Olympus M.Zuiko 12-50mm vertailussa

Tähän vuodenaikaan ainoa mahdollisuus vertailla uuden 12-50-millisen zoom-objektiivin kuvalaatua joihinkin muihin käyttämiini objektiiveihin on tehdä kuvaus studiosalamoilla. Muuten olosuhteet olisivat liian epämääräiset ja valoa Suomessa päivälläkin liian vähän. Tein siis ihan perinteisen testitaulukokeen. 

Yllä testiasetteluni. Käytin kahta targettia, joista toinen kuva-alan keskellä ja toinen oikeassa ylälaidassa. Kuvasin tämän saman alueen eri polttoväleillä, ja luonnollisesti niitä vastaavilla etäisyyksillä niin, että joka polttovälillä kuva-ala oli tämä sama. Valaisun tein studiosalamalaitteilla, joiden tehosäädöllä sain valotuksen joka kuvaan samaksi 1/10 aukon tarkkuudella. Näin objektiivien himmenninasetusten erot eivät tulleet vaikuttamaan tulokseen. Erotin vielä keski- ja reunatargetit toisistaan säätämällä tarkennuksen erikseen kumpaankin targettiin. Näin mahdollinen tarkennustason kaareutuminen ei vaikuttanut tuloksiin. Kaikki testiruudut ISO 200, kamerana Olympus E-P3. RAW-kuville on tehty sävyjen normalisointi, kromaattisen aberraation poisto ja kevyt terävöitys Lightroom 3.6:ssa. Siis ne samat perussäädöt, jotka tekisin oikeillekin kuville joka tapauksessa. Mahdollisten vääristymien poistoa ei ole tehty.

Polttoväli 12mm

Ensimmäinen vertailupari esittää 12-50mm zoomin kuvan keskialuetta täydellä aukolla F3.5 ja himmennettynä aukolle F5.6. Polttoväli laajakulmaisin eli 12mm. Nämä ovat 100% rajauksia, kuten jatkossa kaikki muutkin kuvat. Laatu paranee himmennettäessä, mikä lieneekin näillä aukoilla hyvin odotettavaa.

Olympuksen 4/3-sarjan zoomi Zuiko D. 12-60mm f/2.8-4.0 käy vertailuobjektiiviksi mille tahansa saman polttovälialueen objektiiville. Tässä kuvan keskialueet. Tämä tulos vastaa hyvin alla olevien Olympuksen MTF-käyrien antamaa odotusarvoa: 12-60mm zoomi on hieno objektiivi, ja erityisesti sen resoluutio (oranssit käyrät) on parempi kuin uudella objektiivilla. Näitä MTF-käyriä löytyy lisää Olympuksen sivustolta ja ne ovat hyviä apuvälineitä objektiiveja vertaillessa.

Ylärivissä näemme 12-50mm zoomin kuvan nurkat aukoilla F3.5 ja F5.6. Kontrasti ja erotuskyky paranevat himmennettäessä, mutta säteen suuntaisilla ja tangentiaalisilla viivoilla on hyvin erilainen erotuskyky. Se näkyy myös MTF-kuvasta, jossa yhtenäinen viiva edustaa säteen suuntaista (sagittal) ja katkoviiva tangentiaalista (meridional) siirtofunktiota. Verrokkeina lisäksi nurkkien tulokset 12-60mm zoomilla aukolla F3.5 (kuvassa on havaittavissa sama mutta paljon pienempi ero säteettäisissä ja tangentiaalissa linjoissa) sekä kiinteäpolttovälisellä M.Zuiko 12mm f/2 -objektiivilla aukolla F4.0. 12-millinen ei ole mitenkään superhyvä kulmissa, mutta se on tätä kohtuullista tasoa jo aukolla F2.

Polttoväli 14mm

Otin verrokiksi edelleen Olympuksen M.Zuiko 14-42mm f/3.5-5.6 kittizoomin. Yllä sen tulokset 14mm polttovälillä ja aukoilla F3.5 ja F5.6. Vasemmanpuoleiset ovat kuvan keskeltä ja oikeanpuoleiset kulmista. 12mm ja 14mm polttovälit ovat niin erilaiset, että noita ei pidä verratta suoraan. Sen vuoksi otin alle yhteiseksi polttoväliksi noin 19mm.

Polttoväli noin 19mm

Tässä kohtaa määritin kuvauspaikan Lumix 20mm f/1.7 objektiivilla. Sen jälkeen kuvasin nuo kuvan kolme zoomia samalta etäisyydeltä mutta asetin zoomauksen niin, että kuva-ala oli aina sama kuin Lumixilla. Zoomausrenkaat eivät sen vuoksi asettuneet 20mm kohdalle (koska Lumix ei oikeasti ole 20-millinen vaan lähinnä ehkä 18,5mm) mutta se ei haitanne tässä. Nämä ruudut ovat kuvan keskeltä. Lumix 20mm ja Olympuksen 12-60mm zoom ovat lähes identtiset. Täydellä aukolla 12-50mm zoomilla on hyvä erotuskyky mutta sen kontrastintoisto ei yllä 14-42mm zoomin tasolle.

 

Kuvan kulmia tarkasteltaessa, täydellä aukolla 12-50mm piirtää edelleen hyvin mutta kontrastintoisto jää vaatimattomaksi, ja siksi tulos on jokseenkin tasapeli kittizoomin kanssa. Lumix 20mm on suurin piirtein samaa tasoa kulmissa. Näiden neljän objektiivin ykkönen onkin varsin selvä.

Aukolle F5.6 himmennettynä Lumix 20mm parantaa enemmän nurkkiensa toistoa kuin zoomit omiaan.

Polttoväli 42mm

Tässä kuvassa vasemmalla keskustat täydellä aukolla ja oikealla kuvan kulmat edelleen täydellä aukolla. 12-50mm zoomi paranee koko ajan polttovälin pidentyessä. 14-42mm zoomilla sen sijaan kontrastin toisto heikkenee tällä objektiivin pisimmällä polttovälillä.

Polttoväli 50mm

Pisimpään polttoväliin siirryttäessä, vasemmalla ylhäällä on 12-50mm zoomin keskikohta täydellä aukolla. Yhdistelmän kaikki muut kuvat ovat kuva-alan kulmasta. 12-50mm zoomi paranee hiukan kontrastiltaan himmennettäessä aukolle F8. Resoluutio olisi reunoissakin varsin hyvä mutta objektiviin kontrastintoisto on vain kohtalainen. Verrokkeina kulmaruutuja muilla objektiiveilla. M.Zuiko 45mm:n testiruutu samalla aukolla F4 kuin edellä Lumix 20mm ja M.Zuiko 12mm. 50-millinen on 4/3-sarjan Zuiko 50mm f/2 Macro.

Macro-asetus

Kuvasin lähikuvaustestiksi tällaisen kellokuvan. 12-50mm zoomin polttoväli on lähikuvausasennossa 43mm ja se on kiinteä eli sitä ei voi muuttaa zoomausrenkaalla. Suurin aukko lähikuvausasennossa on F6.0. Tässä kuvausetäisyys on 200mm, joka on lähin speksattu tarkennusetäisyys.

Kokeilin sekä aukkoja F8 että F11. Pienemmällä aukolla diffraktion vaikutus alkaa jo näkyä, mutta toisaalta parempi syväterävyys saattaa olla suurempi hyöty. Joka tapauksessa 12-50mm objektiivi pystyy lähikuvauksessa varsin hienoon jälkeen. Tämä on 100% osarajaus.

Tässä vertailun vuoksi vasemmalta lukien 12-50mm zoom ja Zuiko D. 50mm f/2 Macro, aukko F8. Tarkennukset ovat hiukan eri kohdissa, joten katsele kummastakin kuvan terävintä kohtaa. 

Johtopäätöksiä

Zuiko D. 12-60mm f/2.8-4 on hiton hieno objektiivi. Senpä nyt jo taisi jokainen huomatakin. Muutenkin kuvat kertonevat hyvin selkeästi missä mennään. On kuitenkin syytä huomata, että tällainen todella tarkasti tehty testitauluvertailu on paljon raaempi kuin normaali kuvaus. Erot eivät normaalissa kuvauksessa ole ollenkaan samaa luokkaa, erilaisia häiritseviä tekijöitä on liikaa. Pienikin ero valotuksessa, tarkennuksessa tai kameran vakaudessa peittää paljon. Mutta joo, tuoltahan se näyttää, kun tarkasti katsotaan.

M.Zuiko 12-50mm f/3.5-6.3 on erittäin kohtuullinen objektiivi valokuvaukseen polttovälialueensa pidemmässä päässä ja erityisesti makroasennossan. Muuten se sopii äänettömän ja nopean tarkennuksensa sekä äänettömän power-zoominsa ansiosta paremmin videokuvaukseen. Sinne laatu riittää hyvin. Tämän voit todeta pienentämällä testiruudut 50%:iin, jolloin ne vastaavat Full HD-laatua.

-p-

Olympus M.Zuiko 12-50mm 1:3.5-6.3

Sain Olympuksen uuden zoom-objektiivin, M.Zuiko 12-50mm 1:3.5-6.3, tuotantokappaleen toissapäivänä. Objektiivi on Olympuksen ensimmäinen sääsuojattu objektiivi peilittömien kameroiden M.Zuiko-sarjassa. Sääsuojattu objektiivi tavallisten runkojen joukossa, no sehän merkitsee sääsuojattua runkoa pian. Veikkaisin, että odottavan aika ei liene edes pitkä. Uusi objektiivi on herättänyt jonkin verran nettipolemiikkia julkistuksesta asti, joten on mielenkiintoista nähdä mikä peli se on. 

Yllä uusi zoomi kokovertailussa 4/3-sarjan 12-60mm 1:2.8-4 zoomin ja m4/3-sarjan 14-42 kittizoomin kanssa.

Rakenne 

Uusi objektiivi on kooltaan jonkin verran suurempi kuin 14-42mm kittizoomi kuvausasennossa. Objektiivi on muovikuorinen mutta vankan tuntuinen rakenteeltaan. Sekä tarkennus että zoomaus tapahtuvat sisäisesti, joten objektiivissa ei ole muita ulkoisia liikkuvia osia kuin tarkennus- ja zoomausrenkaat. Kapea tarkennusrengas on objektiivin etuosassa. Zoomausrengas on täysin sähköinen. Manuaaliasennossa se toimii kuten normaali zoomausrengas. E-asennossa se on power-zoomin kytkin. Silloin zoomausnopeus riippuu kiertoliikkeen voimakkuudesta. Manuaali- ja e-asento valitaan liikuttamalla zoomausrengasta objektiivin pitkittäissuunnassa. Valitun asennon näyttö on objektiivin rungon oikealla sivulla. Vasemmalta sivulta löytyvät L-Fn- ja Macro-painikkeet. Jälkimmäistä painettaessa zoomausrenkaalle löytyy kolmas asento, joka on luonnolliseti makro. Makrokuvauksessa objektiivin lähin tarkennusetäisyys on 0,2m ja pienin kuva-ala on 36x48 mm. L-Fn puolestaan on tarkoitettu erityisesti videokuvaukseen automaattitarkennuksen lukitsemiseen tilanteissa, joissa halutaan estää jatkuvan tarkennuksen lukittuminen väärään kohteeseen. 

Puolet linsseistä ovat muuta kuin tavallista optista lasia. DSA tarkoittaa Double Super Aspherical, se on linssi, jolla voidaan korvata ryhmä perinteisen optiikan linssejä.

L-Fn- ja Macro-napit ovat objektiivin vasemmalla puolella.

Ikkuna objektiivin oikealla puolella näyttää, että zoomausrengas käyttäytyy nyt kuten perinteinen zoomausrengas (vaikka onkin sähköinen). Zoomausrenkaan (oikealla) veto oikealle kytkee power-zoomin. Macro-painikkeen painaminen ja zoomausrenkaan veto vielä yhden klikkauksen oikealle säätää objektiivin valmiiksi lähikuvaukseen.

Paperilla

Olympuksen toimittaman datan perusteella voisin odottaa, että tämä objektiivi on optiselta laadultaan (kontasti ja resoluutio) 14-42mm kittizoomin ja 4/3-sarjan 12-60mm 1:2.8-4 zoomin välillä. MTF-käyrät löytyvät Olympuksen nettisivuilta. Nekin kertovat  suhteellisen tasaisesta laadusta koko kuva-alalla. Uusi objektiivi ei tule pärjäämään erityisesti resoluutioltaan 12-60-milliselle laajakulma-asennossa. Sen sijaan pisimmillä polttoväleillä eroja ei pitäisi juurikaan näkyä. Se taas tarkoittaa, että kittizoomiin nähden uuden objektiivin pitäisi antaa käytännössä hyvinkin näkyvästi paremman kuvalaadun juuri pidemmässä päässä. 

Ensimmäiset kuvausvaikutelmat

Suomi ei ole todellakaan ihannemaa tällaisen objektiivin testailuun vuoden pimeimpään aikaan. Kuvasin eilen ensimmäisen satsin kuvia käyttötuntuman saamiseksi. Kaikki kuvat saivat nyt olla käsivaralta ja silloin täydellä aukolla olosuhteiden pakosta. ISO-herkkyydet ovat vuoden pimeimmän ajan vuoksi ulkona sen verran korkeita, että edellä olleiden kontrasti/resoluutio-arvioiden todentaminen jää nyt seuraavaan blogiin. Ensimmäinen vaikutelmani puoltaa kuitenkin niitä.

Huomionarvoista on, että Lightroomiin avattuna kuvissa ei ole vinjetointia käytännön kuvaustilanteissa  millään polttovälillä täydellä aukolla. Distortio on näkyvää 12mm asennossa ja häipyy lähes kokonaan 17mm mennessä. Kromaattinen aberraatio on myös voimakkainta laajakulmaisimmassa asennossa ja vähenee/häipyy polttovälin kasvaessa. Sekä distortio että kromaattinen aberraatio on helppo poistaa Lightroomin työkaluilla, ja kokonaiskorjaukselle voi tehdä polttovälikohtaisen presetin.

Alla muutama kuva, palaan tarkempaan vertailuun äsken mainitsemieni zoomien kesken joulun jälkeen.

-p-

 

Polttoväli 20mm, F4.6, 1/60s, ISO 800

Polttoväli 50mm, F6.3, 1/100s, ISO 1600.

Polttoväli 50mm, F6.3, 1/80s, ISO 1600.

Polttoväli 12mm, F3.5, 1/60s, ISO 640.

Update on December 26, 2011 at 16:58 by Pekka Potka

Englanninkieliselle puolelle tulleita kysymyksiä:

Tiedän, että zoomaus on sähköinen mutta tuntuuko se samalta kuin manuaalinen objektiivi asetettuna manuaalille?

 Manuaalisen zoomin tunnusta on niin monia  versioita perinteisissä objektiiveissa... Tämän 12-50-millisen liikkeen tuntu on pehmeämpi ja siinä on tasapainoisempi vastus kuin omassa 12-60-millisen yksilössäni. 12-50-millisen manuaalimoodissa on toki tyypillinen "sähköinen rahina", kun rengasta käännetään. Zoomausalueen äärikohdat ovat selkeät ja niissä on myös stoppausääni. Polttovälit näkyvät etsimessä (mutta vain siellä).

Voisitko laittaa myös suurimmat aukot/polttoväli? Milloin tullaan f/6.3:een?

Alla oleva kaavio osoittaa suurimmat aukot eri polttoväleillä etsinnäyttöjen mukaan: 

-p- 

Olympus M.Zuiko 45mm 1:1.8

Alla olevassa kuvassa E-P3-rungossa on kiinni uusi 45mm objektiivi. Se on näppärän pienikokoinen ja kevyt. Se ei ole yhtä hienostuneesti tehty kuin vieressä oleva 12mm 1:2.0 -objektiivi. Rakenne on muovia ja siitä puuttuu 12-millisen loistava etäisyysasteikko. 45-millinen on silti hyvin tehty ja sen hinta (299 €) on alle puolet 12-millisen hinnasta.

Lightroomista puuttuu edelleen RAW-konversio E-P3:lle, joten tein 45mm objektiivin ensimmäisen arvion JPG-kuvina. Se ei ole enää itselleni ongelma, kuten oli vielä testatessani 12mm objektiivia. Olen löytänyt itselleni oikean tavan toimia E-P3:n JPG-tiedostojen kanssa.

Kuten sanottua 45mm 1:1.8 on pieni ja kevyt (116g). Oikeastaan olisin halunnut, että siinä olisi ollut sama 46mm:n suodinkierre kuin 12mm objektiivissa ja 20-millisessä Lumixissa eikä nykyinen pikkuruinen 37mm. Nyt objektiivi tuntuu itselleni ohuehkolta. Vaikka rakenne on muovia, se ei mielestäni ole ongelma, sillä sisäisen tarkennuksen ansiosta ainoa ulkoinen liikkuva osa on tarkennusrengas.

Yllä 45mm objektiivi (vas.) kokovertailussa Olympuksen m4/3-sarjan zoomien kanssa samalla polttoväliasetuksella. Toinen objektiivi vasemmalta on kittizoom 14-42mm, kolmas 40-150mm ja neljäs 14-150mm. Kuljetusasennossa kittizoom on jokseenkin saman pituinen kuin 45mm objektiivi mutta hiukan paksumpi. Suodinkierre on sama 37mm. 

Vasemmalta uusi objektiivi  sekä 4/3-sarjan objektiivit 50mm 1:2.0 Makro ja 12-60mm 1:2.8-4.0 zoom m4/3-sovitteineen.

Optisesti minulla on hyvin vähän sanottavaa tätä objektiivia vastaan. Siinä on 9 linssiä 8 ryhmässä. Kaksi linsseistä on erityisen voimakkaasti taittavaa erikoislasia. Kaikki aukot 1.8:sta aina 8:aan (tai 11-16 sen mukaan milloin mielestäsi diffraktio pehmentää kuvaa liikaa) ovat täysin käyttiksiä minulle. Parhaimmillaan piirto on välillä 2.8:sta 5.6:een. Kontrasti ja terävyys ovat erittäin hyviä. JPGiä kuvatessa en huomannut tarvetta huolehtia vääristymistä, vinjetoinnista tai kromaattisesta aberraatiosta. Objektiivi kärsii sisäisistä heijastuksista vain, kun aurinko osuu etulinssiin kuvattaessa suoraan tai lähes suoraan aurinkoa kohti. Siitä huolimatta suosittelen hyvää vastavalosuojaa (Olympuksella on LH-40B lisävarusteena) kontrastin alenemisen estämiseksi, koska tässä objektiivissa ei ole nanopinnoitusta. Monille lyhyille ja valovoimaisille teleille on tyypillistä (vihreä-magenta) värivirhe (lähes) terävissä huippuvaloreunoissa. Tämä objektiivi ei ole poikkeus. Täydellä aukolla ja hiukan himmennettynä 45mm antaa paljon mahdollisuuksia suppean syväterävyyden hyödyntämiseen ja kohteen irrottamiseen taustasta. Epäterävien alueiden luonne, bokeh, voi olla kaunis ja pehmeä, jos tausta on tarpeeksi pehmeä. Himmennin on pyöreä ja siinä on 7 lamellia. Joissain toisissa tilanteissa kutsuisin bokehia rauhattomaksi, kun taustassa on enemmän kontrastia.

Entisenä mainoskuvaajana olen käyttänyt parhaita saatavissa olevia pikkutelejä. Sitä taustaa vastaan pidän M.Zuiko 45mm objektiivia kunnon työkaluna. Se on optisesti paljon parempi objektiivi kuin hintalappu osoittaa. Yhdessä objektiivien M.Zuiko 12mm 1:2.0 ja Lumix 20mm 1:1.7 tämä objektiivi muodostaa erinomaisen setin kiinteäpolttovälisiä kenelle tahansa m4/3-kuvaajalle.

-p-

 

Vertailut objektiivien 45mm 1:1.8 (oikealla) ja 4/3-järjestelmän 50mm 1:2.0 Makro välillä, molemmat aukolla f/2.0. Kaikki 100% osarajauksia. Liikennemerkki on puolivälissä keskustasta vasempaan reunaan. Niin lähellä toisiaan. 50-millisellä on nätimpi bokeh. 

40-150mm zoomilla (vasemmalla, f/4.1, @45mm) ei ole mahdollisuuksia 45-millistä (f/4.0) vastaan. Molemmat 100% rajauksia kuvan vasemmasta yläkulmasta.

45mm 1:1.8 aukolla f/2.0 (ISO 200). Kontrasti ja yksityiskohdat säilyvät tosi hyvin valkoista taivasta vasten, myös epäterävinä.

 

45mm 1:1.8 aukolla f/2.0 (1/500s, ISO 200). Osasuurennokset 100%. 

f/1.8, 1/100s, ISO 400 

f/1.8, 1/100s, ISO 500 

f/2.0, 1/200s, ISO 200. Alla 100% rajaus. 

Olympus E-P3:n JPG-kuvanlaatu

E-P3:ssa on E-P2:een nähden muutosta mm. uusi kenno ja uusi kuvaprosessori. Olympuksen mukaan kuvalaatu on parantunut yhdellä aukkovälillä.

Ylinnä: E-P2, ISO 800, Camera JPG Standard, NR Normal, lisäterävöitys LR3:ssa. Alempana: E-P3, samat asetukset, ei lisäterävöitystä. (100% osarajaus, Zuiko D. 50mm 1:2 Macro @ F4.0).

Kuvasin testisarjan JPG-kuvia kummankin kameran ”täysillä” ISO-asetuksilla. Perusherkkyydellä ei luonnollisesti ole mitään eroa erotuskyvyssä. Sen sijaan herkkyyden kasvaessa E-P3 ottaa kaulaa niin, että sen ISO 1600 vastaa E-P2:n ISO 800:a tai on jopa hiukan parempi. Lisäksi E-P2:n verrokkiruutua piti auttaa lisäterävöityksellä, että se olisi ilmeeltään lähempänä E-P3:a. Rakeisuus tummanharmaassa on myös voimakkaampaa E-P2:n kuvassa. Tältä osin siis Olympuksen väite pitää paikkansa. 

Kuten näistäkin ruuduista näkyy, E-P3:n kuvassa esiintyy vesivärinomainen leviäminen sen jälkeen, kun struktuurieroja ei löydy. E-P2:ssa tilalla on rakeisuutta. Tämä luonne-ero menee läpi kaikkien herkkyyksien näiden kameroiden JPG-kuvissa. Kohteesta riippuen sitä ei näy välttämättä ollenkaan alhaisilla herkkyyksillä, ja E-P3:n kuvat voivat parhaimmillaan olla hyvinkin loistokkaita. Eräänlainen loistokkuus onkin se, mitä Olympus on tässä ilmeisesti hakenut. Isoimmilla herkkyysasetuksilla taas vesivärinomaisuus voi häiritä erityisesti punaisen värin leviämisenä ja varjojen läikikkyytenä. 

Joka tapauksessa, itse en pidä lainkaan tällaisesta renderointitavasta kuten mainitsin jo aiemmin M.Zuiko 12mm:n kuvien yhteydessä. Omasta mielestäni tämä ilmiö poistaa samalla E-P3:n laatueron ISO 3200 alkaen, ja toivon, että Olympus muuttaa renderoinnin muistuttamaan enemmän aikaisempaa. Nyt Olympus on tavoitellut liiaksi kohinattomuutta ja ääriviivaterävyyttä. Pikainen firmware-päivitys, kiitos!

Tulokseni koskee tarkasti vain kameran JPG-kuvia default-asetuksilla. Asetuksia voi toki säädellä, mutta silti sama trendi säilyy. Tulos olisi voinut olla hyvinkin erilainen E-P3:lle, jos olisin pudottanut sekä kohinanpoiston että terävöityksen pois ja tehnyt ne jälkikäsittelyssä. Mutta mitä järkeä silloin olisi koko JPG-kuvauksessa? Sen tarkoitus on tuottaa mahdollisimman valmista kuvaa.

E-P3:lle tarkoitettua RAW-konversiomahdollisuutta ei vielä ollut, joten nyt ei päästä tämän pidemmälle selvittämään E-P3:n kennon kykyjä. Alla esimerkkinä sama E-P2:n valotus vielä kameran JPGinä ja Lightroom 3:lla RAW:sta konvertoituna. Lightroomilla saa puristettua hiukan lisää resoluutiotakin esiin. Sävyistä, dynamiikasta ja väreistä nyt puhumattakaan, mutta niihin en ole nyt puuttunut tässä blogissa. Palaan siis aiheeseen E-P3 -konvertterin saatuani. 

-p-

Above: E-P2, ISO 800, Camera JPG Standard, NR normal. Below: Same picture, RAW conversion in Lightroom 3. (100% crop, Zuiko D. 50mm 1:2.0 Macro @ F4.0)

Olympus E-P3 ja M.Zuiko 12mm 1:2.0

E-P3-rungon esittelyn yhteydessä Olympus esitteli myös tämän kovasti odotetun laadukkaan kiinteäpolttovälisen objektiivin. Kauniisti viimeistelty objektiivi sopii omiinkin tarpeisiini hyvin. Täydessä kinokoossa sen polttovälivastaavuus on 24mm

Yllä olevissa kuvissa tämä objektiivi on sen automaattitarkennus- (vasen) ja manuaalitarkennusasennoissa. Tarkennusrengas toimii kuten on nähty aiemmin esimerkiksi Mamiya 645 -objektiiveissa. Vetäessäsi tarkennusrenkaan eteenpäin se peittää etäisyysasteikon ja objektiivi tottelee kameran AF:ää. Renkaan pyöritys ei vaikuta tarkennukseen. Painaessasi renkaan taaksepäin paljastuu etäisyysasteikko ja tarkennus on manuaalinen. Kameran AF kytkeytyy pois. Etäisyysasteikon lisäksi on käytössä syväterävyysasteikko, jolloin zone-tarkennus on kätevää.

Mukavana lisänä, jos olet asettanut AF:n peukalopainikkeelle, tarkennusetäisyyden asettamisen jälkeen voit vetää renkaan eteenpäin, jolloin etäisyys on tavallaan tallessa eikä muutu vahingossa.

Alla on muutamia kuvia E-P3 + 12mm -yhdistelmällä. Ne on kuvattu JPG:einä, koska vielä ei ollut saatavilla luotettavaa RAW-konvertteria. Omasta mielestäni Olympuksen on syytä muokata E-P3:n JPG-prosessointia. Siinä on joitakin sellaisia juttuja pintarakenteen tai mikrokontrastin ja terävöityksen suhteessa, joista en pidä. Minulla ei ollut aikaa eikä kiinnostusta testailla JPG-asetuksia tarpeeksi. Mielipiteeni 12mm objektiivista on kaikin tavoin hyvin positiivinen ja ihastunut, mutta nämä kuvat osoittavat joitakin JPG-omituisuuksia.

-p-