Olympus E-P2 plus VF-2

Tässäpä ne ovat, Olympuksen kaksoset. Ilman objektiiveja ja irrotettavia etsimiä (ja tietysti uutta kiiltävää mustaa pintaa), uusi E-P2 olisi vaikea erottaa veljestään, E-P1:stä.

EP-2:ssa on joitakin lisäyksiä EP-1:een nähden mutta merkittävin asia on uusi sähköinen etsin VF-2. EP-2:ssa on hiukan korkeampi varustekenkä ja sen takana uusi varusteliitin. VF-2 yksinkertaisesti työnnetään varustekenkään ja liittimeen. Tarvitsee vain painaa etsimen valintanappia okulaarin alla, ja käytössä on kokonaan uusi tapa katsella maailmaa PENillä.

Minulla oli esituotantoasteinen E-P2 (firmware 0.9) muutaman päivän ja saatoin kokeilla VF-2:ta käytännössä. E-P1:ni on ollut melkoisessa käytössä kesäkuun lopulta. Ikävä kyllä uusi sähköinen etsin (EVF) ei toimi E-P1:ssä. E-P2:n runko toimii tasan samalla tavalla kuin edeltäjänsä. Kesti vain pari minuuttia, kun konfiguroin sen menut ja nupit sopimaan omaan kuvaustapaani. Ainoa muutos, jonka tein käytössä oli Fn-nupin muuttaminen terävyysalueen tarkistukseen. Sehän on yksi EVF:n eduista optiseen helokehäetsimeen nähden.

VF-2 -etsin

Olympus ei asiaa suoraan vahvistanut mutta VF-2:n sisällä on ilmeisesti Epsonin uusi TFT-näyttö. Ainakin siinä on 1.44 megapikseliä. Se on suuri ja kirkas. Vertasin VF-2:ta EOS 5D MkII:een ja Nikon D3x:ään. Se ei tietenkään ole reilua, mutta tässä uudessa EVF:ssä on tosiaan suuri kuva. Ja laseillanikin näen koko kuva-alan. Kirkkaassa päivänvalossa kuva ei pärjää näille kinokoon etsimille. Ne ovat teräviä ja toistavat väriliu´ut oikein,  VF-2 taas on yhä keinotekoinen, värit ovat haaleammat ja vertailtaessa paljastuu sen pikseliluonne. Mutta kun tullaan himmeään tai vaikka tavalliseenkin huonevaloon suhde muuttuu. VF-2 on kirkaampi ja parempi. Ja jos mennään jonnekin todella hämärään, optisten etsimien läpi ei oikein enää näe - ja 5D MkII lopettaa kokonaan tarkentamisen, VF-2 sen sijaan tulee hyvin rakeiseksi mutta sillä voi edelleen rajata ja E-P2 tarkentaa aivan hienosti nappia painaen.

Olen käyttänyt yhdistelmää Lumix 20mm/1.7 objektiivi ja optinen VF-1 etsin niin pitkään, että oli aika shokeeraavaa laukaista ensimmäisen kerran VF-2:n läpi. Sehän meni sekunniksi pimeäksi... No, mekaaninen suljinhan kamerassa on. Jatkuvassa kuvauksessa sen sijaan ei ole mustaa kuvien välissä. Puolen päivän jälkeen unohdin jo kuvaavani EVF:n läpi Se vaan oli niin kätevää, kun voi nopeasti arvioida valotusta ja terävyysaluetta. Haluan tällaisen omaksi.

Mutta eikös se olekin huvittava kapistus E-P2:n päällä. Jos E-P1 ja VF-1 ovat yhdessä tyylikästä retroa niin mitä tämä on - öh, derkkuretroa? Ei voi estää, että mieleen tulee DDR-aikainen Pentacon Six ja sen neuvostoaikaiset KIev 6 -sukulaiset tai mitenkä olisi upouusi (tehdään edelleen Ukrainassa) Arax/Kiev 88 TTL-prisman kanssa. Voi veljet, Olympus!

VF-2:n melkoinen korkeus tulee monesta tekijästä: lisälaitteen rakenne, taittuva optinen osa osa kääntyy portaattomasti ylös suoraan kulmaan asti, iso näyttö, laadukas diopterikorjattu vääristämätön okulaari ja lopuksi E-P2:n varustekenkä on korkeampi lisäliittimen vuoksi. Oikeastaan korkeus kameran pohjasta okulaariin on sama kuin EOS 5D MkII:lla. Käytännössä en tuntenut, että VF-2 häiritsisi E-P2:n kompaktiutta yhtään. Sitä oikeastaan korosti se, että minun oli pidettävä kameran merkki ja design piilotettuna koko ajan. Olympus teki tässä oikein eikä tuonut pientä ja huonolaatuista EVF:ää niin kuin Panasonic GF-1:een. Jäin kuitenkin kaipaamaan VF-2:een lukitusta, nyt se on varustekengässä turhan löysässä.

VF-2 näyttää tietenkin kaiken saman informaation kuin kameran takanäyttö. E-P2:ssa on paljon valinnanvaraa: hienolinjaisia apuviivoja, vesivaaka, elävä histogrammi, valotusarvoja korjailuineen jne - tai yksinkertaisesti puhdas kuva ilman sälää. VF-2:ta voidaan käyttää kuvien katseluun, ja VF-2:sta voi siirtyä takanäyttöön ja takaisin milloin vain. VF-2 on paras näkemäni sähköinen näyttö valokuvakamerassa.

  

Muita uusia ominaisuuksia

Varustekengän takana oleva uusi liitin käy myös muille lisävarusteille, kuten stereomikrofoniadapterille (EMA-1) ja stereomikrofonille (ME-51S). Tämäkin adapteri työnnetään varustekenkään - mutta sinne menee vain yksi varuste kerrallaan, sama koskee ulkoista salamaa. Minua asia ei ole vielä häirinnyt mutta ymmärrän, että joitakin on.

AF-seurannan lukitus on nyt parempi kuin E-P1:ssä speksien mukaan mutta en huomannut suurta eroa. Ainakaan ei olla vielä EOS 5D MkII:n luokassa, joka on minulle käytettävyyden alaraja.

HD-video on edelleen 720p mutta nyt toimivat myös käsisäädöt. Taidefilttereihin on lisätty kaksi uutta: dioraama ja krossikehitys. Dioraama tekee ihmiset ja rakennukset lelumaisiksi blurraamalla alhaalta ja ylhäältä, ja krossikehitys tekee fantsuja värejä. En ole vakuuttunut, vaikka täytyy kyllä myöntää, että minulla on leikkausta odottamassa melkoisesti E-P1:n ART 6 -filtterillä kuvattua töksähtelevää videomateriaalia. Viimeisenä ja vähäisimpänä on lisää kuva-automatiikkaa (i-Enhance) ja kuvaesitysten kauko-ohjausta HDMI:n välityksellä.

Lisävaruste, jonka oikeasti haluaisin nähdä on näyttöpiuha rungon ja VF-2:n välille. Se antaisi paljon uusia mahdollisuuksia etäkuvaamiseen.

Kaiken kaikkiaan E-P2 on minulle tasan sama kamera kuin E-P1, erona vain liitin VF-2:lle. Muuten samaa laitetta mainituilla lisävarusteilla ja softapäivityksillä. Olen tyytyväinen, että Olympus toi E-P1:n niin kuin tapahtui, koska sen kanssa on ollut kivaa ja olen kuvannut niin paljon. Harmi, että Epsonin tuotekehitys oli puoli vuotta myöhässä E-P1:lle. Kehityksestä puheen ollen, minusta tuntuu, että Olympus ja Panasonic kilpailevat liikaa toisiaan vastaan eikä yhdessä micro 4/3:n puolesta. Yksi typerä päätös lisää on erilaiset EVF-liittimet näiltä valmistajilta!

Saatavuus ja hinta

E-P2 on vasta menossa sarjatuotantoon. Silti tämä näkemäni sample tuntui jo hyvin viimeistellyltä enkä huomannut mitään ongelmia EVF:ssä, joka on kokonaisuuden uusi osa. E-P2 ja VF-2 ovat kaupoissa tammikuussa 2010. Olympuksella on edelleen vaikeuksia tuottaa riittävästi E-P1:tä. Saa nähdä miten pärjäävät sitten E-P2:n kanssa. Rungon ja VF-2:n yhteishinta on annettu 899 euroksi, joka ei ole ollenkaan paha ja todellisuudessahan kaupat myyvät halvemmalla.

Uusia objektiiveja 2010

Toivoin, että Olympus olisi esitellyt tässä yhteydessä valovoimaisia laajakulmia ja teleitä. Todellisuudessahan nuo ovat marginaalitoiveita, ja Olympus julkistaakin kaksi kuluttajaluokan zoomia. Ne ovat 9-18mm/4.0-5.6 ja 14-150mm/4.0-5.6, todella kompaktit zoomit, joissa on käytetty ED-lasia, ja tulevat myyntiin 2010 alkupuoliskolla. E-P2:n hyvän kuvanvakaajan kanssa ne ovat käyttökelpoisempia kuin numerot sanovat, mutta silti...

-p-

Kuvalaatu, joka on saatavissa esiin, kun työskennellään E-P2:n (tai vastaavasti E-P1:n) RAW-tiedostoila on suorastaan erinomainen, kun verrataan sen 12MP:n kuvakokoon ja pieneen fyysiseen kokoon ja mukana pidettävyyteen. Myös sillon, kun olosuhteet ovat jotain muuta kuin ihanteelliset. Tämä kuva on otettu käsivaralta Lumix 20mm/1.7 objektiivilla @ 1/40s, f/2.0 ja ISO 1000. Kertonee miten hämärää oli!  Tämä sivun kuvat on käsitelty omaan tyyliini, joten ne eivät edusta kameran laatua sinänsä. Olen valokuvaaja, en kopiokone... ;-)  Vasemmalla on 100% osasuurennos. En tehnyt tähän mitään vertailuparia mutta vertaa vapaasti oman kamerasi sateisen illan ISO 1000, f/2.0 kuviin.