E-M5 vs. E-P3: RAW-tiedostojen laatu

Tämä on aiemman, JPEG-laatua koskeneen, blogini uudelleenkirjoitus RAW-tiedostoille. Edellinen vertailu täällä.

Kasasin alle kuvakentäksi testiruudut, jotka kuvasin eri ISO-herkkyyksillä E-M5:llä ja E-P3:lla. Kuvatessa käytin tällaista:

• Objektiivi Zuiko D. 50mm f/2 Macro @F4
• Kummassakin rungossa samat aukko- ja valotusaika-asetukset vastaavilla ISO-herkkyyksillä. (Kameroiden herkkyydet vastaavat toisiaan)

Avasin RAW-tiedostot Lightroom 4.1:ssä (Release Candidate 2), tein niille normalisoinnin ja rajauksen samalla tavalla. E-M5:n rajaukset ovat 100%, pikseli ruudulla on pikseli tiedostossa. Suurensin E-P3:n rajaukset samaan kokoon Lightroomin Exportissa. Kaikissa kuvissa on kevyt terävöitys ja kohinanpoisto samoilla arvoilla.

Valitsin vertailutavaksi E-P3:n ruutujen suurentamisen, koska minua kiinnostaa laatu samankokoisissa vedoksissa. ISO-herkkyyksillä 200 ja 400 kameroiden väliset erot eivät tule näkyviin ellei vedoskoko ole suurempi kuin A3. Tällä tavalla näkyvä ero on siis se, joka voi olla nähtävissä sitä isommissa vedoksissa.

JPEG-vertailussa E-M5 oli näkyvästi parempi joka suhteessa. Korkeammilla ISO-arvoilla E-M5:n etu oli noin kaksi EV-porrasta. Silloin kirjoitin: Ero tulee uuden kennon paremmasta resoluutiosta, paremmasta laadusta per pikseli, ohuemmasta low pass (alipäästö) -suotimesta ja uudenlaisesta JPEG-prosessoinnista. Tämä vertailu osoittaa jälkimmäisen oleellisuuden silloin.

RAW-kuvilla erot eivät ole yhtä suuria tällaisessa targetissa. Tässä nähdään pääasiassa erot erotuskyvyssä ja kohinassa. E-M5:llä on etunaan 14% parempi lineaarinen erotuskyky ja ohuempi low pass -suodatin. Vaikutus näkyy selkeimmin salmiakkikuvion pienetessä. ISO 800:sta ylöspäin E-M5:n parempi kenno alkaa kasvattaa kaulaa. Jos olisin säätänyt tarkemmin kuvakohtaisesti terävöityksen ja kohinanpoiston suhdetta, E-M5 olisi hyötynyt enemmän. Kohteen vaativuuden kasvaessa E-M5 antaa lisää pelivaraa säädöissä. Sanoisin, että omalla kuvienkäsittelytavallani (Lightroomissa) ero on lähes kaksi aukkoväliä. E-P3:lla en mennyt koskaan yli ISO 1600:n. Nyt raja näyttäisi löytyvän hiukan alle ISO 6400:n.

Kuva alla E-M5, M.Zuiko 12mm f/2 (Sama kuva löytyy JPEG:nä kuvattuna mainitussa aiemmassa blogissa).

• ISO 200, @F6.3
• Säädöt Lightroom 4.1 (RC2)
• Rajaukset 100%, kuvan kirkkaimmasta ja tummimmasta kohdasta ilman lisäsäätöjä.

Kuva alla E-M5, Zuiko D. 12-60mm f/2.8-4

• ISO 200, @F5.6, tarkoituksellinen alivalotus
• Ensimmäinen kuva: avattu Lightroom 4.1een, Ligtroomin oletusasetukset, ei mitään säätöjä.
• Toinen kuva: valotuksen korjaus +5 aukkoa Lightroomissa, täysi Highlight-korjaus (-100); kaksi yksinkertaista säätöä säädettävyyden havainnollistamiseksi.
• Kolmas kuva on 100% rajaus. Tämä voimakas varjojen avaaminen tuo luonnollisesti esiin luminositeettikohinan. Mutta siinäpä se onkin. Ei mainittavaa leviämistä (ruoho on aina vaikea, kivessä oli tällainen laimukas pinta), suhteellisen terävät yksityiskohdat.

-p-

Olympus M.Zuiko 45mm 1:1.8

Alla olevassa kuvassa E-P3-rungossa on kiinni uusi 45mm objektiivi. Se on näppärän pienikokoinen ja kevyt. Se ei ole yhtä hienostuneesti tehty kuin vieressä oleva 12mm 1:2.0 -objektiivi. Rakenne on muovia ja siitä puuttuu 12-millisen loistava etäisyysasteikko. 45-millinen on silti hyvin tehty ja sen hinta (299 €) on alle puolet 12-millisen hinnasta.

Lightroomista puuttuu edelleen RAW-konversio E-P3:lle, joten tein 45mm objektiivin ensimmäisen arvion JPG-kuvina. Se ei ole enää itselleni ongelma, kuten oli vielä testatessani 12mm objektiivia. Olen löytänyt itselleni oikean tavan toimia E-P3:n JPG-tiedostojen kanssa.

Kuten sanottua 45mm 1:1.8 on pieni ja kevyt (116g). Oikeastaan olisin halunnut, että siinä olisi ollut sama 46mm:n suodinkierre kuin 12mm objektiivissa ja 20-millisessä Lumixissa eikä nykyinen pikkuruinen 37mm. Nyt objektiivi tuntuu itselleni ohuehkolta. Vaikka rakenne on muovia, se ei mielestäni ole ongelma, sillä sisäisen tarkennuksen ansiosta ainoa ulkoinen liikkuva osa on tarkennusrengas.

Yllä 45mm objektiivi (vas.) kokovertailussa Olympuksen m4/3-sarjan zoomien kanssa samalla polttoväliasetuksella. Toinen objektiivi vasemmalta on kittizoom 14-42mm, kolmas 40-150mm ja neljäs 14-150mm. Kuljetusasennossa kittizoom on jokseenkin saman pituinen kuin 45mm objektiivi mutta hiukan paksumpi. Suodinkierre on sama 37mm. 

Vasemmalta uusi objektiivi  sekä 4/3-sarjan objektiivit 50mm 1:2.0 Makro ja 12-60mm 1:2.8-4.0 zoom m4/3-sovitteineen.

Optisesti minulla on hyvin vähän sanottavaa tätä objektiivia vastaan. Siinä on 9 linssiä 8 ryhmässä. Kaksi linsseistä on erityisen voimakkaasti taittavaa erikoislasia. Kaikki aukot 1.8:sta aina 8:aan (tai 11-16 sen mukaan milloin mielestäsi diffraktio pehmentää kuvaa liikaa) ovat täysin käyttiksiä minulle. Parhaimmillaan piirto on välillä 2.8:sta 5.6:een. Kontrasti ja terävyys ovat erittäin hyviä. JPGiä kuvatessa en huomannut tarvetta huolehtia vääristymistä, vinjetoinnista tai kromaattisesta aberraatiosta. Objektiivi kärsii sisäisistä heijastuksista vain, kun aurinko osuu etulinssiin kuvattaessa suoraan tai lähes suoraan aurinkoa kohti. Siitä huolimatta suosittelen hyvää vastavalosuojaa (Olympuksella on LH-40B lisävarusteena) kontrastin alenemisen estämiseksi, koska tässä objektiivissa ei ole nanopinnoitusta. Monille lyhyille ja valovoimaisille teleille on tyypillistä (vihreä-magenta) värivirhe (lähes) terävissä huippuvaloreunoissa. Tämä objektiivi ei ole poikkeus. Täydellä aukolla ja hiukan himmennettynä 45mm antaa paljon mahdollisuuksia suppean syväterävyyden hyödyntämiseen ja kohteen irrottamiseen taustasta. Epäterävien alueiden luonne, bokeh, voi olla kaunis ja pehmeä, jos tausta on tarpeeksi pehmeä. Himmennin on pyöreä ja siinä on 7 lamellia. Joissain toisissa tilanteissa kutsuisin bokehia rauhattomaksi, kun taustassa on enemmän kontrastia.

Entisenä mainoskuvaajana olen käyttänyt parhaita saatavissa olevia pikkutelejä. Sitä taustaa vastaan pidän M.Zuiko 45mm objektiivia kunnon työkaluna. Se on optisesti paljon parempi objektiivi kuin hintalappu osoittaa. Yhdessä objektiivien M.Zuiko 12mm 1:2.0 ja Lumix 20mm 1:1.7 tämä objektiivi muodostaa erinomaisen setin kiinteäpolttovälisiä kenelle tahansa m4/3-kuvaajalle.

-p-

 

Vertailut objektiivien 45mm 1:1.8 (oikealla) ja 4/3-järjestelmän 50mm 1:2.0 Makro välillä, molemmat aukolla f/2.0. Kaikki 100% osarajauksia. Liikennemerkki on puolivälissä keskustasta vasempaan reunaan. Niin lähellä toisiaan. 50-millisellä on nätimpi bokeh. 

40-150mm zoomilla (vasemmalla, f/4.1, @45mm) ei ole mahdollisuuksia 45-millistä (f/4.0) vastaan. Molemmat 100% rajauksia kuvan vasemmasta yläkulmasta.

45mm 1:1.8 aukolla f/2.0 (ISO 200). Kontrasti ja yksityiskohdat säilyvät tosi hyvin valkoista taivasta vasten, myös epäterävinä.

 

45mm 1:1.8 aukolla f/2.0 (1/500s, ISO 200). Osasuurennokset 100%. 

f/1.8, 1/100s, ISO 400 

f/1.8, 1/100s, ISO 500 

f/2.0, 1/200s, ISO 200. Alla 100% rajaus. 

Olympus E-P3:n RAW-kuvanlaatu

Kuvaan itse käytännössä pelkästään RAW-kuvia. Konvertterina käytän nykyään pääosin Lightroom 3:a. E-P3:n RAW-tiedostoja sillä ei vielä saa auki. Onneksi sain Olympuksen Viewer 2 -ohjelmiston uuden version, että voin saada käsityksen mitä E-P3:n RAW-tiedostoilta on lupa odottaa. 

Yllä on kolme vertailuruutua. Ne on kaikki kuvattu RAW-tiedostoina ISO 1600:lla. Ensimmäinen kuva ylhäältä on kuvattu E-P3:lla. Konvertoin sen TIF-tiedostoksi Olympus Viewer 2 -ohjelmistolla (uusi versio, joka tukee E-P3:a). Asetukset: kohinanpoisto pois päältä, terävöitys -2, muuten default. Toinen (keskellä) kuva on kuvattu E-P2:lla. Sama valotus ja konversio Olympus Viewer 2:ssa. Molemmissa kuvissa on sama terävöitys ja kevyt kohinanpoisto (edellistä kompensoimassa) Lightroom 3:ssa.

Johtopäätökseni (näistä ja muista kuvista): Näiden kameroiden kuvat ovat lähellä toisiaan niin, että E-P3:ssa on parempi resoluutio ja terävyys. Kohina on samanlaista tai hiukan pienempää E-P3:ssa. E-P3:n kuvissa on parempi kohteiden pintarakenne. Se johtunee E-P3:n parempilaatuisista suotimista kennon edessä. (Huomaa: todella laadukas low pass -suodatin voi yksistään maksaa enemmän kuin E-P3). Näyttäisi, että perussensori E-P3:ssa olisi E-P2:n sensoria vastaava mutta kaikki ”optiset” osat ja elektroniikka sensoriyksikössä ovat uusia.

Normaaleissa arkipäivän RAW-kuvissa, Viewer 2:lla kehitettyinä yllä kerrotulla tavalla, et ehkä huomaisi eroa näiden kahden kameran välillä. Matkassa on liikaa muuttujia. Vertailussa ero on olemassa ja  E-P3 -kuvien ilme on terävämpi, kun käytetään laadukkaita objektiiveja. Edellisessä tekstissäni totesin, että E-P3 voi olla näkyvästi parempi kamerassa prosessoituihin ja terävöitettyihin JPG-kuviin, vaikkakaan E-P3:n JPG-kuvien ilme ei aina tunnu oikealta minulle, joka otan mieluummin hiukan rakeisuutta kuin liikaa sileyttä.

Alin kuva on sama E-P2:n RAW-tiedosto kehitettynä Lightroom 3:ssa samaan visuaaliseen terävyyteen. Kuten huomaat, konvertterit eivät ole samanlaisia edes tavoiteltaessa samanlaisuutta, ilman värejä ja isoa kohteen dynamiikkaerojakaan. Lightroom on samaan aikaan parempi ja huonompi kuin Viewer 2. Mutta, kuten sanoin, saadakseni haluamiani kuvia, Viewer 2:n jälkeen tarvitaan terävöitys ja sitä kompensoiva kohinanpoisto. Lisäksi kuvan värit ovat hyvin riippuvaisia konvertterin asetuksista. RAW-kuvauksessa tiedoston valotus, konvertterin valinta ja käyttö sekä käyttäjä itse on se ratkaisevin tekijä matkalla hyviin kuviin.

-p-

E-P3 RAW, ISO 200. RAW-konversio Viewer 2:ssa. Vastavalo ei aiheuta ongelmaa dynamiikassa. Hyvin detaljeja huippuvaloista varjoihin. Hyvät värit.