduskompensointien pitäisi olla parhaimmillaan yhdessä tämän objektiivin kanssa

Sälät ja hinta

Vielä pari lisävarustetta: 

• MMF-3, pöly- ja roiskevesitiivis adapteri 4/3-objektiiveille
• Vaihdettava okulaarinsuojus (eyecup) EP-11

E-M5:n akku on uusi, BLN-1 ja sen kapasiteetti on 1200 mAh.

Art filttereitä on lisätty yhdellä, Key Line, ja videokuvaukseen tulee ääniefekti Echo eli kaiku.

Loppuja yksityiskohtia en jäljennä tähän, ne löytyvät Olympuksen webbisivustoilta, esimerkiksi www.olympus.fi

Kuten nähdyistä kuvista ilmenee, E-M5 tulee kahtena versiona: kokomusta ja hopea. Tekonahat ovat niissä erilaiset, hopeassa perinteisemmin kuvioin ja mustassa teknompi. Kauppoihin kamera tulee huhtikuussa. Hintataso:

• runko (pikkusalaman kera), 1100 €
• runko (pikkusalaman kera) plus M.Zuiko ED 12-50mm, 1300 €

Ja mitä vielä

Kai se on pakko sanoa, että olen todella kiinnostunut E-M5:stä kamerana, jossa on lupaus mennä pitkälle E-P3:n mahdollisuuksien ohi niin monessa kohdassa. Olympus on paneutunut niihin etsimen ja AF:n toimintakuvauksen käytettävyysasioihin, joita olen kritisoinut aiemmissa blogeissani. En tosiaankaan ole action-kuvaaja mutta aina silloin tällöin E-P3 jää jalkoihin omassakin vauhdissani. Nuo uudet vaakajatoiminnot ovat todella tärkeitä itselleni, olen nimittäin jo tehnyt 99,9% yhden ihmisen jalustakuvauksista. Pidän E-M5:n pienuudesta yhdistettynä Olympuksen järjestelmäajatteluun. Mahdollisuus saada yksi pieni runko taipumaan moniin tarkoituksiin on houkutteleva. Miten hyvä E-M5 sitten on omaan kuvaukseeni tullaan näkemään, kunhan saan tuotantorungon käsiini. Kaksi viikkoa... hopea...

-p-