Olympus E-P3: Automaattitarkennuksen nopeus

Olympus E-P3 esiteltiin 30.6. Se on nimensä mukaisesti kolmas versio Olympuksen E-P -sarjassa, jota itsekin käytän. Se kiinnostaa minua, koska sen luvataan poistavan kokonaan edeltäjiensä suurimman ongelman, hitaan tarkennuksen. Kaiken kaikkiaan kameran responsiivisuuden pitäisi olla aivan uudella tasolla. 

Tein yksinkertaisen testijärjestelyn saadakseni selville miten nopea E-P3:n tarkennus on. Istuin pöydän ääressä kyynärpäät pöytään nojaten. Pöydän toisella puolella oli sanomalehti tuolin selkänojalla (1m päässä) ja sen takana viherkasvi huoneen toisella laidalla 5 metrin päässä. Asetin sekä E-P3:n että E-P2:n toimimaan yhden valotuksen AF-moodissa laukaisinta painettaessa niin, että kamera voi laueta vasta tarkennuksen ollessa oikein. Muut asetukset: Program-valotus, ISO 400, yhden valotuksen moodi, keskikokoinen JPG, vain keskitarkennuspiste aktiivinen.

Suuntasin tarkennuspisteen sanomalehteen ja painoin laukaisinta kunnes kamera tarkentaa ja laukeaa, suuntasin tarkennuspisteen kasviin ja painoin laukaisinta kunnes kamera tarkentaa ja laukeaa, suuntasin tarkennuspisteen sanomalehteen ja painoin... Jatkoin tätä kunnes laskin 75 kuvaa. Luku 75 ei ole tärkeä. Ajatus oli tehdä tarpeeksi toistoja, että yksittäisten tarkennusten hienoiset erot tasoittuisivat, kun kuvaan molemmilla kameroilla. Toistin harjoituksen neljällä objektiivilla:

  1)  Uusi Olympus m4/3 kittizoom 14-42mm 1:3.5-5.6 II R. Testaus 42mm polttovälillä.

  2)  Olympus m4/3 zoom 40-150mm 1:4-5.6. Testaus 50mm polttovälillä.

  3)  Olympus 4/3 zoom 12-60mm 1:2.8-4, jossa Novoflex m4/3-adapteri. Testaus 50mm plttovälillä.

  4)  Panasonic Lumix G 20mm 1:1.7

Sitten katsoin kunkin sarjan ensimmäisen ja viimeisen ruudun EXIF-tiedoista niiden välisen aikaeron. Jaoin tämän ajan sarjan kuvien määrällä saadakseni yhden kuvan keskimääräisen ajan kameran suuntaukselle, tarkennukselle ja valotukselle.

Tällaiset tulokset sain:

        E-P3     E-P2        E-P3 on nopeampi

1)    0,82s    1,41s            42%

2)    0,89s    1,46s            39%

3)    1,96s    2,26s            13%

4)    0,87s    1,54s            44%

Minulla ei ole tietoa miten kauan kameran suuntaamiseen meni kunkin kuvan välillä mutta se ei ollut paljoa. Käänsinhän kameraa vain muutaman asteen ylös tai alas. Olympuksen mukaan E-P3:n suljinviive on VAIN 60ms. Johtopäätökseni on, että E-P3 on käytännössä tuplasti nopeampi käyttää kuin E-P2. Vanhemmilla 4/3-järjestelmän DSLR-objektiiveilla objektiivi tulee rajoittavaksi tekijäksi. Uskoisin, että nämä objektiivit voisivat hyötyä uudesta firmwaresta m4/3-rungoille.

Miten nopea E-P3 nyt sitten on? Olympus väittää sen olevan nopeimmin tarkentuva kamera kaikista järjestelmäkameroista. Katsotaanpa!

Toistin saman testin Nikon D3x:llä ja kolmella Nikon-objektiivilla:

  5)  AF-S Micro Nikkor 105mm 1:2.8 G

  6)  AF Nikkor 85mm 1:1.4 D

  7)  AF-S Nikkor 14-24mm 1:2.8 G. Testaus 24mm polttovälillä.

Tulokset:

        D3x

5)    0,97s

6)    1,15s

7)    0,70s

Näiden kolmen objektiivin erot ovat loogisia ja lienevät tuttuja kaikille niillä kuvanneille. Laajakulmazoom 14-24mm on nopea, koska siinä tarkennuselementin tarvitsee liikkua vain hiukan. Sen ohessa katsokaapa E-P3:a! E-P3 on kolmella kuluttajaobjektiivilla nopeampi kuin Nikon. Sen nopeus on ihan samalla tasolla kuin todella nopean ammattirungon, jolla on kymmenkertainen hintalappu!

PÄIVITYS: 

Sama testi uudella Olympus M. Zuiko 12mm 1:2.0 -objektiivilla. Tämä objektiivi on Olympuksen ensimmäinen m4/3-objektiivi, jonka Olympus sijoittaa kolmiportaisessa objektiiviluokituksessaan korkeimmalle tasolle.

Testitulos E-P3:lla 0,74s. E-P2 ei enää kiinnostanut, koska runkojen ero tuli jo esiin. 

Jo uutta kittizoomia testatessa livenäytön päivitysnopeus tuntui häiritsevän hieman. Etsinhän sammuu ja syttyy uudelleen jokaisen kuvan yhteydessä, kun kenno resetoidaan ennen valotusta ja sen jälkeen. (Minulla ei ollut päällä kuvatun kuvan näyttöä, vain etsinkuvan näyttö). Tämän 12mm objektiivin kanssa on selvää, että nyt rajoittavana tekijänä on kameran muu toiminta kuin tarkennus. Pelkkä edestakaisin tarkentelu käy huomattavasti sujuvammin, ja nopeammin kuin Nikon 14-24mm:llä. Tällä objektiivilla tarkennus on valmis välittömästi nappia painettaessa. Oli miten oli, saatu tulos kertoo kameran kokonaiskyvystä ottaa kaksi peräkkäistä, eri kohtaan tarkennettua kuvaa. Tarkennus on erittäin nopea, mutta E-P3:n kaltaisen Live View-kameran responsiivisuus ei ole vielä aivan optisella etsimellä varustetun ammattikameran, D3x:n tasolla. 

-p-

Leica-objektiiveja Olympus PEN:in kanssa

Leica-risteilyllä oli tilaisuus testata joitakin Leica M -objektiiveja, joita en ollut ennen kokeillut. Nämä olivat Summilux-M 21mm f/1.4 Asph, Summarit-M 90mm f/2.5 ja Apo-Telyt-M 135mm f/3.4 Asph. Kuvasin niillä sekä M9:llä että Olympus E-P2:lla.

Simmarit, sammarit, Summarit ja pipo

Kaikki nämä objektiivit ovat upeasti tehtyjä. Sekä tarkennus- että aukkokehät pyörivät tukevasti mutta pehmeästi. Aukkoarvot naksahtavat paikoilleen napakasti, ja niitä on helppo laskea kuvatessa. Myös väliarvoja voi käyttää. Nämä objektiivit ovat pienehköjä mutta monia muita painavampia, koska niissä ei ole käytetty halpoja, kevyitä materiaaleja.

Leica M9:ssä 21mm Summilux tunkeutuu pitkälle etsinkuvaan, mikä tekee sommittelusta vähemmän intuitiivisen. Jouduin kääntelemään kameraa koko ajan oikealle tarkistaakseni missä kuvan vasen alakulma on ja mitkä kohteet ovat kuvassa, mitkä rajautuvat ulos. Tarkennus on äärimmäisen mukavaa. 21-millisellä tarvitset runsaasti harjoitusta oppiaksesi ”näkemään” rajauksen ennen kuin katsot M9:n etsimeen. Kuten yllä olevasta kuvastakin näkee, 90mm Summarit on pieni ja kompakti yhdessä M9:n kanssa. Myös etsinkuva on edelleen käyttökelpoinen. Mutta 135-millisellä Apo-Telytillä etsinkuva on jo liian pieni minulle. Jos haaveilet Leica M9:stä, se ei saa olla minkään sellaisen kohteen takia, joka vaatii 135-millistä polttoväliä.

Olympus E-P2:ssa minulla oli Novoflexin Leica-M/MFT-sovite. Sen kanssa voin käyttää kaikkia Leica-M -objektiiveja. E-P2:n kenno on pienempi kuin M9:ssä, ja polttovälit tavallaan kaksinkertaistuvat (kuvakulma on kapeampi). Niinpä 21mm E-P2:ssa vastaakin 42mm objektiivia M9:ssä (tai missä vain FF DSLR:ssä), 90mm vastaa 180mm:ä ja 135mm vastaa 270mm:ä. E-P2:ta käytettäessä ei ole etsinongelmia, koska sähköinen etsin VF-2 antaa joka objektiivilla esteettömän 100% kuvan. Näiden objektiivien kanssa käytin koko ajan aukon esivalinta-automatiikkaa, ja käsitarkennus on aivan helppoa Summiluxilla ja Apo-Telytillä. Summarit 90mm ei anna yhtä kontrastista etsinkuvaa täydellä aukolla ja minulla oli vaikeuksia tarkentamisessa. E-P2:n etuja Leica-M -objektiiveilla on todellisen syväterävyyden näkeminen koko ajan. Edelleen etuna on valotuksen säädön helppous, koska sen oikeellisuus näkyy etsinkuvassa koko ajan.

Kuvalaatu

Lyhyesti sanottuna, 135mm Apo-Telyt on loistava objektiivi M9:ssä tässä suhteessa. Summarit on pehmeämpi isoilla aukoilla mutta f/4:stä eteenpäin homma on kunnossa. Summilux on todella hyvä, paitsi kulmissa. Tässä kohtaa on sanottava, että kyse on suhteellisesta asiasta, sillä M9:n resoluutio on niin korkea. Ero keskustan ja kulmien välillä on helpompi nähdä kuin AA-suodatetuilla DSLR:illä. Kuitenkaan edes viistoon sijoitetut mikrolinssit eivät korjaa täysin vinosta tulevaa valoa. Superlaajakulmat, kuten 21mm, tuottavat yleensä kuvia, joissa on runsaasti pikkudetaljia. Näkyikin jonkin verran moiréta, joka minusta on korjattavissa jälkikäsittelyssä.

E-P2:een kiinnitettynä Summiluxista tulee keskinkertainen 42mm objektiivi. Jälleen kerran on totta nyrkkisääntö: 35mm on laajin Leica-M objektiivi, joka sopii MFT-kameraan. Niiden kennoja ei ole suunniteltu näille objektiiveille. Keskusta on kunnossa mutta reunat mättävät. Jos Summarit 90mm ei ole ihan huippuobjektiivi M9:ssä, siitä tulee hankala objektiivi E-P2:ssa. Minulla oli tarkennusongelmia pehmeän kuvan takia (2x suurennus!), ja isommat aukot tuottavat sekä haloa että huippuvalojen reunavirhettä (LCA). Halot voivat olla jopa toimivia joissakin kohteissa mutta reunavirheet ei koskaan. Niinpä jää jäljelle Apo-Telyt. Se oli todellinen nautinto. Erittäin kätevän näppärä 270-millinen (FF-vastaavuus) f/3.4 objektiivi. Laadukkat kuvat. Nautin kuvata sillä. Harmi, että oli niin vähän aikaa.

-p-

E-P2 / Apo-Telyt-M 135mm. Keinuva ja liikkuva kuvausalusta ja kohde. Silti hyvä terävyys. Osasuurennos 100%.

E-P2 / Summarit-M 90mm. Haloefekti voi olla kauniskin. Osasuurennos 100%.

Leica M9 / Summilux-M 21mm. Hieno panoraamavaikutelma mutta samalla hienoista pehmeyttä reunoilla ja hiukan moiréta. Osasuurennos 100%.