Olympus E-P3:n RAW-kuvanlaatu

Kuvaan itse käytännössä pelkästään RAW-kuvia. Konvertterina käytän nykyään pääosin Lightroom 3:a. E-P3:n RAW-tiedostoja sillä ei vielä saa auki. Onneksi sain Olympuksen Viewer 2 -ohjelmiston uuden version, että voin saada käsityksen mitä E-P3:n RAW-tiedostoilta on lupa odottaa. 

Yllä on kolme vertailuruutua. Ne on kaikki kuvattu RAW-tiedostoina ISO 1600:lla. Ensimmäinen kuva ylhäältä on kuvattu E-P3:lla. Konvertoin sen TIF-tiedostoksi Olympus Viewer 2 -ohjelmistolla (uusi versio, joka tukee E-P3:a). Asetukset: kohinanpoisto pois päältä, terävöitys -2, muuten default. Toinen (keskellä) kuva on kuvattu E-P2:lla. Sama valotus ja konversio Olympus Viewer 2:ssa. Molemmissa kuvissa on sama terävöitys ja kevyt kohinanpoisto (edellistä kompensoimassa) Lightroom 3:ssa.

Johtopäätökseni (näistä ja muista kuvista): Näiden kameroiden kuvat ovat lähellä toisiaan niin, että E-P3:ssa on parempi resoluutio ja terävyys. Kohina on samanlaista tai hiukan pienempää E-P3:ssa. E-P3:n kuvissa on parempi kohteiden pintarakenne. Se johtunee E-P3:n parempilaatuisista suotimista kennon edessä. (Huomaa: todella laadukas low pass -suodatin voi yksistään maksaa enemmän kuin E-P3). Näyttäisi, että perussensori E-P3:ssa olisi E-P2:n sensoria vastaava mutta kaikki ”optiset” osat ja elektroniikka sensoriyksikössä ovat uusia.

Normaaleissa arkipäivän RAW-kuvissa, Viewer 2:lla kehitettyinä yllä kerrotulla tavalla, et ehkä huomaisi eroa näiden kahden kameran välillä. Matkassa on liikaa muuttujia. Vertailussa ero on olemassa ja  E-P3 -kuvien ilme on terävämpi, kun käytetään laadukkaita objektiiveja. Edellisessä tekstissäni totesin, että E-P3 voi olla näkyvästi parempi kamerassa prosessoituihin ja terävöitettyihin JPG-kuviin, vaikkakaan E-P3:n JPG-kuvien ilme ei aina tunnu oikealta minulle, joka otan mieluummin hiukan rakeisuutta kuin liikaa sileyttä.

Alin kuva on sama E-P2:n RAW-tiedosto kehitettynä Lightroom 3:ssa samaan visuaaliseen terävyyteen. Kuten huomaat, konvertterit eivät ole samanlaisia edes tavoiteltaessa samanlaisuutta, ilman värejä ja isoa kohteen dynamiikkaerojakaan. Lightroom on samaan aikaan parempi ja huonompi kuin Viewer 2. Mutta, kuten sanoin, saadakseni haluamiani kuvia, Viewer 2:n jälkeen tarvitaan terävöitys ja sitä kompensoiva kohinanpoisto. Lisäksi kuvan värit ovat hyvin riippuvaisia konvertterin asetuksista. RAW-kuvauksessa tiedoston valotus, konvertterin valinta ja käyttö sekä käyttäjä itse on se ratkaisevin tekijä matkalla hyviin kuviin.

-p-

E-P3 RAW, ISO 200. RAW-konversio Viewer 2:ssa. Vastavalo ei aiheuta ongelmaa dynamiikassa. Hyvin detaljeja huippuvaloista varjoihin. Hyvät värit.

Olympus E-P3:n JPG-kuvanlaatu

E-P3:ssa on E-P2:een nähden muutosta mm. uusi kenno ja uusi kuvaprosessori. Olympuksen mukaan kuvalaatu on parantunut yhdellä aukkovälillä.

Ylinnä: E-P2, ISO 800, Camera JPG Standard, NR Normal, lisäterävöitys LR3:ssa. Alempana: E-P3, samat asetukset, ei lisäterävöitystä. (100% osarajaus, Zuiko D. 50mm 1:2 Macro @ F4.0).

Kuvasin testisarjan JPG-kuvia kummankin kameran ”täysillä” ISO-asetuksilla. Perusherkkyydellä ei luonnollisesti ole mitään eroa erotuskyvyssä. Sen sijaan herkkyyden kasvaessa E-P3 ottaa kaulaa niin, että sen ISO 1600 vastaa E-P2:n ISO 800:a tai on jopa hiukan parempi. Lisäksi E-P2:n verrokkiruutua piti auttaa lisäterävöityksellä, että se olisi ilmeeltään lähempänä E-P3:a. Rakeisuus tummanharmaassa on myös voimakkaampaa E-P2:n kuvassa. Tältä osin siis Olympuksen väite pitää paikkansa. 

Kuten näistäkin ruuduista näkyy, E-P3:n kuvassa esiintyy vesivärinomainen leviäminen sen jälkeen, kun struktuurieroja ei löydy. E-P2:ssa tilalla on rakeisuutta. Tämä luonne-ero menee läpi kaikkien herkkyyksien näiden kameroiden JPG-kuvissa. Kohteesta riippuen sitä ei näy välttämättä ollenkaan alhaisilla herkkyyksillä, ja E-P3:n kuvat voivat parhaimmillaan olla hyvinkin loistokkaita. Eräänlainen loistokkuus onkin se, mitä Olympus on tässä ilmeisesti hakenut. Isoimmilla herkkyysasetuksilla taas vesivärinomaisuus voi häiritä erityisesti punaisen värin leviämisenä ja varjojen läikikkyytenä. 

Joka tapauksessa, itse en pidä lainkaan tällaisesta renderointitavasta kuten mainitsin jo aiemmin M.Zuiko 12mm:n kuvien yhteydessä. Omasta mielestäni tämä ilmiö poistaa samalla E-P3:n laatueron ISO 3200 alkaen, ja toivon, että Olympus muuttaa renderoinnin muistuttamaan enemmän aikaisempaa. Nyt Olympus on tavoitellut liiaksi kohinattomuutta ja ääriviivaterävyyttä. Pikainen firmware-päivitys, kiitos!

Tulokseni koskee tarkasti vain kameran JPG-kuvia default-asetuksilla. Asetuksia voi toki säädellä, mutta silti sama trendi säilyy. Tulos olisi voinut olla hyvinkin erilainen E-P3:lle, jos olisin pudottanut sekä kohinanpoiston että terävöityksen pois ja tehnyt ne jälkikäsittelyssä. Mutta mitä järkeä silloin olisi koko JPG-kuvauksessa? Sen tarkoitus on tuottaa mahdollisimman valmista kuvaa.

E-P3:lle tarkoitettua RAW-konversiomahdollisuutta ei vielä ollut, joten nyt ei päästä tämän pidemmälle selvittämään E-P3:n kennon kykyjä. Alla esimerkkinä sama E-P2:n valotus vielä kameran JPGinä ja Lightroom 3:lla RAW:sta konvertoituna. Lightroomilla saa puristettua hiukan lisää resoluutiotakin esiin. Sävyistä, dynamiikasta ja väreistä nyt puhumattakaan, mutta niihin en ole nyt puuttunut tässä blogissa. Palaan siis aiheeseen E-P3 -konvertterin saatuani. 

-p-

Above: E-P2, ISO 800, Camera JPG Standard, NR normal. Below: Same picture, RAW conversion in Lightroom 3. (100% crop, Zuiko D. 50mm 1:2.0 Macro @ F4.0)