Olympus M.Zuiko 12-50mm vertailussa

Tähän vuodenaikaan ainoa mahdollisuus vertailla uuden 12-50-millisen zoom-objektiivin kuvalaatua joihinkin muihin käyttämiini objektiiveihin on tehdä kuvaus studiosalamoilla. Muuten olosuhteet olisivat liian epämääräiset ja valoa Suomessa päivälläkin liian vähän. Tein siis ihan perinteisen testitaulukokeen. 

Yllä testiasetteluni. Käytin kahta targettia, joista toinen kuva-alan keskellä ja toinen oikeassa ylälaidassa. Kuvasin tämän saman alueen eri polttoväleillä, ja luonnollisesti niitä vastaavilla etäisyyksillä niin, että joka polttovälillä kuva-ala oli tämä sama. Valaisun tein studiosalamalaitteilla, joiden tehosäädöllä sain valotuksen joka kuvaan samaksi 1/10 aukon tarkkuudella. Näin objektiivien himmenninasetusten erot eivät tulleet vaikuttamaan tulokseen. Erotin vielä keski- ja reunatargetit toisistaan säätämällä tarkennuksen erikseen kumpaankin targettiin. Näin mahdollinen tarkennustason kaareutuminen ei vaikuttanut tuloksiin. Kaikki testiruudut ISO 200, kamerana Olympus E-P3. RAW-kuville on tehty sävyjen normalisointi, kromaattisen aberraation poisto ja kevyt terävöitys Lightroom 3.6:ssa. Siis ne samat perussäädöt, jotka tekisin oikeillekin kuville joka tapauksessa. Mahdollisten vääristymien poistoa ei ole tehty.

Polttoväli 12mm

Ensimmäinen vertailupari esittää 12-50mm zoomin kuvan keskialuetta täydellä aukolla F3.5 ja himmennettynä aukolle F5.6. Polttoväli laajakulmaisin eli 12mm. Nämä ovat 100% rajauksia, kuten jatkossa kaikki muutkin kuvat. Laatu paranee himmennettäessä, mikä lieneekin näillä aukoilla hyvin odotettavaa.

Olympuksen 4/3-sarjan zoomi Zuiko D. 12-60mm f/2.8-4.0 käy vertailuobjektiiviksi mille tahansa saman polttovälialueen objektiiville. Tässä kuvan keskialueet. Tämä tulos vastaa hyvin alla olevien Olympuksen MTF-käyrien antamaa odotusarvoa: 12-60mm zoomi on hieno objektiivi, ja erityisesti sen resoluutio (oranssit käyrät) on parempi kuin uudella objektiivilla. Näitä MTF-käyriä löytyy lisää Olympuksen sivustolta ja ne ovat hyviä apuvälineitä objektiiveja vertaillessa.

Ylärivissä näemme 12-50mm zoomin kuvan nurkat aukoilla F3.5 ja F5.6. Kontrasti ja erotuskyky paranevat himmennettäessä, mutta säteen suuntaisilla ja tangentiaalisilla viivoilla on hyvin erilainen erotuskyky. Se näkyy myös MTF-kuvasta, jossa yhtenäinen viiva edustaa säteen suuntaista (sagittal) ja katkoviiva tangentiaalista (meridional) siirtofunktiota. Verrokkeina lisäksi nurkkien tulokset 12-60mm zoomilla aukolla F3.5 (kuvassa on havaittavissa sama mutta paljon pienempi ero säteettäisissä ja tangentiaalissa linjoissa) sekä kiinteäpolttovälisellä M.Zuiko 12mm f/2 -objektiivilla aukolla F4.0. 12-millinen ei ole mitenkään superhyvä kulmissa, mutta se on tätä kohtuullista tasoa jo aukolla F2.

Polttoväli 14mm

Otin verrokiksi edelleen Olympuksen M.Zuiko 14-42mm f/3.5-5.6 kittizoomin. Yllä sen tulokset 14mm polttovälillä ja aukoilla F3.5 ja F5.6. Vasemmanpuoleiset ovat kuvan keskeltä ja oikeanpuoleiset kulmista. 12mm ja 14mm polttovälit ovat niin erilaiset, että noita ei pidä verratta suoraan. Sen vuoksi otin alle yhteiseksi polttoväliksi noin 19mm.

Polttoväli noin 19mm

Tässä kohtaa määritin kuvauspaikan Lumix 20mm f/1.7 objektiivilla. Sen jälkeen kuvasin nuo kuvan kolme zoomia samalta etäisyydeltä mutta asetin zoomauksen niin, että kuva-ala oli aina sama kuin Lumixilla. Zoomausrenkaat eivät sen vuoksi asettuneet 20mm kohdalle (koska Lumix ei oikeasti ole 20-millinen vaan lähinnä ehkä 18,5mm) mutta se ei haitanne tässä. Nämä ruudut ovat kuvan keskeltä. Lumix 20mm ja Olympuksen 12-60mm zoom ovat lähes identtiset. Täydellä aukolla 12-50mm zoomilla on hyvä erotuskyky mutta sen kontrastintoisto ei yllä 14-42mm zoomin tasolle.

 

Kuvan kulmia tarkasteltaessa, täydellä aukolla 12-50mm piirtää edelleen hyvin mutta kontrastintoisto jää vaatimattomaksi, ja siksi tulos on jokseenkin tasapeli kittizoomin kanssa. Lumix 20mm on suurin piirtein samaa tasoa kulmissa. Näiden neljän objektiivin ykkönen onkin varsin selvä.

Aukolle F5.6 himmennettynä Lumix 20mm parantaa enemmän nurkkiensa toistoa kuin zoomit omiaan.

Polttoväli 42mm

Tässä kuvassa vasemmalla keskustat täydellä aukolla ja oikealla kuvan kulmat edelleen täydellä aukolla. 12-50mm zoomi paranee koko ajan polttovälin pidentyessä. 14-42mm zoomilla sen sijaan kontrastin toisto heikkenee tällä objektiivin pisimmällä polttovälillä.

Polttoväli 50mm

Pisimpään polttoväliin siirryttäessä, vasemmalla ylhäällä on 12-50mm zoomin keskikohta täydellä aukolla. Yhdistelmän kaikki muut kuvat ovat kuva-alan kulmasta. 12-50mm zoomi paranee hiukan kontrastiltaan himmennettäessä aukolle F8. Resoluutio olisi reunoissakin varsin hyvä mutta objektiviin kontrastintoisto on vain kohtalainen. Verrokkeina kulmaruutuja muilla objektiiveilla. M.Zuiko 45mm:n testiruutu samalla aukolla F4 kuin edellä Lumix 20mm ja M.Zuiko 12mm. 50-millinen on 4/3-sarjan Zuiko 50mm f/2 Macro.

Macro-asetus

Kuvasin lähikuvaustestiksi tällaisen kellokuvan. 12-50mm zoomin polttoväli on lähikuvausasennossa 43mm ja se on kiinteä eli sitä ei voi muuttaa zoomausrenkaalla. Suurin aukko lähikuvausasennossa on F6.0. Tässä kuvausetäisyys on 200mm, joka on lähin speksattu tarkennusetäisyys.

Kokeilin sekä aukkoja F8 että F11. Pienemmällä aukolla diffraktion vaikutus alkaa jo näkyä, mutta toisaalta parempi syväterävyys saattaa olla suurempi hyöty. Joka tapauksessa 12-50mm objektiivi pystyy lähikuvauksessa varsin hienoon jälkeen. Tämä on 100% osarajaus.

Tässä vertailun vuoksi vasemmalta lukien 12-50mm zoom ja Zuiko D. 50mm f/2 Macro, aukko F8. Tarkennukset ovat hiukan eri kohdissa, joten katsele kummastakin kuvan terävintä kohtaa. 

Johtopäätöksiä

Zuiko D. 12-60mm f/2.8-4 on hiton hieno objektiivi. Senpä nyt jo taisi jokainen huomatakin. Muutenkin kuvat kertonevat hyvin selkeästi missä mennään. On kuitenkin syytä huomata, että tällainen todella tarkasti tehty testitauluvertailu on paljon raaempi kuin normaali kuvaus. Erot eivät normaalissa kuvauksessa ole ollenkaan samaa luokkaa, erilaisia häiritseviä tekijöitä on liikaa. Pienikin ero valotuksessa, tarkennuksessa tai kameran vakaudessa peittää paljon. Mutta joo, tuoltahan se näyttää, kun tarkasti katsotaan.

M.Zuiko 12-50mm f/3.5-6.3 on erittäin kohtuullinen objektiivi valokuvaukseen polttovälialueensa pidemmässä päässä ja erityisesti makroasennossan. Muuten se sopii äänettömän ja nopean tarkennuksensa sekä äänettömän power-zoominsa ansiosta paremmin videokuvaukseen. Sinne laatu riittää hyvin. Tämän voit todeta pienentämällä testiruudut 50%:iin, jolloin ne vastaavat Full HD-laatua.

-p-

Uusi kalustoni

Olen käyttänyt Olympuksen PEN-systeemiä kesästä 2009 alkaen.  E-P3:n ja Olympuksen uusien 12 ja 45mm objektiivien myötä tämä järjestelmä on nyt tavallaan tullut valmiiksi itselleni. Alla on kuvassa kaikki mitä tarvitsen yli 90%:iin kuvistani

Olen kulkenut tien kinofilmijärjestelmistä rulla- ja laakafilmikameroihin, sieltä parhaisiin digiperiin ja kinokoon digijärjestelmiin. Pienempinä kameroina olen kokeillut kaikenlaisia pokkareita (niin filmi- kuin digisellaisia) ja APS-C-koon digijärjestelmiä. En ole silti vaihdellut työkaluja muuten kuin tarpeen mukaan.

Jokainen kamera on kompromissi. Yhdessä ominaisuudessa voittaa ja toisessa häviää. Ammattiurani aikana päämääränä oli paras laatu yhdessä parhaan työnkulun kanssa. Kaluston kannettavuudella, painolla ja koolla ei ollut useimmiten väliä.

Nyt haluan ilmaista valokuvauksella muita asioita ja tarvitse työkalun, joka sopii omaan tapaani tehdä sitä. Haluan tulostaa ilman kompromisseja kokoihin A3 ja A2 sekä laadukkaasti kokoihin A1 ja A0 saakka. Mutta haluan myös mukanapidettävyyden. Haluan aina käyttää etsintä ja voida katsoa etsimen läpi joutumatta laskemaan kameraa silmältä kameran takia.  Haluan kameran, jota voin säätää ilman tarvetta katsoa nappeja.

Olin hyvin kiinnostunut Olympuksen PEN-järjestelmästä heti alusta alkaen kesällä 2009. Ostin, käytin ja opettelin saamaan siitä irti viimeisenkin pisaran laatua. E-P1 ja E-P2 tuntuivat omalta systeemiltä vaikka kiinteäpolttovälisten puute, rajoitettu ohjelmistotuki (LR2:n konversio oli karsea) ja automaattitarkennuksen hitaus olivat turhauttavia välillä. Mutta nyt palaset ovat putoilleet paikoilleen. Olympus E-P3 yhdessä laadukkaiden, valovoimaisten kiinteäpolttovälisten kanssa tyydyttää omat tarpeeni, vihdoin. Olen nyt runsaan kuukauden käytön jälkeen tullut todella sinuiksi E-P3:n kanssa ja sen konfigurointi toimii juuri kuten haluan. E-P3 on täydellinen kamera tapaani valottaa oikealle (ETTR). Runkovakaajan avulla voin kuvata täydellisesti valotettuja, teräviä RAW-kuvia useimmissa valaisutilanteissa. Lightroom 3.5 tekee erittäin hyvän RAW-konversion E-P3-tiedostoista.

Minulla on tietenkin muitakin objektiiveja ja varusteita tähän järjestelmään, itse asiassa varsin runsaasti - ja onpa täyden kinokoon sekä keskikoon digijärjestelmätkin sekä digipokkari. Mutta niille isommille on omat suunnitellut käyttötarkoituksensa. Niihin 10%:iin tilanteista.

En tietenkään väitä, että nykyinen settini olisi täydellinen ja lopullinen. Ei se ole koskaan ollut. Otan mielelläni vastaan kaikki tulevat parannukset. Mutta voisin yhtä hyvin jatkaa kuvaamista tällä rungolla, etsimellä ja noilla kolmella objektiivilla, jos tämä olisi optiikan ja laitteiden lopullinen taso.

-p-

Täyden kinokoon digijärjestelmä on turhaa kokoa ja painoa ellei ole olemassa tiettyä käyttöä, jossa se tarjoaa selkeästi parempaa loppukäytössä näkyvää kuvalaatua tai muita etuja verrattuna E-P3:een. Näitä tarpeita näyttää nousevan yhä harvemmin. Kaksi D3X:ääni viettävät enimmäkseen löysää elämää. Sen sijaan 5D-kakkoseni runsaine objektiiveineen tekevät enimmäkseen musiikkivideoita - poikani käytössä.

Olen käyttänyt mustia kameroita metallinväristen OM-1:ien jälkeen. Vaihtelun vuoksi halusin palata samaan tyyliin. Nyt näitä vain kutsutaan hopeisiksi...

Olympus M.Zuiko 45mm 1:1.8

Alla olevassa kuvassa E-P3-rungossa on kiinni uusi 45mm objektiivi. Se on näppärän pienikokoinen ja kevyt. Se ei ole yhtä hienostuneesti tehty kuin vieressä oleva 12mm 1:2.0 -objektiivi. Rakenne on muovia ja siitä puuttuu 12-millisen loistava etäisyysasteikko. 45-millinen on silti hyvin tehty ja sen hinta (299 €) on alle puolet 12-millisen hinnasta.

Lightroomista puuttuu edelleen RAW-konversio E-P3:lle, joten tein 45mm objektiivin ensimmäisen arvion JPG-kuvina. Se ei ole enää itselleni ongelma, kuten oli vielä testatessani 12mm objektiivia. Olen löytänyt itselleni oikean tavan toimia E-P3:n JPG-tiedostojen kanssa.

Kuten sanottua 45mm 1:1.8 on pieni ja kevyt (116g). Oikeastaan olisin halunnut, että siinä olisi ollut sama 46mm:n suodinkierre kuin 12mm objektiivissa ja 20-millisessä Lumixissa eikä nykyinen pikkuruinen 37mm. Nyt objektiivi tuntuu itselleni ohuehkolta. Vaikka rakenne on muovia, se ei mielestäni ole ongelma, sillä sisäisen tarkennuksen ansiosta ainoa ulkoinen liikkuva osa on tarkennusrengas.

Yllä 45mm objektiivi (vas.) kokovertailussa Olympuksen m4/3-sarjan zoomien kanssa samalla polttoväliasetuksella. Toinen objektiivi vasemmalta on kittizoom 14-42mm, kolmas 40-150mm ja neljäs 14-150mm. Kuljetusasennossa kittizoom on jokseenkin saman pituinen kuin 45mm objektiivi mutta hiukan paksumpi. Suodinkierre on sama 37mm. 

Vasemmalta uusi objektiivi  sekä 4/3-sarjan objektiivit 50mm 1:2.0 Makro ja 12-60mm 1:2.8-4.0 zoom m4/3-sovitteineen.

Optisesti minulla on hyvin vähän sanottavaa tätä objektiivia vastaan. Siinä on 9 linssiä 8 ryhmässä. Kaksi linsseistä on erityisen voimakkaasti taittavaa erikoislasia. Kaikki aukot 1.8:sta aina 8:aan (tai 11-16 sen mukaan milloin mielestäsi diffraktio pehmentää kuvaa liikaa) ovat täysin käyttiksiä minulle. Parhaimmillaan piirto on välillä 2.8:sta 5.6:een. Kontrasti ja terävyys ovat erittäin hyviä. JPGiä kuvatessa en huomannut tarvetta huolehtia vääristymistä, vinjetoinnista tai kromaattisesta aberraatiosta. Objektiivi kärsii sisäisistä heijastuksista vain, kun aurinko osuu etulinssiin kuvattaessa suoraan tai lähes suoraan aurinkoa kohti. Siitä huolimatta suosittelen hyvää vastavalosuojaa (Olympuksella on LH-40B lisävarusteena) kontrastin alenemisen estämiseksi, koska tässä objektiivissa ei ole nanopinnoitusta. Monille lyhyille ja valovoimaisille teleille on tyypillistä (vihreä-magenta) värivirhe (lähes) terävissä huippuvaloreunoissa. Tämä objektiivi ei ole poikkeus. Täydellä aukolla ja hiukan himmennettynä 45mm antaa paljon mahdollisuuksia suppean syväterävyyden hyödyntämiseen ja kohteen irrottamiseen taustasta. Epäterävien alueiden luonne, bokeh, voi olla kaunis ja pehmeä, jos tausta on tarpeeksi pehmeä. Himmennin on pyöreä ja siinä on 7 lamellia. Joissain toisissa tilanteissa kutsuisin bokehia rauhattomaksi, kun taustassa on enemmän kontrastia.

Entisenä mainoskuvaajana olen käyttänyt parhaita saatavissa olevia pikkutelejä. Sitä taustaa vastaan pidän M.Zuiko 45mm objektiivia kunnon työkaluna. Se on optisesti paljon parempi objektiivi kuin hintalappu osoittaa. Yhdessä objektiivien M.Zuiko 12mm 1:2.0 ja Lumix 20mm 1:1.7 tämä objektiivi muodostaa erinomaisen setin kiinteäpolttovälisiä kenelle tahansa m4/3-kuvaajalle.

-p-

 

Vertailut objektiivien 45mm 1:1.8 (oikealla) ja 4/3-järjestelmän 50mm 1:2.0 Makro välillä, molemmat aukolla f/2.0. Kaikki 100% osarajauksia. Liikennemerkki on puolivälissä keskustasta vasempaan reunaan. Niin lähellä toisiaan. 50-millisellä on nätimpi bokeh. 

40-150mm zoomilla (vasemmalla, f/4.1, @45mm) ei ole mahdollisuuksia 45-millistä (f/4.0) vastaan. Molemmat 100% rajauksia kuvan vasemmasta yläkulmasta.

45mm 1:1.8 aukolla f/2.0 (ISO 200). Kontrasti ja yksityiskohdat säilyvät tosi hyvin valkoista taivasta vasten, myös epäterävinä.

 

45mm 1:1.8 aukolla f/2.0 (1/500s, ISO 200). Osasuurennokset 100%. 

f/1.8, 1/100s, ISO 400 

f/1.8, 1/100s, ISO 500 

f/2.0, 1/200s, ISO 200. Alla 100% rajaus.