E-M5 vs. E-P3: RAW-tiedostojen laatu

Tämä on aiemman, JPEG-laatua koskeneen, blogini uudelleenkirjoitus RAW-tiedostoille. Edellinen vertailu täällä.

Kasasin alle kuvakentäksi testiruudut, jotka kuvasin eri ISO-herkkyyksillä E-M5:llä ja E-P3:lla. Kuvatessa käytin tällaista:

• Objektiivi Zuiko D. 50mm f/2 Macro @F4
• Kummassakin rungossa samat aukko- ja valotusaika-asetukset vastaavilla ISO-herkkyyksillä. (Kameroiden herkkyydet vastaavat toisiaan)

Avasin RAW-tiedostot Lightroom 4.1:ssä (Release Candidate 2), tein niille normalisoinnin ja rajauksen samalla tavalla. E-M5:n rajaukset ovat 100%, pikseli ruudulla on pikseli tiedostossa. Suurensin E-P3:n rajaukset samaan kokoon Lightroomin Exportissa. Kaikissa kuvissa on kevyt terävöitys ja kohinanpoisto samoilla arvoilla.

Valitsin vertailutavaksi E-P3:n ruutujen suurentamisen, koska minua kiinnostaa laatu samankokoisissa vedoksissa. ISO-herkkyyksillä 200 ja 400 kameroiden väliset erot eivät tule näkyviin ellei vedoskoko ole suurempi kuin A3. Tällä tavalla näkyvä ero on siis se, joka voi olla nähtävissä sitä isommissa vedoksissa.

JPEG-vertailussa E-M5 oli näkyvästi parempi joka suhteessa. Korkeammilla ISO-arvoilla E-M5:n etu oli noin kaksi EV-porrasta. Silloin kirjoitin: Ero tulee uuden kennon paremmasta resoluutiosta, paremmasta laadusta per pikseli, ohuemmasta low pass (alipäästö) -suotimesta ja uudenlaisesta JPEG-prosessoinnista. Tämä vertailu osoittaa jälkimmäisen oleellisuuden silloin.

RAW-kuvilla erot eivät ole yhtä suuria tällaisessa targetissa. Tässä nähdään pääasiassa erot erotuskyvyssä ja kohinassa. E-M5:llä on etunaan 14% parempi lineaarinen erotuskyky ja ohuempi low pass -suodatin. Vaikutus näkyy selkeimmin salmiakkikuvion pienetessä. ISO 800:sta ylöspäin E-M5:n parempi kenno alkaa kasvattaa kaulaa. Jos olisin säätänyt tarkemmin kuvakohtaisesti terävöityksen ja kohinanpoiston suhdetta, E-M5 olisi hyötynyt enemmän. Kohteen vaativuuden kasvaessa E-M5 antaa lisää pelivaraa säädöissä. Sanoisin, että omalla kuvienkäsittelytavallani (Lightroomissa) ero on lähes kaksi aukkoväliä. E-P3:lla en mennyt koskaan yli ISO 1600:n. Nyt raja näyttäisi löytyvän hiukan alle ISO 6400:n.

Kuva alla E-M5, M.Zuiko 12mm f/2 (Sama kuva löytyy JPEG:nä kuvattuna mainitussa aiemmassa blogissa).

• ISO 200, @F6.3
• Säädöt Lightroom 4.1 (RC2)
• Rajaukset 100%, kuvan kirkkaimmasta ja tummimmasta kohdasta ilman lisäsäätöjä.

Kuva alla E-M5, Zuiko D. 12-60mm f/2.8-4

• ISO 200, @F5.6, tarkoituksellinen alivalotus
• Ensimmäinen kuva: avattu Lightroom 4.1een, Ligtroomin oletusasetukset, ei mitään säätöjä.
• Toinen kuva: valotuksen korjaus +5 aukkoa Lightroomissa, täysi Highlight-korjaus (-100); kaksi yksinkertaista säätöä säädettävyyden havainnollistamiseksi.
• Kolmas kuva on 100% rajaus. Tämä voimakas varjojen avaaminen tuo luonnollisesti esiin luminositeettikohinan. Mutta siinäpä se onkin. Ei mainittavaa leviämistä (ruoho on aina vaikea, kivessä oli tällainen laimukas pinta), suhteellisen terävät yksityiskohdat.

-p-

Olympus E-P3:n RAW-kuvanlaatu

Kuvaan itse käytännössä pelkästään RAW-kuvia. Konvertterina käytän nykyään pääosin Lightroom 3:a. E-P3:n RAW-tiedostoja sillä ei vielä saa auki. Onneksi sain Olympuksen Viewer 2 -ohjelmiston uuden version, että voin saada käsityksen mitä E-P3:n RAW-tiedostoilta on lupa odottaa. 

Yllä on kolme vertailuruutua. Ne on kaikki kuvattu RAW-tiedostoina ISO 1600:lla. Ensimmäinen kuva ylhäältä on kuvattu E-P3:lla. Konvertoin sen TIF-tiedostoksi Olympus Viewer 2 -ohjelmistolla (uusi versio, joka tukee E-P3:a). Asetukset: kohinanpoisto pois päältä, terävöitys -2, muuten default. Toinen (keskellä) kuva on kuvattu E-P2:lla. Sama valotus ja konversio Olympus Viewer 2:ssa. Molemmissa kuvissa on sama terävöitys ja kevyt kohinanpoisto (edellistä kompensoimassa) Lightroom 3:ssa.

Johtopäätökseni (näistä ja muista kuvista): Näiden kameroiden kuvat ovat lähellä toisiaan niin, että E-P3:ssa on parempi resoluutio ja terävyys. Kohina on samanlaista tai hiukan pienempää E-P3:ssa. E-P3:n kuvissa on parempi kohteiden pintarakenne. Se johtunee E-P3:n parempilaatuisista suotimista kennon edessä. (Huomaa: todella laadukas low pass -suodatin voi yksistään maksaa enemmän kuin E-P3). Näyttäisi, että perussensori E-P3:ssa olisi E-P2:n sensoria vastaava mutta kaikki ”optiset” osat ja elektroniikka sensoriyksikössä ovat uusia.

Normaaleissa arkipäivän RAW-kuvissa, Viewer 2:lla kehitettyinä yllä kerrotulla tavalla, et ehkä huomaisi eroa näiden kahden kameran välillä. Matkassa on liikaa muuttujia. Vertailussa ero on olemassa ja  E-P3 -kuvien ilme on terävämpi, kun käytetään laadukkaita objektiiveja. Edellisessä tekstissäni totesin, että E-P3 voi olla näkyvästi parempi kamerassa prosessoituihin ja terävöitettyihin JPG-kuviin, vaikkakaan E-P3:n JPG-kuvien ilme ei aina tunnu oikealta minulle, joka otan mieluummin hiukan rakeisuutta kuin liikaa sileyttä.

Alin kuva on sama E-P2:n RAW-tiedosto kehitettynä Lightroom 3:ssa samaan visuaaliseen terävyyteen. Kuten huomaat, konvertterit eivät ole samanlaisia edes tavoiteltaessa samanlaisuutta, ilman värejä ja isoa kohteen dynamiikkaerojakaan. Lightroom on samaan aikaan parempi ja huonompi kuin Viewer 2. Mutta, kuten sanoin, saadakseni haluamiani kuvia, Viewer 2:n jälkeen tarvitaan terävöitys ja sitä kompensoiva kohinanpoisto. Lisäksi kuvan värit ovat hyvin riippuvaisia konvertterin asetuksista. RAW-kuvauksessa tiedoston valotus, konvertterin valinta ja käyttö sekä käyttäjä itse on se ratkaisevin tekijä matkalla hyviin kuviin.

-p-

E-P3 RAW, ISO 200. RAW-konversio Viewer 2:ssa. Vastavalo ei aiheuta ongelmaa dynamiikassa. Hyvin detaljeja huippuvaloista varjoihin. Hyvät värit.

Canon EOS 5D MkII: Kuvalaadusta

Sain eilen ensimmäisen 5D-kakkoseni. Aiemmissa teksteissä olen referoinut tämän kameran teknisiä ominaisuuksia ja ensituntumaa kädessä. Tein 5D MkII:lla vakiotestini, jotka olen tehnyt jo varsin monella digikameralla ja -perällä. Tässä hiukan vaikutelmia siitä, miltä uuden rungon kuvalaatu tuntuu verrattuna erityisesti edeltäjäänsä.

EROTUSKYKY JA KOHINA

Pienillä ISO-herkkyyksillä 5D:n ja 5D MkII:n kuvien merkittävin ero on uuden rungon pikselimäärän kasvu. Eroa on lineaarisesti hiukan alle 30%, mikä näkyy uuden rungon jonkin verran parempana erotuskykynä. Ero on olemassa ja se näkyy kyllä, jos kuvataan Canonin parhaimmilla objektiiveilla. Muuten pikselimäärän lisäyksestä ei ole mitään iloa. Saman suuruinen ero vaakasuuntaisessa pikselimäärässä muuten on hypättäessä 5D-kakkosesta PhaseOnen P45+ -digiperään, jossa on 39 miljoonaa pikseliä. Näiden välinen resoluutioero on jo selkeämpi. Tämä ero tulee pelkkien pikselien lisäksi siitä, että P45:ssä ei ole kuvaa pehmentävää antialiasing-suodinta. 

Tällä hetkellä ainoa RAW-konvertteri, joka kehittää kaikkien mainittujen kameroiden tiedostoja on Adobe Camera Raw. Kaikki vertailut on tehty sillä kehitetyillä tiedostoilla, joita ei ole terävöity eikä tehty mitään kohinan poistoa.

HUOM: Vertailukuvat poistettu 9.12.2010!

Suurin parannus näiden kahden Canon-rungon välillä on punaisessa kanavassa ja siis punaisissa väreissä ylipäätään. Normaaliherkkyyksillä punainen kanava oli 5D:n heikoin kanava. Siellä on tapahtunut nyt merkittävä yksityiskohtien erottumisen parantuminen eikä eroa siniseen kanavaan ole enää juurikaan. Vertailukuvina galleriassa punaiset värit ISO 100, rajaukset skaalattu 5D-kakkosen 100% kokoon. 

Herkkyydet 50, 100 ja 200 ovat 5D MkII:ssa käytännön kannalta hyvin samanlaiset erotuskyvyn ja kohinan kannalta. ISO 400:lla kohina alkaa hiukan olla löydettävissä, kun sen kaivaa esiin. ISO 800:sta alkaen kohina kasvaa asteittain mutta se pysyy hyvin kasassa ISO 6400:n saakka. Aiemmalla 5D:llä ISO 1600 oli suurin kalibroitu herkkyys, nyt se on ISO 6400. Vertailukuvissa vanhan 5D:n herkkyydet ISO 1600 alkaen samankokoisissa kuvissa kuin uuden kameran kaikki herkkyydet. Kuvat 100% rajauksia. Jopa uuden kameran 6400 on erotuskyvyltään parempi kuin 5D:n 1600. Kohinarakeen koossa 5D:n ISO 1600 on karkeampi kuin 5D-kakkosen ISO 3200 mutta hienompi kuin 6400. Tästä eteenpäin ero tulisi yhä selvemmäksi uuden kameran hyväksi. Erotuskyvyn säilyminen ja kohinan pysyminen aiempaa runkoa terävämpänä ovat hyviä parannuksia. Uudessa rungossa on vielä herkkyydet H1 (ISO 12500) ja H2 (ISO 25000). Kuten yleistä, näillä kalibroimattomilla lukemilla laatu laskee jo selvästi. Tein huvin vuoksi vanhalle 5D:lle myös uutta vastaavat huuhaa-herkkyydet alivalotetuista ruuduista.

VÄRIT

Testitaulu näyttää, että Canonin runkojen värintoisto on hyvin samankaltainen. Eroja tulee varmaan näkymään joissakin materiaaleissa ja yksittäisissä väreissä, mutta niistä ehkä myöhemmin. PhaseOne-perän värintoisto on selkeästi erilainen kuin Canonin. Tässä on huomattava, että nämä on kuvattu kalibroiduilla kameroilla, mutta väriprofiilit ovat Adoben konvertterin sisäänrakennetut. Jollain toisella konvertterilla tulos voisi olla toisenlainen.

SÄVYALA

Yllä olevat verrokit oli tasattu sävyalaltaan kuvien vertailtavuuden vuoksi. Default-arvoillaan 5D-kakkonen tarjoaa hiukan pidemmän sävykäyrän kuin edeltäjänsä. Sen dynamiikka on myös hiukan laajempi ”yhden herkkyyden sisällä”. Tämän mittaamiseen minulla ei ole mitään absoluuttisia arvoja antavaa mittaria, joten ”hiukan” riittää nyt ja oikeat valokuvat kertovat lopullisen vaikutelman.  Käytettävissä oleva kokonaissävyala sen sijaan on uudella rungolla huikeasti suurempi, kuten erot korkeiden ISO-herkkyyksien yksityiskohtien toistossa osoittavat. Alaherkkyyksissä 5D-kakkosen kalibroimaton ISO 50 on sävykäyrältään erilainen kuin ISO 100. Canonin aiempien mallien tapaan siinä on jyrkempi olka, jolloin taittuma sävyttömään valkoiseen tulee huippuvaloissa nopeammin kuin muilla herkkyyksillä.

ODOTUKSIA VASTAAVA

 Omat testini vahvistivat jokseenkin sen mitä Canonin speksejä lukemaan tottuneena odotinkin. EOS 5D MkII tarjoaa pienen mutta näkyvän lisän perusterävyydessä ja selkeän parannuksen suurissa herkkyyksissä. Tästä on kiva jatkaa kuvaamaan, kun tietää mitä milläkin asetuksella voi kuvilta odottaa! Ja sitä vidioottiakin pitäisi kai ihmetellä...

-p-